tiistai 19. helmikuuta 2019

Scared to Death (1947)

IMDb:ssä Scared to Deathin juonikuvaus kertoo mukana olevan "...a hypnotist, a midget and a mysterious figure in a green mask", mutta dvd:n takannessa kyseessä ovatkin "...a hypnotist, a midget and a mysterious figure in a blue mask." Mihin tässä voi enää luottaa? Ei ilmeisesti ainakaan julkaisuvuoteen joka dvd:n perusteella onkin 1941.
Ristiriitaisuuksista puheen ollen, WIkipedia kertoo Scared to Deathin olevan "...historically important as the only color film in which Bela Lugosi has a starring role", mutta takakannessa kyseessä onkin toinen kahdesta Lugosin tekemästä värielokuvasta.

Laura (Molly Lamont) makaa kuolleena ruumishuoneella, mutta mitään selviä merkkejä kuolinsyystä ei ole havaittavissa. Siirrymme siis Lauran lähihistoriaan ja huomaamme rouvan kokevan aviokriisiä miehensä Billin (Nat Pendleton) kanssa, mutta kiusallakaan hän ei ole halukas suostumaan avioeroon mikä turhauttaa Billia suuresti. Kuten myös perheen tohtoria Josephia (George Zucco) ja vaikuttaisikin siltä, että yhdessä Billin kanssa he suunnittelevat Lauran erottamista suvusta mahdollisesti kuoleman kautta. Tohtorissa on muutoinkin jotain epäilyttävää kun eräs hienostorouva harrastaa hänen kiristämistään ja kun pian paikalle saapuu tohtorin salaperäinen mentaaliprofessoriystävä joka on sekä vihollinen että vieläpä serkkukin Leonide (Bela Lugosi) kera kääpiöapulaisensa voi juoni todenteolla ruveta sotkeutumaan. Siispä mukaan vielä puupäinen komediakyttä joka on ihastunut Josephin vihamieliseen sisäkköön niin varsinainen pääjoukko on kasassa ja sitten voidaankin puhua jostain kuoleman tanssissa jota varjosta tarkkailee vihreäkasvoinen mies joka on puheista riippumatta tästä eteenpäin sininen, joten molemmat aiemmat maininnat väristä pitävät paikkaansa vaikka se nyt selvästi onkin maalia eikä naamio. No, välillä tuo mystinen hahmo vilkuilee elokuvan hahmoja verhojen välistä, että kaipa hänellä jokin merkitys on. Varsinainen punainen lanka kun kuitenkin on elokuvan nimi, joten irtonaamoja ja päähänkolautuksia riittää.

Hmm,,,rikas pariskunta on liittonsa lopun partaalla, mutta mustasukkainen vaimo ei suostu antamaan eroa, nynnerö mies joka on suostumassa manipuloivan perhelääkärin murhasuunnitelmaan. Juonitteleva sisäkkö, tyhmä poliisi, mahdollisesti ajatuksia lukeva hypnotisoijaprofessori, mykkä kääpiö ja eikö tämä kaikki saakin Scared to Deathin vaikuttamaan saippusarjan jaksolta? No, siltä se pitkälti tuntuukin, varsinkin kun jos jo hahmovalikoiman vuoksi elokuva vaikuttaa tarpeettoman sekavalta niin tahatonta koomisuutta tuo lisää muassaan hyviltäkin vaikuttavien ideoiden valitettavan kömpelö toteutus. Erityisen surku tässä tapauksessa on se, että on varmasti ollut varsinkin tekoaikanaan varsin nokkela sekä erikoinen idea kertoa elokuvan tapahtumat takautumina ja juurikin tuon ruumishuoneella makaavan rouvan toimiessa postuumina kertojana. Joskaan kuolleen Lauran näkökulma ei toimi ensinnäkään siksi, että hän kertoo suurelta osin tapahtumista joista ei ollut tietoinen eikä täten laisinkaan osallisena niihin, mutta vaikka sen kuittaisi olankohautuksella sillä tokihan kuolleet tietävät kaiken jonkin astraaliprojektiotietämyken kautta, tms., mutta kömpelömmäksi tämän ajatuksen hyödyntämisen tekee se, että ruumishuoneosuudet ovat kuin jälkijättöinen ratkaisu. Toisin sanoen elokuva kulkee normaalisti ilman niitä ja sitten sekaan on heitetty kasa nopeita leikkauksia ruumishuoneelle jossa Laura toteaa vain jotain yhtä merkityksellistä kuten "seuraavana päivänä" ja sitten siirrytään näyttämään mitä silloin tapahtui. Joten ei Lauralla ole ole oikeasti mitään sanottavaa ja kun sanoin nopea leikkaus niin sitä se todellakin on, sillä kuva vain yllättäen siirtyy häneen, hän sanoo pari sanan virkkeen ja poistutaan samantien. Tähän kun vielä lisätään sellainen thereminääniefekti viemään sisään ja ulos on se erityisen naurettavaa. Se on hieman kuin vanhan Batman-televisiosarjan lepakkologopyyhkäisy.
Eivätkä ne nopeat koomiset siirtymät jää ainoastaan Lauran harteille vaan mukana on muun muassa niinkin loppuun harkittuja kohtauksia kuten se missä kuolleeksi luultu tohtori yht'äkkiä nousee pystyyn ja kysyy eräältä paikalla olevalta "tapoitko sinä minut?" ja sitten ollaankin taas normaalissa arjessa.

Mutta palatakseni vielä hetkiseksi siihen, että elokuva on takauma jossa kertojana toimii henkilö joka ei ollut suurelta osin mukana tapahtumissa, niin kun ideana on suorittaa murha tappamalla joku säikäyttämällä hänet hengiltä - johon siis liittyvät muun muassa se sininaama - on elokuvassa toki hetkiä joilla pelotellaan mukana olevia hahmoja, ei niistäkään suurin osa edes kohdistu Lauraan eikä hän edes näe kuin kerran koko sininaamaisen tyypin. Pistääkin siis mietityttämään, että miksi esimerkiksi sitä sininaamaa piti ylipäätään ajoittain näyttää jos ainoa hänet huomaava on elokuvan katsoja.
Niin ja se väri. Ei sillä ole muuta merkitystä kuin osoittamaan, että sillä verhojen välistä kyttäävällä tyypillä on sininen naama.
Tosin eipä sillä kääpiölläkään ollut mitään muuta oleellista annettavaa kuin, että kävi näyttäytymässä. Mikä oli myös Lugosin roolin merkitys.
Hitto, se kiristystä harrastava hienostorouvakin katosi kuvioista heti esittelynsä jälkeen.

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tuo kuvaushan alkaa kuin joku huono vitsi... a hypnotist, a midget and...

...noir kirjoitti...

Oli varmaan tekoaikana suuri myyntitäky mainita mukana olevan kääpiö.