Elokuvahaaste 2016: 49. Jännityselokuva, jossa ratkotaan murhaa

Seuraava ja siten viimeinen osuus tästä haasteesta on numero 50. Elokuva, jota vuokraamon (fyysisen tai virtuaalisen) henkilökunta suosittelee.

Toivoisinkin, että joku tätä lukeva suosittelee jotakin elokuvaa. Mieluusti useampaa vaihtoehtoa koska pyrin löytämään suositellun elokuvan omasta hyllystäni ja koetan helpottaa todennäköisyyksiä sen onnistumiseen. Jos mieleen tulee jotain niin älä hetkeäkään mieti mistä saattaisin pitää, sillä sen tulee olla suosittelijan mieleen ei ajatellen onko se katsojan.

The Name of the Rose (1986)

Vuosi on 1327, paikkana syrjäinen italialainen luostari. Tänne saapuvat munkki William (Sean Connery) ja oppipoikansa Adso (Christian Slater) koska on tapahtunut epäilyttävä nuoren vapaamielisen munkin kuolema ja asia halutaan hoitaa sisäpiirissä, mieluusti lakaisten kaikki hämäräperäinen maton alle. Hommiin ei siis kenties olisi pitänyt lähettää Williamia jolla on maine mestarietsivänä joka ei jätä kiveäkään kääntämättä ja joka tunnettuna vastarannankiiskenä ei asiaansa ajaessaan suostu pokkuroimaan isompia herroja ja onkin sitten kärsinyt sen vuoksi. Uuden ruumiin löytyessä munkkien keskuudessa alkaa nousemaan pelko demonisen voiman läsnäolosta ja mahdollisen tuomiopäivän aamunkoitosta, mutta modernistina järkiperäiseen päättelyyn ja kouriintuntuviin todisteisiin tukeutuva William aikoo osoittaa, että kuolemien takana on jotain paljon maanläheisempää kuin mihin kollegansa tahtovat uskoa.

Kovin kauaa ei tarvitsee elokuvaa katsoa ennen kuin  ymmärtää pointin olevan siinä, että vanhollisiin piireihin on saapumassa jotain uutta ja koska se on uuuta niin sen sisällöllä ei ole niinkään väliä koska kaikki ns. uusi on automaattisesti pelottavaa ja joku tahtoo aina väkisin pysyttäytyä vanhassa turvallisessa ikkunattomassa kellarissaan. Tässä tapauksessa kyseessä ovat kirjat joiden muka paheellinen sisältö syöksee ihmisiä turmioon ja ne tekevät sen avaamalla maailman ikkunat, paljastaen olemassa olevan muutakin kuin vain se minkä näkee pistäessään kämmenet silmiensä eteen. Kyseessä on siis samaa tavaraa jota Dan Brown on sitten tarjoillut omissa kirjoissaan, joten jokainen Da Vinci koodista digannut saattanee pitää tästäkin. Ellei ongelmaksi muodostu se, että kyseessä on vanha elokuva ja kauas menneisyyteen sijoittuva elokuva. Se kun on joillekin punainen vaate.

Varsin hyvä murhamysteeri jossa on kovin paljon samaa kuin jossakin Sherlock Holmes-tarinoissa, mitä nyt tarinan hahmot vain sattuvat olemaan kaikki munkkeja joidenkin ketunmetsästäjien sijaan. Muistaakseni Umberto Econ kirja (joka on sekin hyvä) painotti elokuvaversiota enemmän uskonnollista fanatismia, kun taas elokuva tuntuu loppujen lopuksi aika suurelta osin suht' tavanomaiselta kuka teki sen-tarinalta joka ei nyt paljoa tarvitsisi muuntuakseen onnistuneeksi Hercule Poirotiksi. Hyvä tämä on sellaisenaankin, mutta koska ajoittain elokuva on hyvinkin synkkäilmeinen ja lähentelee selviä kauhutunnelmia niin sitä olisi hieman toivonut ettei mieleen nousisi Columbo vaan ennemminkin Pazuzu.

Näyttelijät tekevät pääosin hyvää työtä vaikka Conneryn etsivämunkki onkin liian omnipotentti alallaan, aivan kuin munkkien Gil Grissom ja siksi hiukan tylsähkö. Joskaan ei lähellekään niin tylsä kuin Christian Slater, joka tosin ei ole sitä omasta syystään vaan koska hahmonsa on rasittavuuteen asti hämmentyneen sinisilmäinen ja vaikka idea onkin siinä, että hän jonkinlaisena tabula rasana ei ole kallellaan niin uskontoon kuin toisaallekaan ja näkee viattomuuden näkökulmasta hyvät sekä huonot puolet, on hän kuitenkin vain pyöreäsilmäinen kysymysmerkki jonka jokainen repliikki kuulostaa kuin kyseessä olisi Robin Batmanin rinnalla sanomassa toistuvasti "holy inquisition!"

Vaikka hahmot eivät olekaan varsinaisesti koomisia hahmoja teoiltaan niin hetkittäin mietityttää, että miksiköhän lähes kaikista on pitänyt tehdä joko pelkästään näyttelijävalinnoilla taikka sitten maskeerauksella sellaisia että heidän kuuluisi hengailla jossain Tod Browningin Freakseissa:

"One of us!"

Hahmot kun muuttavat siitä syystä elokuvan ahdistavaa tunnelmaa liian huvittavaksi ja vaikka esimerkiksi F.Murray Abraham on erinomainen ilkeänä inkvisiittorina (joskin hänen poistumisensa tehdään typerän hätäisesti, aivan kuin äijälle olisi tullut kiire vessaan) niin ulkonäön vuoksi mieleen tuleva Anton Szandor LaVey ei voi olla vain sattumaa ja se hivenen rikkoo elokuvan todellisuutta popkulttuuriviittauksellaan. Jep, tosi ironinen veto. Siltikään aivan yhtä huvittava ei laveyismi ole kuin Addams Familyn Fester-setä saatikka Wes Cravenin sukurutsamutantti:

Kyseessä on aika puolueellinen kertomus uskonnon pelottavuudesta sekä haitallisuudesta verrattuna avaramielisempiin modernisteihin ja se tehdään murhamysteerinä jossa munkkiversio Sherlock Holmesista tapaa useamman kopion Nuoren Frankensteinin Marty Feldmanista.

Ihan hyvä murhamysteeri, mutta miksi sen pitää olla sen osalta vain naamioitu Agatha Christie?

Varsin hyvää kauhutunnelmaa, mutta miksi siellä pitää olla hölmön koomisia hahmoja?

Kiehtovaa uskonkertomusta ja keskustelua laajemmista teemoista, mutta miksi se pitää tehdä sormea osoittamalla ja niiden hullunkuristen hahmojen vuoksi jonkinlaisella pilkalla?Lisäksi kuvahakuja tehdessäni törmäsin elokuvan julisteeseen, joka toki on hieno mutta hämmentävän seikkailuhenkinen ja jos se olisi ollut ensikosketus Ruusun nimeen olisi harhaanjohtaminen ollut suurta:

Sean Connery on mielenkiintoinen tapaus. Hän on ehdottomasti hyvä näyttelijä, joskaan ei mielestäni olisi kenties ansainnut Oscaria Lahjomattomista syystä että sen isällisiä neuvoja antava elämänkokija oli varmastikin turhankin helppo Conneryn suoritettavaksi, mistä osoituksena se että hän on esittänyt samaa roolia muun muassa Viimeisessä ristiretkessä, Finding Forresterissa, The Rockissa, Viimeisessä lohikäärmeessä, Nousevassa auringossa, Highlanderissa, Highlander kakkosessa ja niin pois päin. Itse asiassa Viimeisessä ristiretkessä hän oli parempi isä-roolissaan koska siinä sama hahmo oli kykeväisen opettajan ohella myös aika puupää ja ainakin siksi monitahoisempi kuin veteraanikyttä Lahjomattomissa. Mutta hyvä hän oli Lahjomattomissa ja on sitä ollut enimmän osan elokuvauraansa. Mielenkiintoinen hän ei olekaan siksi että on tehnyt useamman kerran saman roolin taikka että osaa näytellä, vaan koska hän on onnistunut olemaan oma itsensä jokaisessa elokuvassaan ja vaikka roolihahmo on milloin espanjalainen milloin Zed niin aina hän pitänyt skottiaksenttinsa, ja ollut silti uskottava roolissaan. Ei mitään yritystäkään muuttaa aksenttia, edes neutraaliin suuntaan, vaan hän on ollut aina ylpeästi skotti. Ja se on toiminut. Mikä on hauskaa jo siksi että usein eräänlaista omaa imagoaan esittävät näyttelijät muuttuvat helposti siitä syystä koomisiksi (William Shatner), mutta Connery on osannut tehdä omasta karikatyyristään vakavasti otettavan. Kiitos siitä.

Tähdet: ***

The Name of the Rose