torstai 24. helmikuuta 2011

Matkiva Kulkuri (1989)

Mainittakoon heti alkuun, että en pidä Jope Ruonansuusta. Hän ei ole mielestäni hyvä imitaattori, hän ei ole hauska, eikä hän ole muutoinkaan esiintyjänä järin miellyttävä. En pidä edes miehen hiusmallista. Oletankin että Ruonansuun pitkän uran ja menestyksen takana on vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen. Vähän niin kuin nyt Perussuomalaisten kanssa. Joten kykyjen ei tarvitse olla riittäviä, jos tilausta on.
Ruonansuun imitaatioissa minua on aina ärsyttänyt hänen puhetapansa, jonka vuoksi ääneen ei tule tarpeeksi muutosta ja kaikki kuulostavat aina Ruonansuulta, oli hahmo sitten mikä tahansa. Toki tätä voinee pitää hyvänäkin asiana siten, että ainakin tällöin esiintyjä itse pääsee esille, mutta kuinka kauan jaksaa pitää hauskana Tarja Halonen-imitaatiota jos se aina kuulostaa Ruonansuulta. Ehkä kauankin jos itse esitettävä vitsi on hauska, mutta en muista ikinä nauraneeni yhdellekään Ruonansuun vitsille. Kenties kyse on vain huumorintajuttomuudestani, tai sitten kyse on Ruonansuun huumorintajuttomuudesta joka on levinnyt epidemian lailla. Lopputulos on kuitenkin se, että jos näkisin Ruonansuun ajamassa linja-autoa niin olisin ymmärtäväisempi.


Elokuvan alussa olevassa varoitustekstissä todetaan sisällön olevan huumoria ja ettei se sovi tosikoille. Vai niin.
Ruonansuu juoksee, pysähtyy kuntolaatikolle (kuinka moni teistä vielä muistaa ne) ja juoksee sitten taksille, naurunauhan ääntely on väkinäistä. Sitten perään Vennamo-imitaatiota, kännivitsiä ja muuta ah niin kovin riemastuttavaa. Ei lopeta, kylkeni repeävät.
Ruonansuu lurauttaa jonkin isojen poikien rallin ja ilmeisesti kappaleen sanoituksellinen sisältö on humoristinen, mutta en mene vannomaan sillä se ei ole hauska. Komediaan tosin viittaavat Ruonansuun noella tuhrittu sänki ja mustatut hampaat.
Ruonansuu menee raha-automaatille, tai niin me luulemme, mutta sieltä hän nostaakin vahvasti meikatun naisen. Ruonansuu menee grillille humalassa ja kysyy miten tavara on mennyt kaupaksi ja kyseessä on seksuaalinen vitsi.
Ei taas Vennamoa!
Tätä se on koko elokuvan ajan.


Niin, Matkiva Kulkuri on pikemminkin eräänlainen Jorman sketsiohjelma kuin ns. oikea elokuva ja sellaisenaan se on samanlaista tavaraa kuin hänen muutkin tv-ulostaumisensa. Siispä jos on Ruonansuun ystävä, niin tämä elokuva varmasti maittaa heillekin ja jos ei pidä Ruonansuun huumorista, niin tämä on aivan yhtä miellyttävä maiharipotku nivusiin kuin hänen kaikki muutkin tekosensa.


Toteutukseltaan Matkiva Kulkuri on todella heikko. Kuva näyttää siltä kuin se olisi kuvattu tavallisella videokameralla ja äänikin kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty livenä samaisen kameran mikillä. Elokuvasta tulee enemmänkin mieleen eräänlainen demonauha jolla Ruonansuu koettaa markkinoida itseään, mutta tämä onkin Visa Mäkisen tuotantoa joten se kertonee jo paljon.


Ja jos Matkivan Kulkurin visuaalisuus on yksinkertaista ja rujoa, niin samaa voi todeta myös Ruonansuun vitseistä. Huumori koostuu täysin siitä, että jotain sanotaan muka humalassa ja sen tulisi olla hauskaa juuri siksi, että se sanotaan humalassa. Imitaatioissaan Ruonansuu tekee täsmälleen saman, kertoo jonkin yksinkertaisen vitsin ja sen tulisi olla hauska siksi, että sen sanoo muka Spede Pasanen, tms.
Tuo aiemmin mainitsemani grillivitsi summaa oikeastaan koko Matkivan Kulkurin huumorin tason. Huono.

Elokuvan kansi on onneksi yhtä laadukas kuin sisältökin.


Parhaimmat sävärit toi kuitenkin myös tuo samainen grillivitsi, sillä siinä näkyi Frisco-pullo ja sen herättämä nostalginen lämpöaalto tuntui mukavalta.

Niin ja vaikka olenkin nyt kaikkea muuta kuin kehunut Ruonansuun imitaatiokykyjä, niin todettakoon että ne muutama sekunti Tuomari Nurmiota kuulostivat ihan hyvältä.

Tähdet: ~
Matkiva Kulkuri

...NOIR

2 kommenttia:

Koira helvetistä kirjoitti...

Auts! Kansi tosiaan kertonee leffasta kaiken olennaisen.

Mihin ja milloin muuten Friscot katosi?

...noir kirjoitti...

En mene vannomaan, mutta ymmärtääkseni Fanta syrjäytti Friscon.

Ja kun kerran näistä puhutaan, niin vaadin pyramidin malliset mehutölkit takaisin. Eli niin sanotut kolmiotripit, jotka eivät kuitenkaan olleet hallusinogeenisia.