Puolijumala Perseus (Sam Worthington) chillailee tavallisena ihmisenä kun isipappa Zeus (Liam Neeson) tulee sanomaan, että hei dude, monsterit hyökkäävät, joten lähe vetää niitä pataan. Mukaan saadaan toinen puolijumala Andromeda (Rosamund Pike) ja sitten tapellaan. Joskaan tuo Andromeda ei tunnu tekevän oikeastaan mitään muuta kuin on paikalla, koska ilmeisesti hänen merkityksensä tälle tarinalle onkin olla vain joku jota Perseus voi elokuvan lopussa suudella.
"You shall not pass!"
Wrath of the Titans on elokuva jota en muistanut omistavani, enkä edes muistanut sen katsottavaa valitessani olleen edes tehty, mutta lieneekö se mikään ihme kun ei sen edeltävä osakaan Clash of the Titans jäänyt mieleen edes tatuoimalla ja polttomerkitsemällä. Kyseessä kun oli pelkästään arkisiksi muodostuneisiin muovisiin tietokonetehostetoimintahetkiin keskittyvä elokuva johon oli hämäyksen vuoksi palkattu luonnenäyttelijöitä tuomaan uskottavuutta, mutta koska kaikki olivat vain noutamassa vuokrarahoja ilman mitään välittämistä sisällöstä jota ei muutenkaan ollut, niin eh! kakkaa! Joten tottakai sille piti saada aikaiseksi jatko-osa.
Ymmärtääkseni Titans-sarja oli suunniteltu kolmiosaiseksi, mutta ehkäpä se vaikka kuinka Clash ihan hyvin nousi 125 miljoonan dollarin tekokustannuksista 163 miljoonan tuloihin niin tämä Wrath maksettuaan 150 miljoonaa nappasi takaisin vain hieman alle 84 miljoonaa ja se oli ihan tarpeeksi syytä haudata mahdollinen kolmas osa. Joskaan floppaaminenhan ei ennenkään ole este jatko-osille ollut, mutta se tuskin tapahtuu ainakaan enää Sam Worthingtonin johdolla jonka kantovoimaan ei näköjään tämän jälkeen enää ole yhtäkään suurelokuvaa jätetty. Tulevat Avatarit saattavat palauttaa miehen siihen asemaan johon ensimmäinen niistä hänet nosti, mutta eiköhän silloinkin tajuta ettei Worthingtonilla yksinkertaisesti ole karismaa olla tähti vaan kuten esimerkiksi Sabotage osoitti on hän paremmissa asemissa sivuosissa joissa tulee jonkinlaisena yllätyksenä esille.
Liam Neeson, Ralph Fiennes, Bill Nighy, Danny Huston, mutta silti Wrath of the Titans on tietenkin täsmälleen samaa puuduttavaa muovista tehostevyörytystä kuin edellinen osa ja huomautettakoon, että vaikka edellä mainitut näyttelijät ovat heitä jotka palkataan tuomaan uskottavuutta niin esimerkiksi Nighy esittää roolinsa kuin olisi Zed Poliisiopistoissa. Wrath on kaikin puolin niin samanlainen Clashin kanssa, että toinen niistä riittää ollen jo sekin liikaa ja silloin on nähnyt jo molemmat. Tosin ei kumpaakaan kuitenkaan tule muistamaan, mutta pää täysin nollattuna voi sentään hetkellisesti jotenkin nauttia elokuvan vauhdikkaasta putkitoiminnasta. Itse ainakin rupesin samaan aikaan katsomaan tubesta David Hasselhofffin Nick Fury-leffasta tehtyä arvostelua. Se elokuva on sentään hauskaa roskaa, eikä vain roskaa.
Tähdet: *
3 kommenttia:
Tämä ja tätä edeltäväkin tekele olisi saanut jäädä mieluusti tekemättä.
Ykkösosasta muistan joitain yksityiskohtia mutta kakkosta en muistanut edes katsoneeni.
Ison rahan tyhjyyttä.
Lähetä kommentti