Hmm... elokuva alkaa dramaattisella musiikilla kun kaksi hikistä miestä ottavat kilpailuhenkisesti yhteen, toisen heistä ollessa eräänlainen mentori (ts. muka kokeneempi) ja toisen oppilas, jolloin näin ollen edellinen opettaa jälkimmäistä kertomalle ettei hänessä olisi ns. munaa viemään tehtäviä loppuun saakka. He ovat sotilaita ja hävittäjälentäjiä. Toinen heistä eli mentori vieläpä ampuu apukuskinsa ja ilmoittaa, että nyt ei ole kaikki kunnossa, mutta ettei se ole hänen vikansa.
Miksi tämä kuulostaa niin kovin tutulta? Koska se on John Woon Broken Arrow.
Ei siis tule yllätyksenä, että kohtapuoliin edellä mainittu mentori eli Ice T:n esittämä Turner nyysii sotavoimilta jotain millä uhata maailmaa, jotenkin sanokaa bye bye häivehävittäjälle sekä ydinaseille ja niinpä oppilaan eli Mitchellin (Costas Mandylor) on pysäytettävä hänet sekä todistettava samalla, että kyllä hän pystyy viemään tehtävät loppuunsa saakka.
Stealth Fighterin on ohjannut Jay Andrews joka tunnetaan vielä paremmin nimellä Jim Wynorski, joten ideavarkaudet taikka suorat kohtauskopioinnit eivät tule laisinkaan yllätyksenä. Näin ollen kukaan Wynorskin tietävä ei tule myöskään hämmästymään nähdessään suoraan toisista elokuvista leikattuja filmipätkiä, joten jos esimerkiksi jotkut lentotaistelukohtaukset ovat tutunoloisia niin se johtuu siitä koska olet nähnyt ne jo jossain muualla. Tästä syystä onkin erityisen hämmentävää, että kun esimerkiksi IMDb luettelee aikamoisen liudan elokuvia joihin Stealth Fighterilla on "yhteys" niin nimenomaan Broken Arrow uupuu siltä listalta.
Tottakai koska kyseessä on halpaexploitaation liukuhihnatuottaja-Wynorski, tarkoittaa se myös sitä kuinka jokaisessa mahdollisessa tilanteessa mennään alimman aidan ylitse ja kaiken trashin laskeminen ylikuumentaa kalkulaattorit luovuttamaan hyvän sään aikana. Hyvä, niin sitä pitääkin!
Tosin lienee syytä huomauttaa, että tämä on Wynorskin toiminta- ei pehmoerotiikkatrashia, joten idiotismi pysyttelee tiukasti bikinien päälle.
Kuitenkin Wynorskin parhaimpia ja siten myös pahimpia roskatuotoksia ajatellen tuntuu Stealth Fighter hivenen löysältä, vaikka toki kaikki odotettavissa olevat huonon hyvät-elementit ovat kyllä suurinpiirtein kohdillaan, jolloin ilman vertailuja kyseessä on kyllä sellaisista pitäville vallan mainio valinta. Näin ollen se myös tarkoittaa, että jos ei ole roskaelokuvien ystävä on Stealth Fighter todennäköisesti vain ja ainoastaan huono elokuva ilman mitään meriittejä. Huonohan se onkin, mutta oikeanlaisella asenteella katsottuna juuri siten miten pitäisikin. Varsinkin Ice T:n mä oon niin saatanan kova ettei kukaan oo yhtä kova-näytteleminen tuottaa naurettavuudessaan paljonkin hupia.
Siltikään en näe tässä aivan sitä viime askelta jo veisi sinne maagiselle niin huono että hyvä-palkintokorokkeelle ja se johtunee varmaan vahingossakin tapahtuvaan vertailuun niin Wynorskin kuin monien muiden mukana olevien roskamestariteoksiin. Sitä tiedostaa heidän pystyvän huonompaakin kuin Stealth Fighter. C'mon Jim, pystyt pahempaankin!
Hyvä alkupala huonompaa odotellessa.
Tähdet: *
1 kommentti:
Wynorskin taattua roskalaatua. Muistaakseni. En muista, vaikka muistan kyllä joutuneeni tämän videovuokraamoaikoinani pariinkin kertaan kunnon puolesta tarkistamaan.
Lähetä kommentti