Jocelyn (Alexandra Breckenridge) koettaa saada entiseltä aviomieheltään Dennisilta (Billy Burke) lasten tapaamisoikeudet pois, syyttäen häntä perheväkivallasta, mutta ilman vaadittavia todisteita kanne hylätään ja yhteishuoltajuus pysyy. Tottakai Dennis jatkaa entisellä linjallaan ja Jocelynin on turvauduttava omankäden oikeuteen kaapaten lapsensa, mikä tietenkin tarkoittaa että lain silmin hän on se pahis. Onneksi joku oli aikaisemmin sujauttanut Jocelynille mystisen lapun jossa mainittiin, että jos hän tarvitsee apua niin soittaa ilmoitettuun puhelinnumeroon ja sitä kautta hän saakin turvakseen Jimin (Ray Liotta) jonka tehtävänä on kadottaa ihmisiä. Hengissä, ei tappaen heitä. Sitä voisi luulla, että nyt jokin multitalentti superagentti Robert McCall tulisi ja siivoaisi paikat, mutta ei, tämä on hieman erilaista koska kyseessä on ilmeisen finanssiongelmainen kristillinen turvakoti jolle Jim toimii jonkinlaisena yleismiesjantusena ja he pyrkivät suojelemaan pahoinpideltyjä ihmisiä joita virallinen oikeus ei auta. Jocelyn lapsineen eivät siis ole ainoat joita tämä taho auttaa ja siten vaarassa on muitakin. Dennis tietenkin lähettää oman tyyppinsä jahtiin, eikä Jimkään ole ollut täysin rehellinen aikeissaan.
Kansi kuvineen sekä teksteineen antaa edessä ja takana hieman sanoisimmeko coolimman käsityksen Ticket Outista kuin mitä se todellisuudessa on, ja varsinkin kun katsoo elokuvan vaihtoehtoista kansimallia joka näyttäisi olevan kuvamuokkaus Ridley Scottin Body of Liesista niin sitä ehkä luulisi saavansa jotain sellaista Equalizer-kamaa johon jo aiemmin viittasin (jollainen en sano Body of Liesin olevan, tai että se edes olisi mitenkään cool).
Ja joo, ehkä jos vertailukohtana on pikemminkin Edward Woodwardin Equalizer kuin Denzel Washingtonin, sillä kyllä Ticket Out on aika kaukana tyylikkäistä ammuskelu-/lähitaistelukoreografioista ja bad ass-musiikkivalinnoista, ja jopa siinä vaiheessa kun Liottan hahmon todellinen merkitys paljastetaan on kyseessä silti aika ns. arkisuuteen pyrkivä jännitysdraama. Sama se mihin Ticket Out pyrkii, se on silti rytmitykseltään laahaava, näyttelemiseltään löysä ja dramatiikka jää niin pintapuoliseksi ettei sitä meinaa edes muistaa mitä elokuvan pahis teki jotta Jocelynin oli paettava lapsineen. Pidän kyllä siitä juoni-ideasta, että Jim on oikeasti soluttautunut tuohon kristillisen turvakodin laittomaan ihmissuojeluorganisaatioon pysäyttääkseen sen, joten hänen motiivinsa ovat aluksi muualla kuin Jocelynin auttamisessa ja se tuo hahmoon enemmän mielenkiintoa kuin se millaiseksi se muuttuu kun mies ihastuu Jocelyniin ja onkin nyt juuri se odotettu suojelija josta kansikin kertoo. Olisi ollut kuitenkin huomattavasti kiinnostavampaa ja siinä väitetyn arkisuuden tavoittelemisessa onnistuneemman raadollisempaa jos Liotta olisi jäänytkin pelastavan enkelin sijaan pelkäksi tunteettomaksi viranomaiseksi jolle Jocelyn on yhtä kuin jokin pelkkä tilastollinen ilmentymä. Kohtaus jossa Jocelyn näkee ettei Jim ole mitä on kertonut viittaa kyllä hyvään epäluottamuksesta tulevaan jännitykseen, mutta katsojalle oli kyllä tehty jo selväksi ettei Jim lopulta pettäisi Jocelynia ja luovuttaisi lapsia Dennisille, eikä edes romuttaisi hyvää tarkoittaa vaikkakin lain silmissä rikollista ihmisten auttamista. Ei edes vaikka lopetuksessa koetetaankin olla tulkinnaltaan ympäripyöreä. Ehkä päätymisestä tavanomaiseen sankari-osaan olisi selvitty kunnialla jos teksti olisi oivaltavampaa, näytteleminen energisempää ja elokuva itsessään hereillä, sillä nyt se toimii liiaksi pelkkänä unilääkkeenä. Siksi onkin erityisen hauskaa kuinka elokuvaa on myyty myös näin raflaavalla kannella:
Ei, ei tosiaankaan tuollaista.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Hieman on tylsäksi kansitaide päässyt vuosien vieriessä käymään. Sitä niin kaipaa aikaa, jolloin kansiinkin panostettiin, vaikkei itse leffa niin kovin hyvä sitten välttämättä ollutkaan.
Kyllä. Ihmetyttää sekin, että jos kerran jonnekin markkinoille vaivaudutaan tekemään jollakin tavalla "huijaava" kansikuva niin miksi sekin pitää pohjata jollekin tylsälle, kuten nyt tuo Body of Liesin lainaaminen.
Lähetä kommentti