Tilalle ovat tulleet uskomattoman pelottavan näköiset Kattolaiset ja Sinisen Talon Nalle, mutta ne ovat selkeämmin lapsille suunnattuja. Tosin, Kattolaiset näyttävät ihan joltain Leslie Vernoneilta kaikki, joten miten ihmeessä sitä uskaltaa lapsille näyttää. Muppettien vaikutuksen voi niistä kuitenkin nähdä, vaikkakin enemmän ulkonäön kuin sisällön suhteen.
Niin ja missä ovat Fragglit?
Minä en ole koskaan pitänyt Muppetteja, tai edes Pikku Muppetteja varsinaisina lastenjuttuina. En edes silloin kun vielä olin sen ikäinen jollaiseksi markkinaihmiset luulevat Muppettien katsojia. Toki Muppetit ovat hassun näköisiä ja enemmän kuvia kuin tekstiä seuraavat muksut nauttinevat siitä, mutta Muppettien varsinainen sisin löytyy sen kirjoitetusta huumorista.
Muppetit ovatkin hyvin samanlaisia Simpsoneiden kanssa. Tv-yhtiöiden pamput koettavat väkisin tunkea niitä väärään kellonaikaan esittäväksi ja sitten pelkkiä hassuja kuvia katsovat pirpanat ovat ihan huuli pyöreänä kuullessaan vitsejä joissa ei tunnu olevan tolkkua, ja aikuiset ovat ihan hukassa kun vieressä ovat Teletapit ja joku kissaksi pukeutunut tyttö.
Monet Muppettien vitseistä ovat sarkasmiin päin vahvasti kallellaan ja välillä äityvät niin absurdeiksi sisällöltään, että oikein mietityttää mitä happokemikaaleja on näitä kirjoitettaessa nautittu.
Jos jostain syystä Muppetit ovat tuntemattomia, niin kerrottakoon selvennykseksi että kyseessä on lauma, pääosin eläimiä muistuttavia nukkeja jotka eivät siis kuitenkaan ole nukkeja, vaan täysin eläviä ihmisten keskuudessa eläviä,,, Muppetteja.
Minusta tuntuu hieman vaikealta selittää mitä ne/he oikeastaan lopulta ovat ja luotankin nyt siihen, että lukija tietää mistä puhun kun sanon että Gonzo on suosikkini (vaikka seinälläni roikkuukin Fozzie.)
Parhaimman kuvauksen Muppeteista saamme Homer Simpsonilta, joka kertoi Bartille sen mikä Muppetti on.
”Well, it's not quite a mop and it's not quite a puppet... but man (laughs). So to answer your question, I don't know.”
Voiko sen tuota paremmin selittää?
Muppetit esittävät koulunsa päättäjäisissä pienen revyyn, Manhattanin Musiikkia ja sen saaman innostuneen vastaanoton ansiosta muut Muppetit aina hillittyä ja järkevää Kermitiä lukuunottamatta haluavat maistaa suurempaa menestystä. Pian Kermitkin innostuu. Siispä Muppettien matka vie Manhattanille ja halu saada revyy Broadwaylle on suuri ja jos on halua, niin menestyksen pitäisi ilmaantua myöskin piakkoin. Unelmia ei romuta edes tieto siitä, että joukkomme joutuu asumaan linja-autoaseman säilytyslokeroissa. Onhan sentään kaikilla oma lokeronsa ja kuten yksi heistä osuvasti sanoo, onhan se parempi kuin sementtimylly.
Tapaaminen erään tuottajan kanssa sujuu hyvin, aina siihen saakka kunnes poliisit saapuvat paikalle pidättämään tätä tunnettua huijarituottajaa. Seuraa aivan loistava kohtaus jossa tämä tuottaja ottaa panttivangiksi kanan ja poliisit eivät ymmärrä mitä väliä sillä on jos joku ottaa kanan vangikseen.
Pikku hiljaa Muppettien usko saada revyynsä Broadwaylle vaimenee ja kun rahat alkavat olla lopussa, alkavat Muppettien välit kiristymään. Kermit tuntee pettäneen ystävänsä kun ei saanut tehtyä heistä tähtiä ja muut Muppetit tuntevat syyllisyyttä kun patistivat Kermitin mukaansa. Siispä Muppet-ryhmä hajoaa ja kukin lähtee etsimään töitä mistä sitä vain olisi saatavilla.
Kermit pääsee töihin pikkukuppilaan jota pitää hieman körmy, mutta hyväsydäminen Pete (Louis Zorich) apunaan ystävällinen tyttärensä, Jenny (Juliana Donald.) Miss Piggy ei katso suosiolla Kermitin ja Jennyn ystävyyttä, vaan ajautuu vihamieliseen mustasukkaismoodiin. Joka johtaa pienen konfliktin jälkeen iloiseen yhteenpaluuseen ja musiikilliseen muisteluun Muppettien vauva-ajoista ja yllättäen Grease is the word. Jostain syystä Kermit näyttää vauvana jatkuvassa ekstaasinarkoosissa olevalta.
Kermit ei ole menettänyt uskoaan ja koettaa edelleen saada revyytä tuotantoon ja tehdä ystävistään tähtiä. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, mutta viimein kuuluisan Broadway-tuottaja Bernard Crawfordin (Art Carney) poika, Ronnie (Lonny Price) ottaa yhteyttä Kermitiin. Ronnie aikoo seurata isänsä jalanjälkiä teatterituottajana ja katsoo Kermitin revyyn olevan täydellinen debyytikseen. Iloinen Kermit soittaa Miss Piggylle ja pyytää tätä keräämään ryhmän kokoon, sillä nyt ovet unelmiin ovat auki. Pieneksi ongelmaksi tielle ilmaantuu se seikka, että Kermit jää kotimatkalla auton alle ja menettää muistinsa.
Yhteenkokoontuneet Muppetit ovat iloisia jälleennäkemisestä ja onnellisia saadessaan vihdoin revyynsä Broadwaylle, mutta huomaavat että mikään ei tule onnistumaan ilman Kermitiä ja missä hän oikein onkaan?
Muut ovat autuaan tietämättömiä Kermitin onnettomuudesta ja itseään Philiksi kutsuva Kermit päätyy tällä välin mainostoimistoon töihin. Mainostoimiston sammakot Bill, Gil ja Jill pitävät Philia mielipuolisen nerokkaana tämän keksittyä mainostaa saippuaa pesemisen apuna.
Muut Muppetit valmistelevat esitystään toivoen samalla Kermitin löytyvän ennen ensi-iltaa.
Phil/Kermit päätyy kollegojensa kera samaan kahvilaan kuin muut Muppetit ja kun siellä muut riemastuvat Kermitin löytymisestä, niin Phil/Kermit on edelleen muistinsa menettänyt.
Revyyn ensi-ilta koittaa ja Muppetit vievät Kermitin teatteriin toivoen tämän saavan muistinsa takaisin kokiessaan musiikkiteatterin lumon. Miss Piggyn avatessa sydäntään Kermitille, tämä vastaa tilanteeseen pitämällä naurettava sitä, että sammakko voisi rakastaa sikaa. Loukkaantunut Miss Piggy vetää Kermitiä turpaan ja Kermit saa tällä tavoin muistinsa takaisin.
Show alkaa ja kaikilla on kivaa. Sieltä siirrymmekin Kermitin ja Miss Piggyn häihin jossa pienen hermoilun jälkeen Kermit saa sanotuksi ”tahdon.”
Muppetit Valloittavat Manhattanin on hyvin hauska elokuva. Nauroin vedet silmissä useammassakin kohtauksessa, enkä oikein osaa sanoa mikä olisi ylitse muiden, sillä mukana on monta sellaista vitsiä jotka ovat kaikki ykkösiä. Melkein kaikki on nerokasta kun sen kuulee Muppetin suusta ja jo pelkästään se kun sammakko sanoo New Yorkiin tullessa että onpa siellä paljon New Yorkilaisia, on enemmän A-luokkaa kuin A-luokka.
Monet elokuvan hauskimmista jutuista syntyvät juuri siitä kun ihmiset eivät reagoi Muppeteihin sen kummemmin kuin kanssaihmisiinsä. Siksipä ei ole mitenkään outoa kun todetaan että ”täällä on sammakko musikaaleineen”, tai että kahvilassa työskentelee rottia jotka eivät muista laittaa hampurilaiseen pihviä.
Pidin myös tästä vitsistä suuresti.
Tuottaja jolle Muppetit esittävät revyyideansa toteaa haistavansa tässä jotain (menestyksen) ja kaikki katsovat automaattisesti Rowlfia joka toteaa ”miksi koiria aina syytetään?”
Juoni ei nyt päätä huikaise. Sillä tämä teatteri-idea muistuttaa hieman liikaa Muppet tv-sarjan perinteisestä menosta, mutta toki kyseessä on hyväksi todettu idea joka ei nyt suuremmin kompuroi tässäkään. Se tuntuu tarinana vain liian tutulta. Etenkin kun tässä on sitä samanlaista ideaa kuin Famessa ja vastaavissa. Eli että pikkukylän Julle saapuu kaupungin humuun menestystä etsimään, joutuu kärsimään ja lopulta on maailman kuningas.
Tarina toimii varsin mainiosti elokuvan alkupuolella jolloin Muppetit saapuvat uuteen ihmeelliseen kaupunkiin ja joutuvat huomaamaan kuinka vaikeaa menestyksen saaminen voi olla. Kun ryhmä hajaantuu niin saamme nähtäväksemme joitakin aivan loistavia kohtauksia joissa kerrotaan mitä kukin tekee sillä hetkellä ja tämä Miss Piggyn mustasukkainen Kermitin stalkkaus on varsin mainioa. Sitten tuntuukin kun aika loppuisi kesken ja monet juonenkäänteistä juostaan läpi. Mihin kuuluu myös Miss Piggyn paluu yhteen Kermitin kanssa, mutta erityisesti sen revyyn lopullinen kokoonsaattaminen. Loppupuolella kun otetaan mukaan se juonikuvio jossa Kermit menettää muistinsa. Niin vaikka siitä saadaan aikaiseksi pari mehevää vitsiä, niin se muisti palautetaan aivan liian nopeasti ja jos käy jääkaapilla väärällä hetkellä, niin ei edes huomaa koko muistinmenetysosuutta, sillä niin lyhyeksi se jätetään. Joten loppupuolen rytmitys on hieman hukassa.
Toki on myönnettävä että tapa jolla Miss Piggy palauttaa Kermitin muistin on aivan loistava.
Koska kyseessä on Muppet-elokuva, niin kaksi asiaa on varmaa.
Lauluosuudet ja julkkiscameot.
Laulut tulevat mukaan jo pelkän juonisisällön kautta, mutta vaikka osa niistä on varsin mainiota kuunneltavaa, niin tärkein, eli se revyyn päälaulu on yksinkertaisesti puuduttava. Onneksi sentään vauvamuppetteja kuvaava laulu on parempi kuin sata jänistä.
Muutoin elokuvan musiikki ja laulut ovat ihan kelvollisia.
Julkkiksia saa bongailla juomapeliksi asti ja kuten aina Muppettien kohdalla, niin jokaiselle julkkikselle on kirjoitettu jokin vitsikäs kohtaus ja jokainen heistä näyttää siltä että hänellä olisi hauskaa. Edesmennyt Gregory Hines oli aina niin positiivisen oloinen, että pelkästään hänen näkemisensä toi hymyn kasvoille. Mutta parhaimman cameon tekee Elliott Gould poliisina johon Kermit törmää kahvilan ovella. Kermit toteaa ohimennen Gouldille ”I gotta get a contract so I can go out and kill 'em”, mutta Gouldin esittämä poliisi reagoi asiaan olkiaan kohauttaen. Vitsihän on tietenkin siinä että Kermit aikoo tehdä vaikutuksen tuottajiin ja yleisöön, eikä toimia ammattitappajana. Kyseessä ei siis ole I Hired a Contract Kermit.
Eiväthän nämä julkkiscameot vie koskaan juonta eteenpäin, kunhan ovat vain irrallisia sketsejä jotka toimivat pääosin juuri siksi, että mukaan on saatettu Muppetit.
Yksittäisiä loistavia kohtauksia voisi luetella listaksi saakka, mutta lopun sitaattia lukuunottamatta vältellään sellaista.
Kyseessä on selkeästi Muppet-elokuva.
Eli jos et pidä Muppeteista, niin et pidä tästäkään. Tämä kuitenkin sisältää kaikki tutut Muppet-maailmaan kuuluvat seikat hahmoista huumorin tyylilajiin.
Huumori on välillä aivan yliluonnollisissa sfääreissä kulkevaa, mutta takuuvarmaa on että hyvän olon tämän elokuvan katselu tuottaa.
Tarina kompuroi ajoittain, mutta elokuvassa on rento ote jossa itsensä vakavasti ottaminen on tuntematon käsite ja kiitos sen, kokonaistunnelma on vähintäänkin lähes täydellinen.
Jos elokuvassa on jotain pahasti vialla, niin minä en ainakaan siihen törmännyt. Varmaa on kuitenkin se, että Gonzon neuvoja ei kannattane noudattaa:
”Maybe we should add more special effects like exploding socks.”
Tähdet: ****
Muppetit Valloittavat Manhattanin
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti