torstai 30. kesäkuuta 2016

Target (2004)

Ruumistehtailultaan tehokkain armeijan tarkka-ampuja Charlie (Stephen Baldwin) on suojaamassa jotain asekuljetusta kun itäeurooppalaiset pahikset iskevät ja Charlie päättää pelastaa tilanteen siten, että menettää sekä asekuljetuksen että suojelemansa ihmiset. Hyvää työtä, mies.
Tottakai nuhtelut seuraavat, mutta onneksi kotona odottaa asumusero vaimosta Maggiesta (Deborah Worthing) ja lapset, joista toinen kokee uhmaikää, eikä halua chillailla isän kanssa. Tottakai perheeseen liittyvät ongelmat tulevat ratkeamaan ennen elokuvan loppumista ja sen tietää vaikka ei olisi minun tavoin nähnyt elokuvaa aikaisemminkin, sillä tuttuun tapaan kuluneen tarinan mukaisesti he ovat vain peloissaan ja huolissaan ettei Charlie jonain päivänä palaisi armeijakeikoiltaan. Siksipä on parempi hylätä mies silloin kun hän on vielä elossa ja traumatisoitunut valtion laskuun tehdyistä tappopuuhistaan. Luonnollisesti Charlie haluaa jättää ampumiset taakseen, mutta henkinen tasapaino sekä perheen yhdistäminen onnistuvat vasta kun kaunaa kantava itä-europahis Yevon (Yorgo Constantine) saapuu kosto mielessään ja rupeaa kiusaamaan Charlieta.
Charlie ampuu Yevonin ja nyt kaikki on hyvin. Vaimo sylissä, lapset iloisia ja siviilissä tehty hengen lopetus oli se tarvittava huippuhetki jota ei voi enää ylittää ampumalla muita.
America, fuck yeah!

Kliseinen, pitkästyttävä kissa ja hiiri-leikki jossa molemmat jahdin osapuolet tuntuvat olevan joidenkin hevostainnuttavien vaikutuksen alaisina. Erityisen riemastuttavaa on se, että Charlie joka on koko ajan salamurhaajien tähtäimessä ja säännöllisen väliajoin häntä kohti ammutaan osoittaakseen uhan olevan läsnä, ei mies silti pidä kiirettä vaan joko askeltaa taikka hölkkäillee niin rennosti että melkein rupeaa keräämään sammalta.
Stephen Baldwinia katsellessa voikin nähdä kuinka hän ajattelee "Miten minä jouduin tähän? Mitä elämälleni on tapahtunut? Voi luoja, tätä menoa ajaudun vielä tosi-televisiotähdeksi."
"No, voisivat asiat olla huonomminkin. Saattaisin olla William Baldwin."

40 minuutin kohdalla tuntui vahvasti siltä, että tämän täytyy olla nyt ihan lopussa kun se oli tuntunut kestävän jo kolme tuntia. Ei, puolet elokuvasta vielä jäljellä.

Tähdet: *

Ei kommentteja: