Fool (Joe Anderson) on viimein hyväksytty supersalaiseen agenttijärjestöön ja tänään on hänen ensimmäinen päivänsä toimistolla joka sijaitsee syvällä maan uumenissa. Jokainen kollegoista on toinen toistaan friikimpi ja heidän käsiinsä maan turvallisuuden luovuttaminen on kuin antaisi kahvikuppineuroosista kärsivän epileptisen kamikazelentäjän käsitellä atomipommia vuoristoradassa. Jotain siis tulee menemään käsille ennemmin taikka myöhemmin. Johtaja Devil (Jeffrey Tambor) uskoo, että joku työtovereistaan on aikeissa tappaa hänet ja on näin tapahtuukin kun yllättäen valot hetkiseksi sammuvat, jonka vuoksi koko maanalainen toimisto lukkiutuu jättäen loput selvittämään Agatha Christie-juonta siitä kuka murhaaja on samalla kun lisäpulmia tuo se, että toimiston ovien sulkeutuessa käynnistyi ns. Operation: endgame joka tarkoittaa tietomurron, tms. sattuessa räjähtävää itsetuhotoimintoa jonka lähtölaskenta on siis käynnissä. Jos ei pommi tapa kaikkia niin kenties he itse tekevät sen pommin puolesta.
Vuonna 2004 Operation: Endgamen AKA Rogues Galleryn käsikirjoitus jakoi Scriptapalooza-kilpailun ykkössijan parhaana komediana ja tätä katsoessa joudun miettimään, että mitä helvettiä oliko silloin ainoana toisena vaihtoehtona jokin Scary Movie-leffan kässäri ja voiton sijaan molemmat olivat yhtä huonoja, mutta ei osattu päättää kumpi. Tämä nimittäin ei ole hauska edes unissaan ja jos haluaa nähdä kieli poskessa tehtyä ammattitappajaelokuvaa johon on kasattu joukko tuttuja nimiä niin ei todellakaan ole vaikea löytää useita paljon parempia vaihtoehtoja ja moni niistäkin on enemmänkin keskitasoa. Smokin' Aces, Shoot 'em Up, The Tournament, Mr. & Mrs. Smith... jatkanko? Jokainen niistä pesee lattiaa Operation: Endgamella. Mutta hei, ymmärrän kyllä miksi tämä on kerännyt jonkinlaisen ensemblen rooliensa täytteeksi sillä varmasti jokaista mukana olevaa näyttelijää oli houkutellut ajatus siitä, että tehdään mustalla huumorilla ryyditetty äkillisen väkivaltainen toimintaelokuva jossa jokainen hahmo on muka superouto ja siten herkullista esitettävää kun saisi kunnolla revitellä. No, huumori on pelkästään sitä, että joku huutaa fuck! ja lyö toisen naaman verille jollain toimistotarvikkeella, ja hauskaksi sen tekee ilmeisesti se kuinka kyseessä on esimerkiksi pieni hento valkoinen neito joka sen tekee jollekin talon kokoiselle mustalle miehelle. Erityisen riemastuttavaa muka on sitten se, että joku on kristitty hihhuli, toinen paranoidi salaliittoteoreetikko, kolmas superbitchdiiva ja näin pois päin, mutta kaikki tietenkin hirveän halukkaita tappamaan kaikki ja veri roiskuu kuin Manneken Pis pissillä. Esimerkiksi Zach Galifianakisin kohdalla huumori syntyy näköjään siitä, että kyseessä on Zach Galifianakis potkimassa jonkun päätä irti. Nauran varmaan vielä huomennakin. Se ehkä toimisi kuten teki jotenkin Paul Giamattin kohdalla Shoot 'em Upissa jos samaa vastoin imagoaan-vitsiä ei käytettäisi jokaisen näyttelijän kohdalla, koska tuolla tavoin se ei tunnu laisinkaan yllättävältä vaan pitkästyttävän odotetulta ja siten samalla muuttuu jo heti alussa rasitteeksi. Hahmot ovat pikemminkin kliseisiä kuin vaihtoehtoisen erikoisia, vitsit kehnoja ja toimintakin on aika samperin löysää enkä täten yhtään epäile sitä ettäkö "most of the fight scenes were done in less than 3 hours" sillä sen huolellisemmilta ne eivät todellakaan näytä. Erityisen rasittavaa jälkimmäistä ja koko elokuvan rakennetta ajatellen on se, että se kulkee lähes alusta loppuun koko ajan samaa temppua kierrättäen: pari toisiaan epäilevää agenttikollegaa puhuu muka hassun mystisiä ja sitten yllättäen toinen hakkaa toisen erityisen agressiivisesti hengiltä. Sitten sama toisen parin kohdalla, uudestaan ja uudestaan, mutta ei kertaakaan erityisen hyvin tehtynä jotta voisi edes nauttia koreografiasta joka kaikilla on sama yksinkertainen jyrääminen (Maggie Q heitetään aivan hukkaan). Tämä on vieläpä extended cut ja taatusti enemmän eduksi sille olisi ollut jokin minus cut.
Operation: Endgame on pahimpia esimerkkejä siitä kuinka koetetaan väkisin tehdä coolia friikkisirkusammattitappajaelokuvaa, mutta jäykkyydessä saadaan aikaiseksi vain pitkästyttävä kliseepökäle joka heittää Mooses-lapsen seuraksi jorpakkoon suuren määrän lahjakkuuksia sekä Zach Galifianakisin. Mikä hiton pointti on kasata tällainen näyttelijäkaarti ja antaa lähes jokaiselle ainoastaan rooli käydä kuolemassa?
Jos se oli olevinaan vitsi, että joku Ving Rhames tulee ruutuun ja kuolee heti niin se voisi toimiakin huvittavana yllätyksenä jos samoin ei tekisi jotain 85% koko porukasta.
Tähdet: *
2 kommenttia:
Onpas hölmö nimi tuo Fool.
Jos kenkä sopii.
Lähetä kommentti