Loco Love (Mi Casa, Su Casa, 2003)

Ylimielinen ravintoloitsja Donald (Roy Werner) kohtelee sekä asiakkaitaan, henkilökuntaansa, ex-vaimoaan että myöskin latinopuutarhureitaan huonosti, joten on aika karman puuttua peliin. Kun uskoton exä vie erossa Donaldilta miehisyyden tunteen ohella ravintolankin mukanaan niin lisäksi Donaldin aliarvostama meksikolaispalkollinen Miguel (Gerardo Mejía) vaihtaa lottovoiton myötä asemaansa nälkäpalkollisesta sikarikkaaksi eikä itsemurhakaan onnistu, siispä kyllähän nyt oikein kunnolla potkitaan. Onneksi Miguelin sisko Catalina (Laura Harring tai vaihtoehtoisesti Laura Elena, Countess von Bismarck-Schönhausen Martínez-Herring [ei se mitään, sillä Brian Eno onkin oikeasti Brian Peter George St John le Baptiste de la Salle Eno]) tarvitsee oleskeluluvan jolloin hän suostuu ostamaan Donaldille ravintolan takaisin jos hän vain avioituu Catalinan kanssa. Miguel tosin varoittelee, että siskonsa on aika pippurinen tapaus, mutta ei tule maininneeksi että tietenkin koko suku tulee sitten muuttamaan saman katon alle Donaldin luokse. Seuraa siis humoristisia hetkiä kun eloisat latinot pitävät Donaldia hereillä ja katso! yksi heistä on jonkinlainen noita muutoinkin kuin luonteeltaan. Tai siis näistä olisi tarkoitus tehdä komediaa, mutta tällä kertaa ilmeisesti luotetaan suurelta osin siihen kuinka katsoja voi kuvittella ne hetket. Donald ja Catalina tietenkin riitelevät jatkuvalla syötöllä, mutta kuten arvata saattaa niin jossain vaiheessa he myöntävät itselleen rakastavansa toisiaan eikä Catalinan sukukaan enää niin pahasti Donaldia häiritse.

Ei niin ettäkö Loco Loven idea synnyttää romanttista komediaa pistämällä kulttuurit törmäämään ja tehdä se korostaen sitä kuinka eläväinen toinen osapuoli on verrattuna toiseen eli eräänlainen muka sivistyneisyys kohtaa sivistymättömyyden (siispä "shh! sinä nolaat meidät julkisesti") olisi mahdollisesti haluttua kamaa, mutta olen aika varma jotta tämän nimenomaisen elokuvan tilaus syntyi pitkälti siitä, että vuotta aiemmin ilmaantui eräskin saman teeman hitti nimeltänsä Kreikkalainen naimakauppa.

Vaihdetaan vain kreikkalaisuus latinokulttuuriin, mutta pistetään sinne muutoin ihan samat hahmot ja tilanteet niin se silloin täysin uniikkia ja uutta. Jota se ei tietenkään ollut sillä kyllähän molemmista samojen kulttuurien ja jonkinlaisesta kynäniskaisuuden törmäämisestä on tehty filmatisointeja aiemminkin, mutta ajankohtan merkitys nostaa välillä muita toisia enemmän esille ja Loco Loven ajankohdan määritti halua rahastaa jonkun muun avulla. Kreikkalainen naimakauppa oli kuitenkin sen verran suuri hitti että on ymmärrettävää kuinka tällöin jäljittelijöitä syntyy, joista perinteiden mukaan on aika harvakseltaan nousemaan samaan huomioon, mutta ei Loco Lovella ole pelkoa siitä että leimaisi pääosaesittäjänsä yhden ilmeen tähdeksi.

Loco Love siis pelaa aikalailla samoilla panoksilla kuin Kreikkalainen naimakauppa, mutta vain vähän pienemmässä mittakaavassa. Minkä ansiosta Loco Lovesta ei parhaalla tahdollakaan löydä mitään yllättävää, mutta vaikka esimerkiksi vitsit ovat niitä tuttuja juttuja kuten "katsokaa kuinka erilaisia olemme koska minä puhun niin kovaa ja pukeudun erilailla. Hahaha!", ovat ne sentään kuluneisuudestaan huolimatta perinteisen toimivia. Kontrasteihin ja stereotypioihin se huumori tarkoituksella panostaakin ja siihen itsestäänselvyyteen, että eripurainen pariskunta päätyy lopuksi sopusointuun. Se ei ehkä eikä edes varmasti tuota mitään tajuntaaräjäyttävää, mutta on tehty sen verran tasalaatuisena että kun vain haluaa olla ja lötköttää ja toivoa elämänsä olevan parempaa...

...ei tämä silti olisi varmaankaan se ensimmäinen vaihtoehto.

Loco Love on ihan ok, mutta ylipäätään jos huumorin halutaan hyödyntävän ääripäitä niin niiden pitäisi kenties olla lähempänä niitä päitä. En pahemmin pitänyt Kreikkalaisesta naimakaupasta, mutta jos nämä pistettäisiin aloittamaan samaan aikaan uskon sen suurempien eleiden ja äänekkyyden vetoavan siltikin suurempaan osaan kansasta, kun taas Loco Love ei ole tarpeeksi loco ylittääkseen maaliviivaa. Onpahan kuitenkin harmiton letkeä romanttinen komedia.

Tähdet: **(*)

Loco Love

Ps. kun kerran tuolla elokuvassa oli se vitsi siitä ettei Donaldia saisi kutsua sedäksi, niin aasinsiltana tähän oheen kuvat tämänhetkisestä Disney-sarjakuvakokoelmastani: