Pornoalan taakseen jättänyt Elektra Luxx (Carla Cugino) opettaa nyttemmin liikkeitään kansalaisopistolla, kun kohtaa siellä Coran (Marley Shelton) joka on nyysinyt joltain bändiltä kasan sanoituksia jotka kertovat Elektrasta ja ajatteli vastapalveluksen toivossa olevan syytä toimittaa ne ex-pornotähdelle. Vastapalvelus on saada Elektra paneskelemaan Coran puolison kanssa... koska... no, koska...
No kuitenkin, väärinkäsityksen vuoksi Elektra päätyykin sänkyyn Dellwood Butterworthin (Timothy Olyphant) kanssa, joka sattuu olemaan edellä mainitun bändin palkkaama yksityisetsivä aikeenaan saada sanoitukset takaisin. Seuraa tietenkin hetkellinen ihastuminen, joka unohdetaan samantien. Toisaalla on joku lasbopariskunta joilla on ilmeisiä suhdeongelmia, Elektran naapuri jolla on suhdeongelmia, pornobloggaaja jolla on suhdeongelmia, etc. Eivät nämä tarinat oikeastaan liity toisiinsa, mutta ovat siellä kuitenkin ja näin ollen niitä olisi ehkä voinut karsia poiskin. Varsinainen punainen lanka on Elektra, miten hän näkee itsensä, miten muut näkevät hänet ja millainen hän oikeasti on.
Takakannessa mainitaan Trouble in L.A.:n olevan "kauan odotettu jatko-osa yleisön ja arvostelijoiden ylistämälle elokuvalle Women in Trouble", joka on itseltäni jäänyt näkemättä ja pitikin googlata kuinka tiukasti nämä yhdistyvät että kannattaako tätä jatkoa katsoa näkemättä ensimmäistä osaa. Ilmeisesti merkittävin tarinallinen jatkumo on pääosahahmon eli Elektra Luxxin oleminen myös aiemmassa elokuvassa, mutta esimerkiksi samaa ohjaajaa, tms. lukuunottamatta eipä kyse ole kuitenkaan mistään suoranaisesta tarinan jatkamisesta vaan pikemminkin sävyjen. Näin ollen en pidä välttämättömänä katsoa Women in Troublea ainakaan juonellisten seikkojen vuoksi, mutta myönnettäköön siitä lukemisen aiheuttaneen sen, että jos se nyt sattuu vastaan niin kyllä sen voisi vilkaista. Pelkästään elokuvan juliste loi mielikuvan Pedro Almodóvarista ja sisällön perusteella kyseessä voisikin olla eräänlainen kunnianosoitus hänelle.
Kolmas osa nimeltään Women in Ecstasy on ainakin ollut suunnitteilla.
En tiedä mikä tämän kakkososan budjetti on ollut, mutta ensimmäinen osa oli maksanut vain 50 000 ja mukana oli silti varsin nimekäs kaarti kuten esimerkiksi Carla Cugino, Josh Brolin, Joseph Gordon-Levitt, Connie Britton, Xander Berkeley, Elizabeth Berkley, Simon Baker, etc. Mikä kuulostaa aikalailla kaveripalveluksien tekemiseltä (etenkin kun Cugino näyttäisi olevan ohjaajan puoliso), mutta samapa tuo ja kun varsin moni heistä plus lisää on tässäkin osassa, niin jos kulutkin pysyvät kurissa ei luulisi kolmannen osan olevan täysin poissa laskuista. Eri asia tietenkin on se, että tarvittiinko tätä toistakaan.
Aiemmin mainittujen Cugigon, Levittin ja Brolinin ohella tässä elokuvassa esiintyvät muun muassa Julianne Moore, Malin Åkerman, Timothy Olyphant, Kathleen Quinlan, Adrianne Palicki ja monta muuta joiden vuoksi lienee ainakin vaikea pitää budjetti ensimmäisen osan 50 000 rajoissa, mutta niin se varmasti oli jo siinäkin ja kun kokonaistuotto oli vain noin 11 000 dollaria, saattanee se olla syynä sille miksi kolmatta elokuvaa ei ole kuulunut. Samalla se kenties kertoo muutakin elokuvan suosiosta.
Kuten yleensäkin tällaisissa tapauksissa onhan se kiva bongailla tuttuja näyttelijöitä, mutta ei tämä oikeasti mikään ensemble-elokuva ole sillä cameoita ei voi sellaiseen laskea mukaan ja monet muutkin pysyttelevät osuuksillaan sen verran irralla toisistaan ettei sitä voi niinkään nähdä yhteistyönä, vaan pikemminkin ohjaajan halulla saada mukaan enemmän kuin on tarvetta. Joten mitään Robert Altmanin taidokkuutta saada nimekkäät näyttelijämassat toimimaan yhden hyvän eteen ei ole nähtävissä.
Jos ajattelee tätä Almodóvar-pastissina (jota kiitetäänkin lopputeksteissä) niin yhteistä on panostaminen naishahmoihin ja jonkinlaiseen draamapainotteiseen seksikomediaan, mutta hahmoja ei ole kirjoitettu lähellekään yhtä syviksi eikä jälkimmäinen ole samalla tavalla hysteerian partaalla olevaa absurdismia hivelevää hermostuneisuutta ja kiihkoa, vaan helppoja pikkutuhmia pinnallisuuksia. Joskin sitäkin sieltä perheystävällisemmältä suunnalta.
Kiltteys ja harmittomuus eivät tällä erää suuremmin kiusaa koska kukaan näyttelijöistä ei sentään viestitä olemuksellaan haluttomuuttaan olla mukana ja varmasti kyseessä onkin ollut kullekin varsin mukavaa ajanvietettä kavereiden seurassa, mutta jos mukana olisi vähän sunnuntaibrunssia vahvempaa energiaa niin elokuvalla olisi ehkä ollut muutakin annettavaa kuin hissimusiikkina toimiminen.
Hieman ihmetyttää miksi Elektra on Luxx eikä tuhmiin kuviin enemmän liitettävä Luxxx?
Tähdet: **(*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti