lauantai 11. tammikuuta 2020

Ghosts of Sherwood (Robin Hood: Ghosts of Sherwood, 2012)

Ammoisina aikoina Sherwoodin metsässä ilkikurinen rosvojoukko ryöstää rikkailta ja antaa massit köyhille... tehden siten heistä rikkaita ja... öö... HETKINEN!
Siispä kyllä, asialla on Robin Hood (Martin Thon) ja iloiset Jussinsa. Pelastettuaan neito Marianin (Ramona Kuen) ilkimyksiltä saa Robin uuden mielitiettynsä innoittamana haasteeksi syöstä tuhma Nottinghamin sheriffi (Tom Savini) vallasta, mutta tulee kuolettavasti loukkaantuneeksi tehtävää suorittaessaan. Onneksi noita pelastaa Robinin hengen ja mies kuolee siltikin, mutta nousee sitten kuolleista jatkamaan pahuuden kukistamista. Hieman riippuvaa lihaa, aivojen syöntiä ja muuta hubaa, että aika entisenlaisena Robbari palaa hommiin.

Niin joo, mitä tulee huonoihin elokuviin on tietenkin olemassa hyvää huonoa elokuvaa ja on huonoa huonoa elokuvaa, ja yleensä ne erottaa siitä kuinka edellisen kohdalla joko nauraa sille taikka sen mukana, mutta nauraa kuitenkin. Jälkimmäinen saa harkitsemaan kuolemaa: joko omaa tai mielummin elokuvan tehneiden henkilöiden.
Okei, Ghosts of Sherwood on huono elokuva.... huono, huono elokuva. Plussaa toki siitä, että mukana on epäsynkassa oleva jälkiäänitys joka saa hahmot puhumaan kuin vanhassa kungfuelokuvassa. Muutoinkin mukana ovat kaikki tarpeelliset huonon (historiallisen) elokuvan merkit kuten tapahtuma-ajankohtaan nähden liian moderni puhetapa ja nykyaikaiset vaatteet, kampaukset, etc., mutta tietenkin sellaisella kömpelöllä viiden pennin tavalla yrittää olla menneen ajan todellisuutta, joten kunhan sanot milady ja perään ye, olde niin olet autenttinen Ivanhoen aikalainen. Näyttelijät ovat tietenkin sarjasta "älä enää koskaan yritä näytellä", tehosteet halvempia kuin se peruna jolla elokuva on kuvattu, mutta näistä ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi viihdyttävää teosta. Ulkoasussa minua ehkä eniten ärsyttää se "luonnonvalolla" kuvaaminen joka saa elokuvan näyttämään siltä ettei vain ole välitetty siltä miltä se näyttää. On siellä toki lieviä filttereitäkin apuna ja kaiken lisäksi tästä on näköjään olemassa 3D-versiokin, että sitä suuremmalla syyllä luulisi visuaalisuuden tuovan mieleen jonkin muun termin kuin laimea. Nyt tällaisenaan se näyttää valjummalta kuin huonovointinen albiino, joten ehkä olisi pitänyt saada se 3D-versio nähtäväksi.
Pahinta kuitenkin on se, että Ghosts of Sherwood on yksinkertaisesti tylsä. Kansikuvan ja takakannen esittämän juonikuvauksen perusteella idea on ihan yhtä veikeä kuin mikä tahansa lumessa taikka hiekassa uiva hai, mutta toteutus ei osoita sitä. Tähän saattaa kyllä olla osittain selityksensäkin joka ei nyt kaikkea kata, mutta joka kertoo edes hieman siitä miksi se ei ole sellainen kuten nimensä ja siihen yhdistetty kansikuvansa haluavat uskotella: IMDb kun esimerkiksi listaa ilmiselvän kauhun sijaan lajityypeiksi actionin, adventuren ja mysteryn, enkä minä oikeasti uskokaan tätä tarkoitetun kauhuksi kuten erehtyväinen saattaisi kannen sekä ideansa perusteella luulla. Suuren osan ajasta Ghosts of Sherwood on vain jonkinlainen amatöörikesäteatterin versio perinteisestä Robin Hoodista ja siten pikemminkin seikkailuelokuva kuin jotain riemastuttavan hölmön oloista zombeilua metsässä ritareiden kanssa, ja siinä vaiheessa kun eläviin kuolleisiin siirrytään ei silloinkaan olla edes Hiidenpadan disneypelottelussa. Tuleehan siellä mukaan tutut lihansyönnit verisine suolineen, mutta tämäkin alkaa vasta kun lähes puolitoistatuntia on elokuvaa kulunut, että jopa Bruce pisti Batman Beginsissa kumipuvun päälleen nopeammin. Zombiemenoa on tarjolla jotain 10 minuutin verran vaikka leffa kestääkin lähes kaksi tuntia(!), mutta oikeasti se loppuu 1h 40min kohdalla ja sitten seuraa eräänlainen outro kertomaan mitä mahdollisessa jatko-osassa tehtäisiin.
Aika varmasti näyttelijöinä mukana olevat Kane Hodder ja Tom Savini ovat syypää siihen miksi Ghosts of Sherwoodia on markkinoitu kauhuelokuvana, jota se on vain loppuosaltaan ja silloinkin tahattoman koomisesti ollakseen kauhua. Ei kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta kun tuollaista mainostaktiikkaa käytetään eikä tämä jää viimeiseksikään.

Ninja Sex Partyn The Sacred Chalice on ihan yhtä uskottavan näköistä roolileikkiä, paitsi että se sentään on sekä hauska että kuulostaa mainiolta.

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Savini ja Hodder olleet vissiin pikkurahan puutteessa, kun ovat itsensä tähän sontaläjään mukaan sotkeneet. 3D:nä ja ilman.

...noir kirjoitti...

Savini kenties suostui ihan vain koska pääsi kameran eteen, sillä sen verran kova halu olla näyttelijä hänellä tuntuu olevan, mutta Scorsese ja muut isot nimet eivät soittele.