Nuo värikkäät pilvissä elävät tatuoidut karhut, joista kaikki eivät ole karhuja.
Kun Halinallet kuulevat murhetta ja surua, syöksyvät he paikalle ja pelastavat tilanteen maagisilla voimillaan.
Heidän työtään on saada ihmiset näyttämään tunteensa.
Kadonneet Halinallet sisältää kaksi sarjan jaksoa vuodelta 1986 ja käykäämme nyt molemmat vuoron perään lävitse.
Ensimmäisessä tarinassa, joka on tämä varsinainen otsikon mukainen kertomus kadonneista Halinalleista, karhumme (joista kaikki eivät ole karhuja) suorittavat kertomuksen aluksi suursiivousta kodissaan. Siivouksen tiimellyksessä he löytävät sukunsa valokuva-albumin ja uppoutuvat muistoihin. Eräässä valokuvassa on esillä kaksi Halinalleille tuntematonta nallekarhua ja Halinallet päättelevät näiden muukalaiskarhujen olevan kadonneita sukulaisiaan. Siispä
Helläsydän-nallen johtamina Halinallet (joista kaikki eivät ole karhuja) lähtevät etsimään valokuvassa esiintyneitä karhuja. (Helläsydän on eräänlainen Halinallejen johtaja, kuten Leonardo on kilpikonnille.)
Halinallejen lentokiituri syöksyy maahan ja he jäävät lumimyrskyn alle. Onneksi kuitenkin kaksi mystistä muukalaista saapuvat pelastamaan Halinallet ja vievät heidät lumottuun laaksoon, joka on eräänlainen Tralla La/Shangri La/Tiibet.
Pelastajat paljastuvat pandakarhuiksi nimeltään Täydellinen ja Kohtelias, ja he ovat ne Halinallejen kadonneet sukulaiset.
Halinallet houkuttelevat Täydellisen ja Kohteliaan mukaansa Halimaahan (eräänlainen Pilvikaupunki.) Siellä Täydellinen ja Kohtelias saavat tatuoinnit ja joutuvat osallistumaan Halinalletreeneihin, eli toisin sanoen hölkkäämään pitkin sateenkaarta. Sitten Täydellinen ja Kohtelias ampuvat lasersäteitä vatsastaan.
Toisaalla lumottu laakso on joutunut lumimyrskyn kouriin ja paikalliset ihmiset ovat pulassa.
Halimaassa uusia maagisia kykyjään opettelevat Täydellinen ja Kohtelias tuntevat olonsa ulkopuolisiksi ja koti-ikävä laaksoon vaivaa.
Täydellinen ja Kohtelias toteavat muille Halinalleille että heidän paikkansa on olla laaksossa jossa he ovat kasvaneet ja pyytävät päästä takaisin sinne.
Matkalla Halinallet pääsevät toteamaan lumottua laaksoa koettelevan myrskyn ja nyt heidän tulee pysäyttää se.
Koska myrsky on sangen kiivas, niin pelkät Halinallet eivät pysty sitä estämään, vaan apuun tarvitaan myös Täydellinen ja Kohtelias jotka eivät vielä ole oppineet käyttämään uusia voimiaan. Yhteistuumin he kuitenkin päättävät yhdistää vatsalaserinsa (vähän niin kuin Haamujengissä kun he risteyttivät säteensä) ja myrsky saadaan pysäytettyä.
Johtopäätelmä on, että jotta lumotun laakson rauha säilyisi, on Täydellisen ja Kohteliaan elettävä siellä tasapainottamassa luonnon rauhaa.
Seuraavassa tarinassa, eli kertomuksessa nimeltä Synttärinallen Blues (Birthday Bear's Blues) alamme myrskyisissä merkeissä kun salamoi ja Halinallejen arkkivihollinen, Noita Sydämetön hyökkää kotkaksi naamioituneena Halinallejen kimppuun. Seuraa ilmataistelua ja Noita Sydämetön joutuu pakenemaan, mutta vannoo paetessaan tuhoavansa Halinallet.
Synttärinallella on syntymäpäivä ja hän odottaa innolla tulevia juhliaan. Synttärinalle alkaa tuntemaan pienoista masennusta kun alkaa vaikuttamaan siltä, että kukaan ei muista hänen syntymäpäiväänsä.
Synttärinalle lähetetään töihin piristämään Harry Potterin dobbelgängeria, Kallea.
Kallella on myös syntymäpäivä ja kukaan ei ollut saapunut hänen juhliinsa, joten Kalle on ajautunut depressioon. (Kallea pidetään ultimaattisena snobina. Vähän kuin Posh Spice.)
Muut Halinallet saapuvat auttamaan Synttärinallea ja sitä myöten Kalle alkaakin piristymään.
Noita Sydämetön valmistaa Pahuuden Okapensaasta jättimäisen labyrintin jonne houkuttelee Halinallet. Kalle ja Synttärinalle ovat labyrintin ulkopuolella ja miettivät miten voisivat auttaa muita Halinalleja pääsemään ulos uudesta vankilastaan. Aika on kortilla, etenkin kun Noita Sydämetön muuttaa itsensä pantteriksi (saattaa se olla tiikerikin. No, lila se on ainakin) ja lähtee jahtaamaan labyrintissa olevia Halinalleja.
Halinannet voittavat vatsalasereillaan Noita Sydämettömän, mutta ovat edelleen eksyksissä labyrintissa.
Synttärinalle ja Kalle ovat tällä välin lähteneet pyytämään pelastusapua Kallen koulutovereilta, heiltä samoilta jotka eivät tulleet Kallen syntymäpäiväjuhliin. Jostain syystä koulutoverit suostuvat auttamaan ja sitten Halinallet haetaan ulos labyrintista vanhalla kunnon lanka-johtaa-takaisin-vapauteen-menetelmällä. Seuraavaksi kaikki ovat onnellisia ja Kalle pääsee juhlimaan koulutovereittensa kera.
Synttärinallekin saa omat juhlansa.
Hyvä on. En ehkä ole ikäni puolesta aivan oikeaa kohdeyleisöä, joten keskityn välillä liikaakin asioihin joihin joku noin viisi vuotias ei keskittyisi. Mutta olen aina pitänyt Halinalleista, joten se siitä. Ja enhän minäkään pikkumuksuna miettinyt mitään lastenohjelmien metafyysisiä merkityksiä.
Koska kyseessä ovat tv-sarjan jaksot, niin tietenkään siltä ei odota aivan yhtä paljon kuin täyspitkältä elokuvalta, mutta jotkut asiat ovat anteeksiantamattomia oli muoto sitten mikä tahansa. Kasetilla olevat jaksot ovat suomeksi dubattuja ja koska en muista alkuperäisiä ääniä, niin en ota kantaa siihen kuinka samankaltaisia ääninäyttelyä on saatu haalittua.
Minua ei suuremmin haittaa epäkelpo synkronisointi huulien liikeiden ja äänen välillä, vaikka ajoittain tuottaakin suurta huvittuneisuutta kuulla repliikit joko ennen tai jälkeen suun aukeamisen. Mutta suoranaista tuskaa aiheuttaa välillä tapa millä repliikit esitetään. Liian usein tv:n lastenohjelmien dubbauksessa kuulee kuinka näyttelijät koettavat väkisin muuntaa ääntään ns. humoristiseksi ja jostain syystä ainoa vaihtoehto tähän tuntuu olevan korkea kimitys. Onko Farinelli siis jonkinlainen dubbaajien ihanne?
Välillä kun kuuntelee hahmojen vinkunaa, niin siinä ovat tärykalvot ja ikkunat pahemmassa vaarassa kuin Castafioren korut.
Onneksi kuitenkin tästäkin animaatiosta löytyy toinenkin ääniala dubbauksen suhteen. Epäonneksi kyseessä on se toinen tv-animaatioiden suomalainen perisynti, eli Digimoninen monotonisuus (tunnetaan myös termillä Pokemonisuus.) Oli kyseessä sitten kuolemankorina, hääinnostus, tai rakkaudentunnustus, niin asiat esitetään kuin äidinkielentunnilla paperista luettuina ja täydessä unessa.
Miten on mahdollista että lähes aina näissä Halinallejan kaltaisissa dubbauksissa onnistutaan olemaan vain joko Steven Wright, tai Outi Alanen?
Elokuvadubbauksissa näiltä vaihtoehdoilta usein vältytään (poikkeuksena live action-elokuvien dubbaukset.)
Piirrosjälki oli varsin mukavaa ja olen aina pitänyt Halinallejen designista, mutta ensimmäisessä jaksossa oli mukana varsin ikäviä värivirheitä. Pandakarhujen ihon/karvan väri heitteli aika pahasti ajoittain, aivan kuin välillä olisi väristä tullut liian paksua, mutta sitä ei viitsitty korjata. Virheet olivat selkeitä, koska värimuutokset näkyivät vain pandojen värityksessä ja muut pysyivät omassa värissä koko jakson ajan
Mahdollista onkin että värivirheet oli jätetty ajatuksella, että ei sitä kukaa kuitenkaan huomaa.
Tarinoista ensimmäinen, eli Kadonneet Halinallet oli enemmän mieleeni. Siinä esiintyvä koti-ikävän ja perheen merkityksen kuvaus olivat helposti itseen yhdistettäviä ja jopa yllättävän syvällistä kertomaa tässäkin muodossa.
Jälkimmäinen kertomus, eli Synttärinallen Blues ei ollut aivan yhtä tehokas. Lähtökohta oli varsin hyvä, eli tämä Synttärinallen ja Kallen unohdetuksi, ja syrjityksi itsensä tunteminen, mutta liian nopeasti siirrytään toimintaosuuteen jossa Noita Sydämetön koettaa saada Halinalleja hengiltä. Joka ei ole aivan yhtä kiinnostava osuus.
Eikä asiaa auta se, että Kalle vaikuttaa aika bitchilta, joten häneen on vaikea samaistua (ellei sitten ole bitch.)
Huonoa dubbausta tai ei, on Halinallet siltikin ihan mukavaa katseltavaa. Tämänkaltaisia animaatioita ei ehkä yleensä ajattele kovinkaan ajatuksellisiksi, tai henkisesti kasvattaviksi, mutta Halinalletkin on hyvä esimerkki sellaisesta lastensarjasta joka on ehkä naivi, ajoittain jopa typeräkin, niin se tuntuu silti siltä että sydän on ollut oikeassa paikassa ja vaikka opetukset ovat enimmäkseen läpinäkyviä, niin ainakin siinä on sellaisia.
Tähdet: ***
Halinallet: Kadonneet Halinallet
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti