Joskus beatrunouden kultakaudella (siispä joka kolmas sana on cat, daddy tai dig) yhdistetyllä työ- ja lomatkalla olevat Chester (Whip Hubley) ja Bridey (Sherilyn Fenn) saapuvat hiljaiselle Sunset-motellille, jossa Chesterin päämotiivina on saada selville pettääkö vaimonsa häntä ja täällä hän palkkaakin sitä selvittämään amatööriyksityisetsivä Deadpanin (David Hewlett), joka muuten aikoinaan lavasti kuolemansa ja nyt poliisi etsiikin häntä itsensä murhaamisesta. Ohessa Chester pelkää, että motellin uima-allas on kemiallisen sodan ensimerkit ja kommunistit aikovat ihan kohta pudotella atomiuraanipommeja tai jotain. Bridey puolestaan haaveilee sähkövatkaimesta sekä pääsystä vast'ikään avattuun Disneylandiin ja uskoo olevansa radioaktiivinen. Öö, okei. Tämä on siis niitä elokuvia jossa jokainen hahmo on jotenkin ns. erikoinen ja tilanteet joissa he ovat koettavat olla samanlaisia.
Tottakai Bridey pettää miestään ja haluaa tämän hengiltäkin mutta ei halua, mihin houkutteleekin salarakkaansa, mahdollisesti salatransvestiittisovinisti Auggien (David Johansen), joka puolestaan kiristää Chesteria koska hänellä oli aikoinaan kommarikavereita. Luonnollisesti myös Deadpan ihastuu Brideyhin ja sitten AIKAHYPPY! jonka seurauksena Bridey menettää osan muististaan ja Chester on sopivasti murhattu. Alkaa hämmennys ja vainoharhat kun kaikki haluavat Brideyn eikä kukaan tiedä kuka tappoi kenet, mutta AIKAHYPPY! ja nyt onkin Chester elossa ja Auggie kuollut. Uima-allaskin taitaa olla säteilevä, mutta ainakin Chester ja Bridey rakastavat toisiaan.
Paul Bartel on tirkistelevä motellinomistaja.
Elokuvan on ohjannut sekä käsikirjoittanut Alien Castle.
ALIEN CASTLE!
Ja siltikin minua kiinnostaa enemmän se, että miksi osassa kansikuvaihtoehtoja on nimessä Hotel eikä Motel? Se näkyy jopa menuvalikossa, mutta ei enää alkuteksteissä.
Lukuisat eri kansivaihtoehdot (kuvassa vain osa) pitävät kyllä huolen siitä, että katsoja tietää Sherilyn Fennin olevan elokuvan myyntitäky. Joskaan tuloja se ei tainnut pahemmin synnyttää.
Alien Castle on muuten myös säveltänyt elokuvan aika mainiosti jatsahtavan musiikin.
Desire and Hell at Sunset Motel on oikeastaan aika kiva leffa. Ei siinä tunnu olevan päätä saatikka häntää, kunhan vain ollaan pistetty joukko ns. kevyesti outoja ihmisiä hengailemaan yhteen ja vaikka mukana on murhasuunnitelmia ja jokaisella hahmolla on jokin salainen linkki toisiinsa, niin varsinaisen juonen kasvatuksen sijaan tämä on kuin True Romancen Brad Pitt 50-luvun maisemissa. Siispä sellaista dude, mä on tosi stoned, onko sulla muffineja antaa kun katson piirrettyjä ja puhun hassuja. Siispä oikeastaan vain joutokäyntiä jossa ei todellakaan ole mitään maata mullistavaa, mutta siinä on aika chilli tunnelma, löysän rajamailla oleskelevaa rentoa esiintymistä ja idea vähän niin kuin uninen One Night at McCool's, mutta useammalla madonreiällä.
Joskin samoista syystä puolitoistatuntisena Desire etc. on aivan liian pitkät unet, että lopulta enemmänkin mukava yritys kuin onnistuminen.
Tähdet: **
3 kommenttia:
Predator Mansion.
Hollywoodissa se tarkoittaa Weinstein Mansionia.
Äh, en ajatellut yhtään. Kunhan pidin sitä mielestäni hauskana, heh.
Lähetä kommentti