Hyvin vahvasti Myytinmurtajien Adam Savagelta niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin vaikuttava rento miljonääri Jack Morris (Rainn Wilson) saapuu rahoittamalleen syvänmerentutkimuslaitokselle ja toki juuri silloin sukellustiimi sukellusveneineen uppoutuu syvän meren syvimpään ja vieraimpaan kohtaan, että tämähän on oikein ilon ja onnen päivä. Oho! jokin suuri ja sitäkin isompi otus menee ja pukkaa sukellusveneen jumiin merenpohjaan, joten nyt tarvitaan meripelastajista parhainta joka tietenkin on kuusi vuotta sitten hommat tragedian vuoksi taakseen jättänyt Jonas (Jason Statham). Tuolloin Jonas johti vastaavaa pelastusoperaatiota joka osittain epäonnistui koska jokin jättimäinen otus, tuhosi uponneen sukellusveneen, mutta tietenkään häntä ei uskottu ja hänen epäiltiin vain joutuneen jonkin merihulluuden kouriin, aiheuttaen siten epäpätevyyttään joitakin kuolemia. Sittemmin Jonas onkin elänyt eräänlaisena rantapummina kaljaa kitaten, mutta nyt häntä jälleen tarvitaan eikä hän ole tällaisille tarinoille perinteiseen tapaan halukas astumaan remmiin, peläten olevansa jälleen vastuussa ihmisten henkien menetyksestä. MUTTA! kuten aina, motiivi saada sankari tekemään paluu löytyy siitä, että yksi merenpohjalle päätyneistä sattuu olemaan Jonasin entinen vaimo, Lori (Jessica McNamee). Happi loppuu, Lorilla on hoitoa vaativa haava ja aluksen ulkopuolella on ihan suunnattoman kokoinen petoeläin vaanimassa, että hyvin perusshittiä on meneillään. Tässä tapauksessa elokuvan täky on tietenkin Jason Stathamin nimitunnettavuuden/imagon ohella Megalodon, eli esihistoriallinen jättihai jonka rinnalla Tappajahain Bruce on silakkaan rinnastettavissa oleva kääpiö. Pyh! olen nähnyt isompiakin.
No kuitenkin, tästä tehtävästä suoriudutaan suht' onnistuneesti (vain yksi kuolema) ja Morris intoilee, että Megalodon on saatava kiinni ja esitteille. Ei siis yllätyksiä silläkään saralla, että kyllä tässä kuljetaan niin tuttuja askeleita ettei sisällöstä tarvitse sen enempää kertoa.
The Meg on visuaalisesti varsin toimiva, meininki on sopivasti popcornviihteellistä ja Harry Gregson-Williamsin säveltämä musiikki kuulostaa siltä kuin se olisi tarkoitettu old school-Star Trekiin. Sisällöltään elokuva on kuitenkin niin tavanomainen, että esimerkiksi hain suuri koko on kuin vain jonkin jatko-osan tapa tehdä kaikki edellistä isompana ja siten tämä voisikin olla vain pelkkä Tappajahai 5: Megalodon. Ei siis oikeastaan mitään muuta eroa aiempaan kuin isommin, nopeammin, äänekkäämmin.
Kyllä The Meg on ihan miellyttävää ajantappoa ja sisältää joitakin varsin veikeitä hetkiä, mutta kauhun tiimoilta se ei ole kertaakaan yhtä vaikuttava kuin esimerkiksi alkuperäinen Tappajahai, vaikkakin tuo juonikuvauksen perään laittamani kuva onkin kohtauksena varsin lähellä sellaista. Toisaalta elokuvan halu tuoda huumoria mukaan ei tee siitä kertaakaan niin hauskaa kuin mihin luulisi sen pystyvän jo ideoillaan kuten Jason Statham ui Megalodonia pakoon ja pääseekin. Siispä The Meg ei ole tarpeeksi pelottava taikka hauska etteikö molempia tarpeita tyydyttämään löytyisi paljan parempia vaihtoehtoja ja siksipä tämä elokuva ajautuu sarjaan ihan kiva.
Ja onhan se ihan kiva, mutta toistuvasti sitä huomasi katselun aikana toteavansa itselleen, että "tässä olisi ollut potentiaalia niin paljon parempaankin, oli se sitten pelottavuudessa taikka naurettavuudessa". Siis c'mon, Jason Statham esittämässä tyypillistä bad ass-Jason Stathamia tappelemassa talonkokoisen hain kanssa ja sitten lopputulos on vain ihan kiva? Näin käy kun rohkeus puuttuu ja kaikki tehdään varoen loukkaamasta ketään. Muun muassa Youtubesta löytyvä video Stathamista sukeltamassa vuoden 1990 olympialaisissa on enemmän Megalodon kuin Megalodon.
Se kyllä pitää antaa plussana, että Stathamin loppumatsi Megalodonin kanssa on juuri sitä mitä koko elokuvan olisi pitänyt olla jos kerran haluttiin kallistua sinne koomisen viihteen puolelle. Jos ei kokonaan yhden tähden arvoinen, on se ainakin puolikkaan ansaitseva osuus.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Osaako se Megalodonikin itämaisia taistelulajeja?
Kyllähän siinä käytiin Stathamin ja Megin välillä mano a mano-kamppailu, että aika hyvin hai veti kierrepotkuja.
Lähetä kommentti