Alex pitää jotain luentoa jossain yliopistolla ja Cordell on mustasukkainen kun huomaa Alexin professorikollegan Peterin (Tom Virtue) osoittavan kiinnostusta Alexia kohtaan.
Yliopistolla tapahtuu päällekarkaus jossa naamioitunut mies mukiloi naispuolista opiskelijaa.
Eli tässä ovat tämänkertaisen Walkerin kaksi juonikuviota. Päätarinana on Kurtin osuus ja taustalla muhii se mukilointijuttu.
Cordell ja Trivette ajelevat autolla ja Trivette kiusaa Cordellia tämän mustasukkaisuudesta, kun yllättäen auton vauhti kiihtyy ja jarrut ovat tietenkin poissa käytöstä. (Kurt on sabotoinut autoa, mutta sitähän Cordell ei tiedä.) Aluksi näemme kuinka Cordell ajaa autoaan pitkin peltoja ja sitten ajetaan se jonkun peltihökkelin läpi suoraan lammikkoon. No, eipä se nyt kovin uhkaavalta tuntunut, kun vauhtikin tuppasi olemaan etanan luokkaa.
Seuraavaksi Cordell onkin opettamassa teinejä potkimaan ja lyömään. Yksi Cordellin opetuslapsista, Tony (Giovanni Ribisi) ei kuitenkaan ole saapunut paikalle. Kyseessä on teini-iän angstisuuden stereotypia jonka systeemiä (eli vanhempia) vastaan kapinointia esitetään pitämällä lippistä väärinpäin ja repliikeillä joista huokuvat viha ihmisyyttä vastaan, eli niitä ”you're not the boss of me!”-juttuja. (Tämä ei ole varsinainen kolmas tarina, sillä se liittyy ensimmäiseen.) Tony on kiukkuinen kun hänen äitinsä on jatkuvan mukiloinnin kohteena ja mukiloijana on äidin poikaystävä, joka on kukas muu kuin kiukkuinen huumegangsteri Kurt Nypo. Cordell saa kuitenkin houkuteltua Tonyn käymään karatetunneilla ja tätä kautta Tonyn itsetunto kohenee ja hän alkaa kunnioittamaan auktoriteetteja. Kurt kuitenkin menee ja kieltää Tonya osallistumasta Cordellin karatetunneille ja käskee Tonya sen sijaan kuljettamaan paketteja, joiden sisältö paljastuu ei niin yllättäen huumeiksi. Yliopistolla on sattunut aiemminkin naispuolisten opiskelijoiden pahoinpitelyijä ja raiskauksia, niinpä yliopistolla työskentelevä vihamielisen oloinen ja sovinistinen talonmies Stan (Bill Bolender) on varmastikin syytön, mutta kaikkien rakastama ja laupeuden enkeliltä vaikuttavan Peterin täytyy olla syyllinen, sillä hänhän vikittelee Alexia. Ei ole.
Kurt houkuttelee Cordellin ansaan ja kohta poliisisankarimme on Kurtin vankina. Kurt tekee kuitenkin virheen kun päättää jättää Cordellin tappamisen ääliöapulaistensa hoidettavaksi, sillä se johtaa siihen että Cordell potkii ääliöapulaisia ja aiheuttaa räjähdyksen.
Toisaalla Trivette muksii ilmiantajasta ulos Cordellin säilytyspaikan ja saapuu auttamaan Cordellia, huomatakseen että Cordell vapautuu räjähtäen.
Trivette on saanut selville että Kurt on pitkän linjan rikollinen ja kickboxingmestari, joten odotettavissa on Kurtin ja Cordellin keskinäinen potkukilpailu.
Tony kaataa Kurtin huumeet lammikkoon, mutta se ei auta, kun Kurt pakottaa Tonyn jatkamaan huumekuriirin toimintaa. Cordell saa Tonyn kiinni tämän toimittaessaan kamaa, mutta Tony ei uskalla paljastaa Kurtia koska pelkää äitinsä puolesta. Kurt muksii Tonyn äitiä.
Alex kohtaa sen yliopistoraiskaajapäällekarkaajan ja se ei ollutkaan Peter. Se oli joku toinen opettaja, ei väliä kuka, sillä kuonoonsa se heppu kuitenkin saa. Kyllä nyt Cordellia suututtaa kun hän salaa toivoi Peterin olevan syypää, sillä Peter erehtyi vikittelemään Alexia.
Tony menee huitomaan pyssyä Kurtin nenän alle, mutta Kurt ottaakin Tonyn vangikseen. Ei huolta, sillä Cordell saapuu paikalle ja alkaa mukilointikamppailu jossa Kurt saa muutaman potkun osumaan Cordelliin, mutta lopulta Cordell potkii Kurtin seinän läpi.
Se oli siinä se.
Kaikki ovat onnellisia. Paitsi ehkä Kurt.
Kyseessä oli aika tyypillinen Walker-jakso(t). Ei mitenkään maata mullistava tarinallisesti, mutta ihan kelpo tämänkaltaisiin tekeleisiin. Mukana on tarvittava määrä toimintaa ja huumoria, muka yllättäviä paljastuksia ja se päälleliimattu opetus. Eli sitä mitä odottaakin.
Koska päänäyttelijät ovat samoja kuin edellisessä ja pysyvätkin samoina koko sarjan keston ajan, niin ei heistä voi, tai tarvitse todeta kuin että ihan mainiota työtä tekevät hahmoissaan joiden nahkoihin ovat päässeet. Joten mielenkiinto kiinnittyy enemmän siihen tämän viikon pahikseen, eli nyrkkeilysäkkiin ja mahdollisiin vaihtuviin sivuhenkilöihin.
Tätä ilkeää huumegangsteria esittävä Jeff Kober oli juuri sopivan ärsyttävä ja luihun oloinen esittääkseen pahaa heeboa ja kun Norris viimein kiusaa takaisin, niin katsojan on helppo nyökätä hyväksyvästi. Mitenkään mieleenpainuva ei Kober ole, mutta vähintäänkin siedettävä.
Tämänkertainen huomio tarttunee kuitenkin vahvimmin murjottavaa teiniä esittävään Giovanni Ribisiin. Kyseinen herra ei ehkä ole nykyäänkään mitenkään iso tähti, mutta kasvot ovat varmasti monelle tutut. Eikä vähintään siksi että Ribisi esitti Frendeissä Phoeben veljeä. Mitenkään hyvänä näyttelijänä en ole Ribisiä koskaan pitänyt, mutta kyllä häntä yleensä kestää ilman ajatuksia elämän päättymisestä. Oikeastaan en oikein pidä koko tyypistä, koska hän vaikuttaa aina jotenkin v***umaiselta ja mieleen tulee ettei hän ole saanut lapsena koskaan selkäänsä, vaikka olisi ansainnut. Joten Ribisi ei ole koskaan minulle kriteeri valita elokuvaa katsottavaksi, mutta jos hän on mukana niin en välttämättä jätä katsomattakaan. Walkerissa hän oli ihan siedettävä, mutta en menisi kehumaankaan.
Tällä kertaa kamera ei ollut juovuksissa, mutta kertaalleen elokuvassa tapahtui huvittava, vahingolta vaikuttava seikka. Eräässä kohtauksessa kamera yht'äkkiä nytkähtää kesken tasaisen ajon ja mieleen tulikin että steadycamin käyttäjä törmäsi johonkin ja sen annettiin olla lopullisessa versiossa mukana.
Tähdet: ***
Vaaroja Varjoissa
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti