- hän ampuu ennen kuin vaara edes uhkaa.”
Jep, kyseessä on selkeästikin kasariactionia.
Poliisin huumeoperaatio menee pieleen kun vieras ryhmä hyökkää paikalle tappaen niin oikeat roistot kuin soluttautuneet poliisitkin. Huumeet ja rahat lähtevät kolmannen pyörän mukana. Tilanteen jo ollessa rauhoittumaan päin, alkoholille perso kyttä, Cragie (Ralph Foody) ampuu hätäpäissään viattoman pojan. Cragie lavastaa tilanteen itsepuolustukseksi ja hänen parinsa, Kopalas (Joseph Guzaldo) joka näki mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, suostuu suojelemaan pariaan ja antaa valheellisen lausunnon. Poliisioperaation vastuussa ollut kyttä, Eddie Cusack (Chuck Norris) epäilee heti alusta alkaen Cragien väitettä itsepuolustuksesta, sillä Cragien historiasta löytyy liikaa vastaavankaltaisia tilanteita.
Eddien humoristisempi puolisko, eli hänen parinsa Dorato (Dennis Farina) sai pipin jalkaansa ja on nyt poissa varsinaisesta tarinasta, mutta käy välillä haaveilemassa jostain kalastustarvikeliikkeen omistamisesta. Koska Cragie on hyllytetty tutukimusten ajaksi, niin Kopalas pistetään vastoin Eddien tahtoa tämän uudeksi pariksi.
Jostain syystä poliisilaitos on ostamassa aivan naurettavan näköistä Prowler-nimistä kauko-ohjattavaa lelua jonka ilmeisesti pitäisi olla Robocopin ED209:n kaltainen laite, mutta näyttää enemmän mustalta muovitankilta johon on kiinnitetty raketteja. Tämä laite on olevinaan se seuraava askel sotakoneissa ja kun magnum 44 oli jo käytössä, niin tämä on se vaihtoehtoinen vempele.
Kun Eddie ilmaisee selkeästi epäilevänsä Cragien rehellisyyttä, niin hänestä alkaa tulla persona non grata poliisikollegojen keskuudessa, jotka uskovat että kavereita tulee uskoa sokeasti ja suojella samalla tavoin.
Cragie ei ole ainoa ongelma joka vaivaa Eddietä. Samalla olisi pidettävä huoli ettei kaupungissa syty kahden gangsteriperheen välinen sota. Aiemmassa huumeammuskelussa ottavana osapuolena olivat paikallisen huumelordin Luis Comanchon (Henry Silva) miehet ja kolmannen pyörän uskotaan olevan toisen gangsterin Tony Lunan (Mike Genovese) joukot. Oletettavaa on siis että Comancho haluaa kostaa menetyksensä. Ja tottahan toki, pian rupeaakin ruumiita ilmaantumaan joka ilmansuunnalla.
Eddie ottaa henkilökohtaiseen suojeluunsa Tony Lunan tyttären Dianan (Molly Hagan) ja hän tuo mukanaan sen elokuvan romantiikan kohteen, kun Eddie on selkeästi ihastunut Dianaan.
Kopalas kärsii tunnontuskista ja kertoo Eddielle totuuden siitä mitä Cragie teki, mutta virallisissa kuulusteluissa Kopalas jänistää ja Cragie pääsee pälkähästä.
Diana joutuu Comanchon vangiksi ja Eddie lähtee pelastamaan häntä. Koska laput silmillä elävät kytät eivät nyt tykkää Eddiestä, niin kukaan ei vastaa Eddien apupyyntöihin ja hän joutuu yksin kohtaamaan Comanchon miehet. Vaikka Eddie potkii kuin viimeistä päivää, niin liika on liikaa ja häntä kohdellaan kuin sitä kaikkien tuntemaa vierasta sikaa.
Comancho jättää kuitenkin Eddien eloon ja käskee tätä toimittamaan Tony Lunan hänelle, tai Diana kuolisi. Siispä Eddie ajaa autolla Tonyn perässä ja käytännössä pakottaa tämän ajamaan kolarin ja tapattamaan itsensä. Eddielle ei siis kannata antaa kananmunia kuljetettavaksi, sillä hän pistää ne kaikki takuulla samaan koriin.
Uusi suunnitelma. Kollegojen apuun kun on turha luottaa, niinpä Eddie hakee avukseen sen naurettavan kauko-ohjattavan Prowler-tankin. Niin ja kassillisen aseita. Mikään ei voita kassillista aseita. Sitten tie vie satama-alueella olevalle varastolle ja seuraa ammuskelua, räjähdyksiä ja bassopainotteista funkya poljentoa.
Toisaalla Kopalasin omatunto voittaa ja hän sanoo ääneen Cragien tappaneen viattoman pojan ja lavastaneen tilanteen itsepuolustukseksi. Vielä sekunteja sitten Eddietä halveksineet kytät kääntävät kelkkansa ja päättävät lähteä auttamaan väärinymmärrettyä rikostenehkäisijää.
Eddie ammuskelee porukkaa ja seuraa aivan loistava kohtaus kun yksi pahiksista liukastuu ja kyse näyttäisi olevan puhtaasta vahingosta joka on onneksi jätetty elokuvaan.
Comancho aikoo iskeä Dianan hengiltä, mutta kuolee itse ennen sitä.
Eddie on pelastanut Dianan, pistänyt varaston palasiksi ja tappanut varmaan jotain 12000 pahista. Joten nyt on viimein aika muiden kyttien saapua paikalle.
Eddie voikin nyt pitää loppupäivän vapaata.
Näin sitä pitää. Muutamista hölmöistä hetkistään huolimatta Vaikenemisen Laki on toimintaelokuvaa ainakin lähes parhaimmillaan. Ei se nyt täydellinen ole, ei lähimainkaan, mutta silloin kun on hieman väsynyt katsoakseen mitään liian vaikeaa, mutta ei silti halua nähdä mitään roskaakaan, on tämä elokuva siihen sopiva valinta.
Toimintaa on tarpeeksi ja se on sopivan näyttävää.
Näyttelijät ovat pääosin sopivia rooleihinsa ja vaikka esimerkiksi Dennis Farinaa ei paljoa näy elokuvassa ja roolihahmonsa on perinteinen vitsaileva osapuoli, niin hänen kemiansa toimii huomattavasti paremmin Norrisin kanssa kuin esimerkiksi Hellboundin vastaavassa roolissa olleen Calvin Levelsin. Farinan ja Norrisin yhteistyö vaikuttaa etenkin Norrisin kohdalla ylentävästi, mutta tilannetta ei mitenkään pidä ymmärtää siten että se laskisi Farinan pisteitä.
Norriskin vaikutti sopivan suoraselkäiseltä ja ilmeettömältä moraalisesti valveutuneen kytän rooliin.
Henry Silva näyttää aina kaikessa niin pirun julmalta, että häneltä pahiksen esittäminen tulee suoraan jostain selkärangasta.
Muutoin elokuvan esiintyjät olivat aika harmittomia. Eivät huonoja, mutta helposti korvattavissa toisillakin.
Hauskaa oli nähdä John Mahoney pienessä roolissa Prowlerin esittelijänä.
Tuo Prowler muuten oli elokuvan tyhmin idea. Se oli ensinnäkin niin tyhmän näköiseksi suunniteltu, että pahikset ehtivät kuolla nauruun ennen kuin Prowler ehtii rakettejaan laukaista.
Ymmärrän toki että Prowlerin idea oli toimia eräänlaisena Eddien apulaisena, kun hän ei saa tukea kollegoiltaan. Mutta se että Eddien apuna on jokin kauko-ohjattu lelu ei tee tilanteesta uskottavampaa kuin se, että Eddie olisi vetänyt Commandot ja itse räiskinyt yksinään kaikki maailman pahikset tuonpuoleiseen. Jälkimmäinen olisi ollut varmasti miellyttävämpi idea kuin sen Prowlerin katseleminen.
Elokuvan ohjaaja Andrew Davis näyttäisi olevan jonkinlainen ihmemies. Hän ei ole urallaan kovin montaa elokuvaa ohjannut ja niidenkin joukossa on joitakin aika kauheita teoksia, niin hän on kuitenkin onnistunut tekemään kahdesta ns. potkustarasta jokseekin vakavasti otettavan näyttelijän. Tai tarkoitan, että hän on onnistunut tekemään elokuvat joiden pääosaan voisi kuvitella helposti sellaisiakin toimintatähtiä jotka eivät ole tulleet tutuksi mistään kamppailulajeista (vrt. Bruce Willis elokuvillaan Die Hard, Die Hard 2 ja Die Hard 3, mutta ei Die Hard 4.) Toinen Davisin jonkinlaisiksi tälläisiksi onnistumisiksi luokiteltavista elokuvista on siis tämä Chuck Norrisin Vaikenemisen Laki, jossa Norris vaikuttaa enemmän oikealta näyttelijältä kuin akrobaatilta. Ja toinen on Steven Seagalin parhaimmistoon kuuluva Kaappaus Merellä.
Kumpikin elokuvista ansaitsee tulla mainituksi muka-vakavasti otettavien toimintaelokuvien yhteydessä, vaikka se ei tarkoitakaan ettäkö saavutettaisiin jotain niinkin loistavaa tasoa kuin mitä esimerkiksi Myrskyn Ratsastajat edustaa.
Vaikenemisen Laki on tyylipuhdas kasaritoimintapätkä ja vaikka se ei ole mitenkään ikimuistettava, tai edes muistettava elokuva, niin se viihdyttää varsin sujuvasti puolentoista tunnin kestonsa ajan.
Tähdet: ***
Vaikenemisen Laki
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti