Tai pelkkä Takedown, ellei sitten Track Down kuulosta paremmalta.
Kevin Mitnick (Skeet Ulrich) on hakkeri joka suorittaa tietomurtoja ihan vain koska voi ja se on kivaa, mutta pian hän käyttäytyy kuin itkupotkuraivareiden spesialisti syystä, että ryhtyy kilpasille tietokonenero Tsutomun (Russell Wong) kanssa ja jälkimmäinen ei häviäkään suosiolla.
Muistan kyllä Kevin Mitnickin tapauksen koska se oli ilmeisesti aikansa isoimpia tietomurtorikospidätyksiä ja mediahuomioon varmasti osaltaan vaikutti aiheen trendikkyys, joten eipä se kai yllätys ollut kuinka Hollywoodkin päätti tarttua aiheeseen tämän Operation Takedownin myötä. Toki se synnytti myös kirjoja sekä dokumentin ja kun kaikkea tällaista tulee monelta eri osapuolelta niin tottakai siellä on paljon sellaista joka tuntuu ristiriitaiselta sekä herättää kriittistä epäilystä. Koska kyseessä on hakkerikulttuuri, tai sanotaan ylipäätään jotain jota pidetään jotenkin sekä nuorekkaana että kapinallisena niin siellä toisessa päässä ovat luonnollisestikin mitään ymmärtämättömät tylsät takakireät pukumieskalkkikset ja näinpä jo pelkät mielikuvat aiheuttavat puolueellista vastakkainasettelua. Siispä ei liene ihme, että kun jokin elokuva tulee niin se ei voi mitenkään olla täysin realistinen kuvaus aiheestaan eikä siksi välty virheinformaatiolta. Näin ollen tämäkin vuorossa oleva elokuva on saanut erinäisiltä tahoilta kritiikkiä osakseen juuri siitä, että se käytännössä teki sen mitä Hollywood-elokuvat yleensäkin tekevät: pisti viihteellisyyden toden tielle.
Mikään vuoden 1995 Hakkerit ei Operation Takedown ole, että ainakin nyt pyritään olemaan hieman enemmän uskottava, että ollaan lähempänä Sneakersia (1992), joskin juuri se jonkinlaiseen "todellisuuden" kuvaamiseen kallistuminen aiheuttaakin tarkemman keskittymisen aitouteen ja tuolloin jopa ilman yksityiskohtaisia tietoja todellisista käänteistä voi nähdä, että nyt cooleus, etc. kuorruttavat sisältöä. Ajoittain se tuntuukin siltä kuinka ohjaajalla ja tuottajajilla olisi ollut eri halut, jotka sitten aiheuttivat epätasapainoa. Siispä kuitenkin Mitnick esitetään coolina Anonymous-tyyppinä ja teknorokki raikaa kun strobovalot välkkyvät, kun taas harmaat valtion lammasagentit haluavat vain tyrannisoida koska nuoret liikkuvat taas nurmikolla. Toisaalta Mitnick esitetään aktivisti-idealistin sijaan tyyppinä joka on herkkänahkainen kiukkuperse joka sen vuoksi käyttää kykyjään väärin, mikä on hieman sääli koska aluksi annetaan ymmärtää hänen murtautuvan tietojärjestelmiin silkkaa uteliaisuuttaan tiedonjanonsa tyydyttääkseen ja myös koska se on haaste joka pitää ylittää, joka kuulostaakin varsin sopivan neutraalilta elokuvalle joka haluaa pyrkiä totuuteen. Joskaan sillä ei saada aikaiseksi cooleutta, joten kiukutellaan sitten koska se se tuo mukanaan dramatiikkaa.
Operation Takedown on tositapahtumiin pohjautuva hakkeriaiheinen jännäri jonka mahdollisista asiavirheistä ei oikeasti välitä, sillä huomaa aika nopeasti kyseessä olevan elokuva joka koettaa olla sekä uskottava draama, mutta myös selvästi silkkaan viihdetarkoitukseen suunnattu teos jolla on lupa muuttaa todellisuutta siisteyden vuoksi. Näistä jälkimmäinen vaikuttaakin tärkeämmältä.
Jännärinä se on ihan ok. Ei sen enempää eikä sen vähempää, joten kiinnostavimmat asiat löytää elokuvan ympäriltä kuin sen sisältä.
Plussaa kylläkin siitä, että kaikki ohjelmointi näytetään tekstinä eikä jotain 3D-animaationa jollaiseen yleensä sorrutaan.
Vuonna 1999 ilmestyi Noah Wylen Apple-/Microsoft-draama Pirates of Silicon Valley ja 2001 Ryan Phillippen tähdittämä tietokonetrilleri Antitrust, joten kenties tuolloin käytiin elokuvissa läpi jonkinlaista tietotekniikkatrendiä. Sillä tulipahan myös vuonna 1999 sellainenkin pieni tapaus kuin The Matrix, mutta kukapa sitä enää muistaa. Taikka vuoden 2001 Swordfishia joka sekin kyllä kertoi isolla budjetilla hakkerista, mutta aivan muut asiat siinä olivat tärkeämpiä.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti