Tai kuten minun dvd:ni nimeksi ilmoittaa, Le Mexicain ja se tavallaan tuo lisävitsin elokuvaan jossa perusamerikkalaiselle päähenkilölle latinokulttuuri on ainoastaan kasa kliseitä ja siten hänelle saadaan myytyä mitä vain kunhan nimen eteen laitetaan artikkeli el. Ja joo, tiedän ettei le ole espanjaa, mutta samalla tavalla se toimii vaikkakin syyttä koska ei ole kannessa sisältöön liittyvänä vitsinä.
Kiltti, hölmö puoliluuseri Jerry (Brad Pitt) toimii hämäräperäisen bisnesmiehen Bernien (Bob Balaban) juoksupoikana, mutta niistä hommista olisi päästävä eroon koska tiukka tyttöystävä Samantha (Julia Roberts) niin vaatii. Viimeisenä palveluksena Bernielle Jerry joutuu matkaamaan Meksikoon noutamaan kirottuna pidettyä antiikkipistoolia The Mexicania ja kerrottuaan tämän Samanthalle syttyy riita joka erottaa parin, mutta siitäkin huolimatta työ on tehtävä taikka seuraava osoite Jerrylla on ruumisarkku. Tietenkin heti saatuaan esineen haltuunsa niin sekä se että Jerryn auto nyysitään ja saalistaessaan niitä takaisin ehditään toisaalla uskomaan Jerryn pelaavan omaan pussiinsa joten pahikset perään, mikä johtaa myös siihen kuinka Samantha päätyy vastoin tahtoaan palkkatappaja Winstonin (James Gandolfini) seuralaiseksi/panttivangiksi. Seuraa väärinkäsityksiä, ystävystymistä, ammuskelua, petoksia ja eronneet palaavat yhteen riitelemään.
The Mexican on valoisan kevyt jännityskomedia ja juuri sellaista jota on hyvin helppo katsoa. Sanoisin että tämä hieman vertautuu ajallisesti edeltäneisiin Elmore Leonard-filmatisointeihin kuten Get Shorty ja Out of Sight kuten myös Pittia ajatellen Ocean's-elokuviin, jolloin näyttelijäkaarti on luonnollisesti varsin nimekästä, tunnelma on miellyttävä ja silloinkin kun jotakuta ammutaan päähän tehdään se suurelta osin kivalla asenteella. Rytmitys tuntuu kovasti tukeutuvan letkeään musiikkiin jota soikin lähes koko ajan ja katselun aikana mielessä pyörii ajatus, että tekijöillä on taatusti olla kivaa kuvauksissa jolloin samoin kuten esimerkiksi noissa Ocean's-leffoissa porukka vaikuttaakin olevan enemmän kavereita kuin vain ainoastaan samaan elokuvaan päätyneitä saman alan edustajia.
Siispä pääosin hyväntuulen elokuva joka olisi ehkä pysynytkin sellaisena jos ollessaan puolisen tuntia lyhyempi, koska nyt tunti 30 minuutin kohdalla sävy muuttuu iloisesta naureskelusta astetta vakavampaan ja koska elokuva oli ollut siihen asti tasaisen hymyileväinen tuntuu se aikamoiselta pudotukselta kylmälle lattialle, mikä on hivenen ikävää aiheuttaessaan tunteen siitä kuinka puhti olisi loppunut kesken.
Ahaa, siis The Mexicanin J.K. Simmonsista Coen-veljekset keksivät lookin Anton Chigurhille.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti