Dallas: J.R.:n Paluu (Dallas: J.R. Returns, 1996)

Mitäköhän sitä katsoisi? (Niin kuin otsikko ei olisi jo paljastanut sitä.)
22 palkintoa kerännyt haidokumentti? Ääh!
Entäpä dokumentti intiaaniaktivisteista ja kuolleista FBI-agenteista? Tuskinpa vain.
Moderni klassikko hippipilvenpolttajista ja alkoholistilakimiehestä ajelemassa Amerikan halki moottoripyörillä? Mitä hittoa!?

Kyllähän kaikki Dallasin tietävät. Bobby, JR, se kalanaama, öljymiljönäärit keinottelemassa itselleen rahaa ja valtaa ja Larry Hagmanille uutta maksaa. Kyseessä oli muistini mukaan ihan kelpo saippuainen draamasarja. Ei aivan samaan tapaan saippuaoopperaa kuin Kauniit ja Rohkeat on, tai Salatut Elämät, mutta ehkäpä hieman enemmän kitkerämpää saippuaa, tervasaippuaa Teho-osaston tapaan. Voi toki olla niinkin että muistini pettää pahasti.
Dallas, Dynastia ja Falcon Crest kuuluivat niihin sarjoihin joita tuli nähtyä pitkälti siksi, että äiti sattui seuraamaan niitä. Itseni mielestä parasta niissä olivat niiden tunnusmusiikit, jotka olivat pirun tarttuvia ja etenkin Dynastian kohdalla oltiin niin eeppisissä mitoissa että oli kuin olisi katsonut Gladiaattoria (Ridley Scottin, ei Markus Selinin.) Tietenkin Dallasista jäi hyvin mieleen myös sen sarjan jump the shark-käänne kun jossain vaiheessa mukaan tulleet uudet käsikirjoittajat paljastivat uuden kauden alkaessa, että edellinen kausi olikin ollut pelkkää unta. Olikohan se niin että sillä tavoin palautettiin kuolleista Bobby? No, sen voittaa vain se että kuoleman sijaan sheikki olisi kaapannut kyseisen henkilön.
Tätä unikäännettä ja esimerkiksi JR:n ampumista on parodioitu ainakin Simpsonien ja Family Guyn kautta, joten nekin ovat osaltaan auttaneet Dallasia pysymään elossa.

Ilmeisesti Dallas-sarja oli päättynyt siihen että jatkuvasti viskiä (myös todellisuudessa) naukkaileva JR oli menettänyt omaisuutensa, tai jotain sinne päin ainakin JR:n Paluun takakansi väittää ja kukapa minä olen vastaan väittämäänkään. Niin ja ilmeisesti JR oli tehnyt itsemurhan, mutta siten ettei katsoja voinut olla täysin varma kohtalosta. Ja jos JR palaa, niin jos kyseessä ei ole Sveitsiläinen päänsiirto-operaatio, niin kyseessä lienee sama herra ja tottakai se on.
Tosin tulemme huomaamaan elokuvassa että joko tuo itsemurha on unohtunut kaikkien mielistä, tai sitten sellaista ei alunperinkään tapahtunut.

Dallasiin saapuu bisnesmies joka uhoaa valloittavansa kaupungin uudemman kerran. Kasvoja ei näytetä koska henkilön paljastuksen tulee olla yllätys. No, kukapa se voisi olla?
JR Ewing (Larry Hagman) on palannut kaupunkiin ja ensimmäiseksi hän vierailee entisen pahimman vihamiehensä, Cliff Barnesin (Ken Kercheval) luona. Cliff on nykyään Ewing Oilin pääjohtaja ja täten siis JR:n sukuyhtiön omistaja, ja tämän tilanteen JR haluaa muuttaa.
Sitten meille muistutetaankin loistavasti kuinka monia juonikuvioita tv-sarja silloin aikoinaan käsitteli samanaikaisesti. Jotenka Ewing Oililla on edessään fuusio jonka JR aikoo junailla nurin, JR:n poika on saamassa isoisän perintöä vain jos JR on kuollut, naidaan sihteeriä, Bobby (Patrick Duffy) tahtoo hyväillä hevosia ja treffailee perhetuttua Juliaa (Rosalind Allen) joka hänkin on jostain öljy-yhtiöstä. Jokaisella elokuvassa esiintyvällä on meneillään useampi suhde sinne tänne, sekä useampi juonikuvio jotka risteävät toisten henkilöiden vastaavien kanssa ja kaikesta tulee mieleen Six Degrees Of Kevin Bacon. Joten jokaista sivujuonnetta on turha käydä läpi, mutta jokainen sarjaa seurannut tietää minkälaisia ne ovat.
(Ahaa! JR olikin ampunut peiliä silloin vuosia sitten ja metaforan tavoin tappanut oman ilkeän peilkuvansa. Miksi hitossa sitten IMDB ja leffan takakansi puhuvat itsemurhasta?)
JR vierailee sukutilalla Southforkissa houkuttelemassa Bobbya auttamaan Ewing Oilin takaisinsaamisessa, mutta Bobby on väsynyt keinotteluihin ja haluaa mielummin ratsastaa.
HÄH!? Aivan yllättäen näemme kohtauksen jossa JR:n auto on tien reunassa rengas tyhjänä ja joku rekka ajaa tahallaan päin, räjäyttäen JR:n auton. Siispä nyt kun asiasta uutisoidaan, niin taas kerran epäillään JR:n kuolleen.
Eihän se JR mitään kuollut ole, kunhan vain lavasti kuolemansa jotta oma poikansa saisi isoisänsä 200 miljoonan arvoisen perinnön, jonka JR tietenkin junailee omalle tililleen jotta voi ostaa osakkeita Weststarista, eli juuri siitä öljy-yhtiöstä joka on fuusioitumassa Ewing Oilin kanssa. Tämän jälkeen JR voikin palata taas kerran kuolleista ja osake-enemmistön kautta omistaa sekä Weststarin että Ewing Oilin ja muuttaa molemmat Ewing Oil-nimelle. Mietitään sitten myöhemmin millaisia traumoja on suvulle ja ystäville hankittu tämänkin kuolemalavastuksen myötä.
Ai niin, siellä sivussa JR oli vielä lavastanut Cliffin ex-rakastajattaren ja heidän tyttärensä äidin, Aftonin (Audrey Landers) huumeidenkäyttäjäksi ja junaili tämän oikeuden ohi pöpilään, ja huijasi vieläpä itsensä lähiomaiseksi jotta voisi pitää tiedon piilossa kaikilta.
JR ilmaantuu omiin hautajaisiinsa ja valehtelee että joutui ryöstön ja kidnappauksen uhriksi, ja että autossa räjähtänyt henkilö oli yksi ryöstäjistä. No niin, se on sillä selvä.
JR saa vielä heräteltyä uudelleen romanssia ex-vaimonsa, Sue Ellenin (Linda Gray) kanssa.
Weststarin ja Ewing Oilin yhtiökokous on juuri alkamaisillaan, kun JR:n seuraavat suunnitelmat toteutuvat. Ensin houkutellaan Cliff pois kokouksesta paljastamalla Aftonin olevan pöpilässä, sitten rynnätään kokoukseen kertomaan että JR omistaa valtaosan Weststarin osakkeista ja tätä kautta nyt myös yhteen fuusioituneen Ewing Oilin.
MUTTA!
Weststarin minuutti sitten vielä pääosakkaana ollut Carter McKay (George Kennedy) kertookin JR:lle että Cliff ei omistanutkaan enää tässä vaiheessa Ewing Oilia, joten JR ei lopulta saisikaan sukuyhtiötään omiin käsiinsä. Ewing Oilin omistaakin nyt Bobby.
MUTTA!
JR paljastaakin että tämä olikin hänen suunnitelmansa koko ajan. Saada itselleen Weststar ja houkutella Bobby takaisin öljyalalle huijaamalla tämä ostamaan itselleen Ewing Oil. Siispä nyt sukuyhtiö on palautunut ekstroineen Ewingeille ja täten JR:lle.
MUTTA!
Jr:n ex-sihteeri soittaa Sue Ellenille ja paljastaa JR:n kuolemalavastukset ja muut koukerot.
Bobby myy puolet Ewing Oilista Sue Ellenille ja nyt vaikuttaa siltä että JR saisi nokilleen.
MUTTA!
Viime minuuteilla JR osoittaakin että tämäkin oli suunniteltua, jotta saisi Sue Ellenin bisneskumppanikseen ja sitä kautta myöhemmin jälleen vaimokseen.
MUTTA!
Lopputekstit.

Minun on myönnettävä että olen halunnut nähdä tämän elokuvan jo vuosia. Luultavasti aina sieltä vuodesta 1996 saakka kun tämä on ollut uusi tekele. Kyseessä ei ollut mikään elämääni johtava voima, mutta kun muutama päivä sitten löysin JR:n Paluun, mieleeni tulvahti muistot siitä kuinka näin alunperin mainoksen tästä elokuvasta ja repesin nauruun nähdessäni kansitekstin ”vain videolla.” Jostain syystä se vaikutti niin rehvakkaalta toteamukselta, etenkin kun katsoo miten se on osoitettu kannessa. Harvemmin kukaan antaa ymmärtää olevan kehu kun ilmaannutaan suoraan videomuodossa. Ei niin etteikö moni aivan nerokas tuotos ajautuisi suoraan videolle, tai kuten nykyään, vaharullina. No, minusta tuo ”VAIN VIDEOLLA” oli niin huvittavaa, että tuumin elokuvan olevan pakkokatsottavaa.

Nyt JR:n Paluu on viimein minun ja oliko lopputulos odottamisen arvoinen?

Oli se oikeastaan odottamisen arvoinen. Elokuva kuitenkin muistuttaa hyvin miksi Dallas oli niin suosittu ja tottakai nostalgisen lämmin tunne oli selviö.

Näyttelijät olivat varsin mainioita ja etenkin vanhat tutut kasvot, kuten juuri Larry Hagman osoittivat olevansa edelleen ainoat oikeat valinnat rooleihinsa.
Uudempia, tai ainakin minulle uudempia kasvoja edustavat näyttelijät olivat hekin kukin rooleihinsa varsin sopivia, joskaan eivät kovin yllättäviä. Vaikka esimerkiksi osa hahmoista on mukana niin ohivilahtavissa osissa, että niiden merkitys jää hieman arvelluttavaan valoon, mutta nämäkin hahmot ovat esitetty aivan sopivasti elokuvan yleistä tasoa ajatellen.

Elokuvan juoni puolestaan. No, ei se oikeastaan lopulta eroa itse sarjassa esitetyistä juonikuvioista, sillä yhtä monisyisiä ne ovat tässäkin. Vaikkakin elokuvan mittaan sovitettuna huomaa helposti kuinka ääliömäisiltä ja sattumanvaraisilta suuri osa käänteistä vaikuttaa. Etenkin loppupuolen paljastus toisensa perään saa aikaan niin sekavan olotilan, että tuntuu kuin olisi vuoristoradassa näkemässä unta vuoristoradasta. Ei niin että aiemminkaan elokuvassa osa olisi tuntunut yhtään sen järjellisemmiltä, mutta loppupuolen käänteet tapahtuvat niin lyhyessä ajassa (kaikki ne mutta-osuudet tulivat noin 10 minuutin aikana), että dramaattisiksikin tarkoitetut seikat muuntuivat humoristisiksi. Siispä JR:n paluulle olisi pitänyt varata enemmän aikaa kuin vain noin puolitoista tuntia.

Juonenkäänteiden lisäksi elokuvassa on pari varsin hauskaa toistuvaa seikkaa.

Ensinnäkin elokuvasta huomaa hyvin sen olevan nimenomaan tv-elokuva, koska siellä tulee aina sopivissa kohdissa mainoksille osoitettu pimennysleikkaus, jonka kohdalla tulee aina ns. cliffhanger nopealla zoomauksella kuvaan tulevaan henkilöön, tai muunkaltaisella paljastuksella.

Toiseksi naiset ovat aina huoliteltuja absurdeihin mittasuhteisiin saakka. Etenkin pöpilään pistetyn Afton-hahmon kohdalla tämä ilmenee mainiosti. Meidän pitäisi uskoa Aftonin olleen jo hyvän tovin pöpilässä ja vieläpä siten että hän joutuu kärsimään pillerihumalaisesta pakkohoidosta ja on sortumaisillaan. Kuitenkin hänet on meikattu nukkumistakin varten Dolly Parton-tapaan ja hiuksetkin ovat kuin parhaimmalta 80-luvun lakkakaudelta.

Mukana on paljon farkkukangasta, kalliita pukuja, stetsoneita, hevosia, viskiä, pilvenpiirtäjiä ja kaikkea mitä Dallasilta odottaakin.
Niin ja tietenkin joka suuntaan kulkeva juoni ja julmettu määrä niihin liittyviä henkilöitä.
Kaiken takapiruna on Larry Hagman, joka kaikesta ilkeilyistään ja juonitteluistaan huolimatta on kuitenkin jotenkin sympaattinen hymynaama.

Ei millään muotoa erityisen oivaltava elokuva siinä mielessä, että sarjan aikana käytiin jo niin usein läpi samankaltaisia ideoita. Kuitenkin JR:n Paluu on varsin sopiva paluu Dallas-sarjan ytimeen, joka kärsii pahiten siitä, että siinä on koetettu saada liian paljon mahtumaan liian pieneen tilaan.

Tähdet: ***
Dallas: J.R.:n Paluu
...NOIR