Pienessä kesäkaupungissa sesongin jälkeen sulkeutuvan minihuvipuiston työläisenä toiminut Pierre (Jordan Frieda) saa huomata, että tulevaisuutta rakentavat säästöt katoavat kun kilttiä ystävää esittävä Kelly (Dominique Swain) houkuttelee ilkeän gigoloystävänsä Simeonin (David Murray) varastamaan ne, ajatuksena jotta rahaton ja epätoivoinen nuoriherra saataisiin houkuteltua petolliseen leikkiin. Koska koko kaupunki pyörii turistien varoilla ja nyt on kesä ohitse jolloin ei vaihtoehtoja tienesteihin juurikaan ole, suostuu Pierre Simeonin palkolliseksi pieneen ryöstökeikkaan viemään Harryn (Dennis Hopper) pubin viskivarastot. Pierre jää kiinni, mutta Harry ei luovutakaan häntä poliisille vaan katsoo asiakseen antaa nuorukaiselle isällisiä neuvoja siitä millainen hyvä varas oikeasti on ja hän voikin johdattaa Pierren ammattivarkaaksi.
Välillä tuon aiemmin mainitun huvipuiston omistajan Michaelin (Jim Carter) ahneuteen taipuvainen vaimo Eileen (Gina Gershon) käy vieraissa miehissä, mikä siis tarkoittaa hänen maksavan Simeonille paneskelusta ja kas! Simeon ehdottaa, että mitä jos pistettäisiin Michael hengiltä ja elettäisiin häneltä jäävillä rahoilla. Tottakai Simeon nauhoittaa salaa keskustelun jotta saataisiin lisää juonikoukeroita aikaiseksi joita elokuvan ohjaaja ei osaa viedä kunnialla maaliin, jos sitten pysymään edes pelikentän sisällä. Tietenkin Harry koulii Pierreä suorittamaan rahakasta keikkaa nimenomaan Michaelin asuntoon, mutta mitä kukaan ei tässä vaiheessa tiedä niin herrapa on muiden elokuvan hahmojen tavoin itsekin varaton, että nollan rahallinen arvo on aika pieni. Niin ja tietenkin Kellylla on suhde Michaeliin ja edellinen vihjailee, että jotta romanssi voisi täyttyä olisi Eileen surmattava. Tässä avuksi saattaa tulla Simeon joka soitattaa Michaelille sen aiemmin mainitun murhasuunnitelmanauhoitteen ja tarjoutuu pistämään vaimosta ilmat pihalle. Joo, lisää vastaaavia standardinomaisia käänteitä vedetään peliin niin säännöllisesti, että ne muuttuivat ennustettaviksi ja yllätyksettömiksi jo alkutekstien aikana (niitä tulee niin tasaisesti, että niillä voisi säätää kellonsa) eikä kuten jo totesin, niitä osata hyödyntää kunnolla vaan pitkästyneisyys valtaa pikaisesti alaa. Siispä mukaan vielä kiristystä harjoittava pankinjohtaja, joku onkin jonkun sukulainen, etc. ja lopussa kaikki roiskuu odotetusten mukaisesti käsille.
Out of Season pyrkii petoksineen, tylyine tupakoivine pahiksineen, femme fataleineen, petoskiemuroineen ja vaikkapa kuvakulmineen, savuisine miljöineen ja väreineen (joista esimerkiksi jälkimmäinen ei ole mustavalkoista, mutta ehdottomasti tarkoituksella korostettua) olemaan modernia film noiria, mutta liian usean esiintyjän tekotaiteellisuuteen urautuva paatoksellisuus ja juonikiemuroita vain keksimisen ilosta mukaan heittävä elokuva kompuroi sitomalla itse kengännauhat toisiinsa. Se ei sinänsä haittaa, että ideat eivät ole uusia koska perinteisiin nojautuminen onkin ihan hyvästä kun tarkoitus on selvästi ollut muistuttaa vanhasta, mutta siirtäen se perinteikkyys nykyhetkeen. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikka peruspalikat ovat kohdillaan (viaton tyyppi vedetään pahisten leikkeihin) niin kokonaisuus vaikuttaa siltä kuin olisi aluksi kirjattu ylös jokainen mahdollinen lajityypin juoni-idea ja sitten sen sijaan että niistä olisi karsittu mukaan vain ne jotka tukevat tarinaa on sinne pitänyt tunkea joka riivatun käänne ja klisee, mutta ei olla mietitty miten ne saisi sopimaan yhteen tai että edes mikä niistä kannattaisi ottaa pääasiaksi ja johdattaa se kunnialla loppuunsa. Ilmeisesti kaikkea ei oltu kerrottu näyttelijöillekään joista osa vaikuttaa näyttelevän eri elokuvassa kuin toiset ja esimerkiksi Hopper tuntuu luulleen kyseessä olleen ihmissuhdedraama jossa hän on perhetragedian vuoksi omaksumassa uusioperheen isän roolia ja Pierre on hahmo joka toimii hänen poikanaan, kun taas esimerkiksi Dominique Swain taitaa olla jossain kevyessä teinikomediassa, mutta ainakin se on vähemmän naamapalmausta aiheuttava kuin David Murrayn jatkuva katson dramaattisesti kaukaisuuteen ja puhun hitaasti tyhjyyteen-esiintyminen jonka vuoksi tekee mieli heittää levy takkaan ja haudata tuhkat metrien syvyyteen ettei kukaan muu joudu kokemaan samaa myötähäpeää.
Epätasainen, itseään muita parempana pitävä Out of Season on kasa hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia ja moderniksi ei film noir muutu ainoastaan pistämällä räikeitä värifilttereitä päälle ja elektronista säksätystä ääniraidaksi.
Parasta tässä on se, että tyyppi joka näyttelee Dennis Hopperia nuorempana voisi näytellä ennemminkin Åke Lindmania nuorempana.
Tähdet: *
2 kommenttia:
Oliskohan Out of Reason ollut parempi nimi tälle tuotokselle?
Ba dum tss!
Lähetä kommentti