Lapsena koulukiusatusta standardinörttimäisestä Davidista (Rick Moranis) on sittemmin kasvanut samanoloinen kirjailija joka ottaa vastaan opettajantyön lapsuudenkoulustaan ja kun kollegana toimii ammoinen ihastus Victoria (Julianne Phillips) on elämä nyttemmin ihan mallillaan. Kunnes ilmenee erään toisen opettajan olevan juurikin Davidin ammoinen koulukiusaaja Rosco (Tom Arnold) ja on kuin aikaa tai henkistä kasvua ei olisi välissä tapahtunutkaan vaan kiusaaminen jatkuu entisenlaisena. Lisäongelmia tuottaa se kuinka kiusaaminen toteutuu myös miesten poikien välillä, nyt vain Davidin poika on se kiusaaja ja kohteena Roscon mukula. Tietenkin lopuksi kaikki ovat kavereita, koska tottakai.
Koulun kauhu! oli kriitikoiden ja yleisön lyttäämä kaupallinen floppi ja kun katsoin käsikirjoittajana toimineen Mark Steven Johnsonin (Daredevil, Elektra, Ghost Rider) niin ajattelin vain, että tietenkin. No, sekään tuskin lupasi lopputuloksesta hyvää, että Tom Arnold uskoi Rick Moraniksen katsoneen häntä alas vastanäyttelijänä ja jos pääosanesittäjät eivät pidä toisistaan niin sen ei ainakaan toivoisi tulevan yleisön tietoisuuteen ennen kuin ovat elokuvasta maksaneet. Joskin kun kyseessä on tarina jossa Arnold esittää koulukiusaajaa ja Moranis uhria, saattoi tämä vastanäyttelijästä pitämättömyys olla tarkoituksellinen ratkaisu tehdäkseen sisällöstä vahvemman, uskottavamman. Koulukiusaamistarina jossa kiusaaja ja uhri pitävät toisistaan voisi kyllä olla aika veikeä yritys. Arnoldin imago ja totta puhuen myös näyttelijälahjat huomioiden voin helposti uskoa arvostetumman esiintyjän käyttäytyvän ylimielisesti häntä kohtaan, mutta tässä tapauksessa uskon/toivon tällaisen mahdollisuuden olleen roolihahmojen sisäistämisen kuin todellisen aliarvostuksen osoituksen. Ainakaan se ei näyttäydy kiusallisena itse elokuvassa. Eikä syytä olekaan, etenkään kun Arnold on ihan kelvollinen osassaan ja sen perusteella ei ainakaan vaikuttaisi olevan aihetta katsoa häntä alaspäin.
Pääduo tekee ihan hyvää työtä, mutta ei mitenkään erikoista koska kumpaakaan ei ole kirjoitettu erityisen kiinnostavaksi ja oletankin että syy elokuvan floppaamiseen löytyy siitä ettei sillä ole oikeastaan mitään sanottavaa ja laiska ohjaus tuntuu tukevan tätä käsitystä. Toki tarinassa on pientä potentiaalia sen osalta kuinka entisen kiusaajan poika on entisen uhrinsa kiusaama ja siitä olisi voitu luoda esimerkiksi draamakomediaa jossa painotetaan sen ensimmäistä osaa peilaamalla päähenkilöiden luonteita toisiinsa. Ts. opitaan tai ei opita virheistä ja nähdään miten samat erheet kulkevat sukupolvelta toiselle. Mutta draama pidetään minimissään joten kenties halu on ollut tehdä silkkaa komediaa jossa kiusaaminen esitetään kilpavarustelevana kepposteluna. Ei, ei, ei sitäkään. Varsinainen huumori jätetään pitkälti sivuhahmojen harteille ja siinäkin ainoa oikea kunnon veto oli näyttää kaikkien opettajien olevan ketjupolttajia joka oli visuaalisesti varsin koominen näky. Toisin sanoen Koulun kauhun ongelmana vaikuttaisi olevan määrätietoisuuden puute jonka vuoksi se ei ole tarpeeksi oikeastaan mitään ja tämä on harmi koska kuten mainitsin siellä on seassa ainesta, ja hauskasti suurin tuntuu löytyvän nimenomaan Tom Arnoldista ja hahmostaan. Elokuvassa kun osoitetaan, että sinä aikana kun hän on ollut erossa Davidista on hän vajonnut tohvelisankariksi jota kukaan ei enää pelkää, mutta Davidin paluu kouluun sytyttää hänessä liekin ja saa tuntemaan olemansa elossa. Tässä olisi ollut mahdollisuutta mustaan komediaan jossa kiusaaja on elokuvan "sankari" ja mitä rajummaksi meno menee niin sitä "parempi" se olisi ollut (joskin niin hän kuin muutkin jätetään suurelta osin aika pinnallisiksi ja täten kenenkään motiiveja ei oikein viedä vahausta syvemmälle). Nyt rohkeus puuttuu ja lopuksi selkärankakin. Se ei tietenkään oli taannut arvostelumenestystä taikka kaupallista hittiä, mutta olisi ainakin osoittanut halua tehdä enemmänkin kuin vain ihan kivaa. Mielenkiintoisesti myöhemmin samana vuonna ilmaantui Jim Carreyn tähdittämä Sähköputkimies joka teki oikeastaan sen mitä tältä halusin ja se tunnetusti (aikalailla syystäkin) haukuttiin lyttyyn eikä menestynyt rahallisesti (joskaan ei hävinnyt samassa suhteessa kuin Koulun kauhu!).
Tähdet: **(*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti