Soturi (The Killing Zone, 1991)

Senor Vasquez (James Dalesandro) saa kuulla veljensä tulleen vankilassa puukotetuksi hengiltä, joten on siis jätettävä huumebisnes kotomeksikossa hetkeksi säästöliekille ja matkattava pohjoisamerikan puolelle kostopuuhiin. Vasquez aloittaakin apulaisineen murhaajan henkilöllisyyden selvittelyn joka tarkoittaa käytännössä sitä, että ammutaan... no, kaikki.

Huumeagentti Slade (Charles Sullivan) puolestaan haluaa värvätä ex-parinsa ja nykyisen raajarikkoisen baarinpitäjän Samin (Armando Sylvester) saalistamaan Vasquez, mutta vastaus on ei, jonka vuoksi Slade siirtyy B-suunnitelmaan ja houkuttelee hommaan Samin veljenpojan Garrettin (Deron McBee) joka tappelun vuoksi viettää päiviään vankilassa. Tottakai tuomio kumotaan Vasquez-diilin vuoksi ja Garrettilla onkin oma lehmä ojassa sillä setänsä on juurikin jalkavaivainen nimenomaan Vasquezin vuoksi, mikä ei nyt ilostuta Samiakaan joka saadaankin lopulta Garrettin seuraksi.

Pelkästään Soturin kantta katsoessani olin satavarma jotta Pepin ja Merhillä olisi ollut jotain tekemistä tämän teoksen kanssa, joten ei tullutkaan yllätyksenä huomata PM Entertainmentin olleen Soturin levitysfirma ja tottakai oli, tämä kun on juuri heidän pirtaansa oleva elokuva ja olisin ollut pettynyt jos Pepin taikka Merhi ei olisi tullut jollakin tavoin mainituksi. On Strippareita, on ammuskelua muidenkin elokuvien tarpeiksi, sitä voisi vaikka vannoa että joka kolmas minuutti joku ajaa autolla tyhjien pahvilaatikoiden läpi vaikka niin ei tapahtuisi kertaakaan, on tarpeettomasti hidastettuja toimintakohtauksia vain jotta saataisiin tapettua aikaa ja onhan se ihan sikacoolia. Jonkun pitää esittää jonkinlaisia karateliikkeitäkin sillä sekin on sikacoolia ja varmaan mainittu jossa hot or not-trendilistauksessa. On kovia rumia pahiksia, on kovia rumia hyviksiä, on kliseistä bad ass-dialogia, jokainen nainen näyttää Playboy-mallilta ja luonnollisesti siellä on joku pitkätukkahunk esittelemässä öljyttyä lihaksikasta ylävartaloaan. On juustoista synamusiikkia, rokkaavia kitarasooloja ja koska vuosi on 1991 niin hieman räppiin viittaavaa ääntelyäkin. Word! Niin eikä unohdeta myöskään herkkien kohtausten saksofonia.

Kyseessä on siis suoraan alimpiin vaistoihin vetoavaa laskelmoitua halpahintaista B-toimintaa ja vaikka se onkin selvästi eksploitatiivista niin sen tietäessään sekä hyväksyessään on kyseessä siltä osin rehellistä roskaa joka ei koeta ollakaan mitään muuta.

Mukana on jopa kohtaus jossa ajetaan pultsarin täynnä tölkkejä olevaa ostoskärryä päin! IHANAA!

Jossain vaiheessa räiskähtelevän alun jälkeen koetaan jumittelua, mutta eipä tätä täysin hereillä katso muutenkaan ettei se mikään ylitsepääsemätön ongelma ole.

Välillä "fuck him" on "hitot hänestä" ja välillä "hakkaa hänet" vaikka jokainen kerta tarkoitetaankin "hitot hänestä", joten suomennoskin on juuri sitä mitä PM-elokuvilta toivoo näkevänsä.

En missään nimessä halua suuremmin kehua Soturia sillä onhan se sontaa, joten heille joiden mielestä hyvä toimintaelokuva on vaikkapa ensimmäinen Terminator on tämä aika väärä valinta. Vastaavasti heille joille hyvää toimintaelokuvaa edustaa neljäs Terminator on Soturi edelleen väärä valinta, mutta heille jotka saavat potkua elämäänsä Lorenzo Lamasin eeppisistä lantamyrskyistä ja joille Pepin että Merhi ovat nimiä jotka muistaa veikeän viihteen mestareina on käsille valunut aika nappiin osuva ruikuli.

Tähdet: **

Soturi