torstai 22. huhtikuuta 2010

Easy Rider (1969)

Easy Rider on jäänyt jonkinlaiseen pimentoon itseni kohdalla. Siitäkin huolimatta että olin nähnyt sen.
Muistan kuinka yläasteella eräs luokkatoverini hehkutti Easy Riderin olevan kaikkien aikojen paras elokuva ja hänen kasvonsa oikein loistivat aina kun hän sai mahdollisuuden siirtää keskustelu jostain Total Recallista Easy Rideriin. Sitten kerran ollessani kyläisemässä tällä samaisella luokkatoverillani, päätimme hänen ehdotuksestaan katsoa Easy Riderin. Elokuva vaikutti ihan kivalta, mutta siihen oli vaikea keskittyä kun toinen siinä vieressä oli kuin nautinnollinen tuli perseen alla. Ei elokuva kuitenkaan vakuuttanut minulle olevansa kaikkien aikojen paras.
Sittemmin olen pariin otteeseen ohimennen vilkuillut elokuvaa kun sitä on televisiossa esitetty, mutta mitään suurempaa kiinnostusta se ei ole missään vaiheessa herättänyt.
Easy Rideriahan pidetään Amerikan uuden aallon elokuvaohjaajien kauden ensimmäisenä merkittävänä elokuvana, joten jo siksikin ihmettelen ettei se nostata kulmakarvojani. Saati sitten se että mukana ovat esimerkiksi Dennis Hopper ja Jack Nicholson.
Kun ei niin ei.


Ehkä se on kuitenkin viimein aika katsoa elokuva kokonaisuudessaan ja edes jonkinlaisella ajatuksella.


Captain America (Peter Fonda) ja Billy (Dennis Hopper) ovat ystävyksiä jotka tekevät hieman huumekauppaa ja lähtevät sen jälkeen lomailemaan, eli tässä tapauksessa ajelemaan moottoripyörillään sinne tänne. Captain America on heistä se hiljaisempi ja pohdiskelevampi, kun taas Billy on heiluva pilviveikko.
Matkallaan kaverukset tapaavat hippejä ja punaniskoja, ja pilveä poltetaan enemmän kuin Lando Calrissian ehtii työmatkallaan näkemään. Lyhyen putkareissun jälkeen matkaan liittyy alkoholisoitunut asianajaja George Hanson (Jack Nicholson) ja sitten poltellaan ruohoa.
Kolmikko vierailee jossain punaniskakaupungissa ja yöllä punaniskat hakkaavat nukkuvat sankarimme. George kuolee.
Captain America ja Billy jatkavat matkaansa, ja välissä koetaan happotrippi.
Sen jälkeen ohiajavat punaniskat säikyttävät Captain American ja Billyn ampumalla heidät.
Oletus on että sekä Captain America ja Billy kuolevat.


Hyvä on. Easy Rider on parempi elokuva kuin vain ihan kiva, mutta en siltikään pysty nostamaan sitä lähellekään maailman parhaimpia elokuvia. Se on hyvin näytelty ja siinä on erittäin onnistuneen rento tunnelma, joten sen katsoo helposti läpi ja siitä tulee kieltämättä ihan mukava fiilis. Mutta en edelleenkään oikein ymmärrä että mitä ihmeellistä tässä on.

Kaksi heppua ajelee ympäriinsä, kuulemme paljon aikakauden musiikkia ja poltellaan pilveä. Siinäkö kaikki?
Monesti Easy Riderin kohdalla puhutaan siitä kuinka ”a man went looking for America, and couldn't find it anywhere.” Eli että kyseessä olisi jonkinlainen matka oman paikkansa löytämiseen, minuuden kohtaamista ja universaalia käsitystä vapaudesta. Okei, mutta missä kohtaa sellaista tapahtui? Hahmojen historiasta ei kerrota mitään, tai minkäänlaista merkitystä hahmoille ei anneta. Joten hahmoilla ei ole motiivia etsiä itseään. He ovat vain kaksi huumediileriä ajelemassa moottoripyörillä ja kuten Hopperin hahmo itsekin toteaa Nicholsonin hahmolle, kun jälkimmäinen puhuu Billyn ja Captain American edustavan vapautta, niin Hopper sanoo että he edustavat vain miehiä joiden pitäisi käydä parturissa.
En nyt tarkoita äskeisen olevan mitenkään paha asia elokuvan sisällön suhteen, mutta jotenkin tuntuu että populaarikulttuurissa on Easy Riderille annettu liian suuri merkitys vapauden kuvauksena.


Ovatko Captain America ja Billy vapaita? Mistä? Emmehän me tiedä vaikka he olisivat olleet vapaampia ennen matkaansa.


Toinen asia joka Easy Riderin kohdalla otetaan toistuvasti esiin, on sen vapaamielinen kuvaus huumausaineiden käytöstä. Jaa-a, mitä sitten? Ehkä Easy Riderin katsottiin aikoinaan olevan sen verran mainstreamelokuva näyttelijöidensä vuoksi, että huumeiden käyttö ilman negatiivisia seurauksia oli shokeeraavaa. Mutta itselleni sillä ei ole merkitystä, sillä elokuvassa narkoottiset aineet ovat luonnollinen osa elämää, eivät opetusmateriaalia. Siispä joku pilvenpoltto ei vaikuta millään tavalla.
En pidä tätäkään negatiivisena seikkana elokuvan suhteen, en vain ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on.


Tuntuukin siltä että tämä elokuva olisi pitänyt nähdä sen ollessa vielä uusi, koska tuolloin se on varmasti ollut yhteiskunnallisesti, tai vähintäänkin henkilökohtaisella tasolla merkittävämpi kokemus.


Nyt katson Easy Riderin olevan hyvin miellyttävä mutta päämäärätön elokuva jossa kiteytyy ajatus siitä kuinka matka on päämäärää tärkeämpi ja rehellisesti sanottuna, sellaisia kertomuksia saisi tulla vastaan enemmänkin.


Tähdet: ***
Easy Rider

...NOIR

4 kommenttia:

Sivustakatsoja kirjoitti...

No, minä en elokuvasta löytänyt juuri sitä miellyttävyydesä. Lähes kaikki ajatukseni tiivistyvät hyvin lauseissasi Kaksi heppua ajelee ympäriinsä, kuulemme paljon aikakauden musiikkia ja poltellaan pilveä. Siinäkö kaikki? Siinä aika pitkälle kaikki, eikä minuun siksi oikein uponnutkaan. Huumeiden käyttö ei sinänsä häirinnyt minua, mutta kun sen lisäksi olisi saatu kunnolla jotain muutakin (se vähä mitä saatiin, ei oikein riittänyt), niin ehkä olisin saattanut pitää elokuvasta enemmän.

...noir kirjoitti...

Sillai hassua että se minulle se elokuvan miellyttävyys tuli osittain juuri siitä, ettei siinä tapahtunut mitään. Joita edustivat etenkin kohtaukset joissa Fonda ja Hopper ajelevat ja musiikki soi.
Tosin niissäkin kohtauksissa kuva oli aika turhaa ja saman tunteen olisi saanut levyä kuuntelemalla.

En vain edelleenkään ymmärrä elokuvan merkitystä ja koetin saada siitä selvyyttä keskustelemalla siitä tänään kolmen eri ihmisen kanssa (joista yksi oli käynyt katsomassa sen teatterissa kun se on alunperin Suomessa esitetty), ja jokainen päätyi samaan lopputulokseen:
"Kaksi heppua ajelee ympäriinsä, kuulemme paljon aikakauden musiikkia ja poltellaan pilveä. Siinäkö kaikki?"

Mitä siis vaaditaan?
Oikea ihminen, oikea mielentila?
Olin sitä vain osittain, mutta mielestäni ihan tarpeeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Se vapaudenkaipuu on koko leffan pointti.Symbolinen kuin useat westernit.Irti arjesta ja kauemmaksi...& kauemmaksi.

...noir kirjoitti...

En väitä vastaan koska en pysty enkä halua