maanantai 10. tammikuuta 2011

Brian Tyler: Requiem Epilogue/AVPR

Tämä olkoon ensimmäinen entree uudesta osiostani, joka ei ole edes mitenkään kovin ihmeellinen. Kunhan nyt vain laitan (oletettavasti) kerran kuukaudessa yhden elokuviin liittyvän musiikillisen kappaleen. Kyseessä voi olla tuttuakin tutumpaa teemamusiikkia Twin Peaksin, Halloweenin, tai jonkin muun vastaavan tapaan. Jokin valmis kappale joka on kulutettu kuoliaaksi elokuvissa, kuten James Brownin I Feel Good. Yhtä hyvin se voi olla jotain tuntemattomampaa, mutta yhdistävänä tekijänä niille on se, että minä pidän niistä.
Pyrin myös aina kertomaan jotain kulloisestakin valinnastani. En ehkä niinkään mitään järkiperäistä triviaa kappaleen takaa, vaan enemmänkin omia tuntemuksiani. Tosin en taatusti tule siinäkään aina onnistumaan.


Ongelma on vain, että mistä aloittaa. Kerronko kuinka Mark 13 teki minusta lopullisesti Ministry-fanin, kuinka hypnotisoiduin kun The Crow:ssa alkoi soimaan The Curen Burn, kuinka John Harrisonin The Dead Walk pelotti minua suuresti, kuinka Philip Glassin Dreaming Of Fiji sai itkemään, kuinka kaikista elokuvista juuri Transformersista löytyy mielestäni toistaiseksi 2000-luvun kaunein elokuvasävellys. Vai otanko esille jotain Jerry Goldsmithilta, mieheltä joka edustaa minulle kaikkien aikojen parasta elokuvasäveltäjää. Sitten ovat tietenkin Ennio Morricone, Bernard Herrmann, Maurice Jarre, Erich Korngold, Vangelis, Goblin sun muut.

Musiikkivalinnan lisäksi ongelmaa tuotti se, että minkä nimen antaisin tälle ns. kuukauden soundtrack-osiolle ja tuo oli titteli jota hetken pyörittelin päässäni. Lopulta totesin, että ehkä vain laitan otsikoksi esittäjän/säveltäjän nimen ja kappaleen/elokuvan nimen. Tällä tavoin voin halutessani muuttaa ajatustani toimia vain kerran kuussa ja löytyväthän nämä valinnat sitten kuitenkin yhden ja saman tunnisteen alta.

Jonkinlaiseksi rajoitukseksi valinnoille tulee kenties se, etten vaivaudu itse lataamaan kappaleita internetin syövereihin, vaan haen ne Youtubesta ja jos sieltä ei jotain löydy, niin hyvä on.

Siirtyisimmekö puhumaan tämänkertaisesta kappalevalinnasta.

Olen suht' kaikkiruokainen musiikin suhteen, vaikka toki on lajityyppejä jotka puhuttelevat minua vähemmän kuin toiset, mutta ajattelen aina että jokaisesta musiikin alalajista löytyy jotain josta pitää vaikka sen löytäminen on välillä työn ja tuskan takana. Elokuvamusiikki on yksi suurimpia intohimojani jopa siinä määrin, että monesti valitsen elokuvan sen säveltäjän perusteella enkä esimerkiksi näyttelijöiden saati ohjaajan. Tämän ajattelutavan ansiosta olen huomannut valikoimiini eksyneen soundtrackeja elokuvista joista en itse elokuvana ole pitänyt, mutta musiikista olen. Siksipä päätin nyt aloittaa nämä bakkanaalit ottamalle esille juuri tuollaisen tapauksen.

Ensimmäinen Aliens Vs Predator oli mielestäni elokuvallinen versio lauseelle ”tyhmä kuin saapas”, mutta sen jaksoi katsoa vielä sujuvasti läpi kiitos Alieneiden, Predatorien ja Lance Henriksenin. Toki sitä olisi toivonut, että elokuvalla olisi ollut muutakin tarjottavaa kuin nostalgisia muistoja jostain paremmasta, mutta kun maailmaan ulostautui tuon elokuvan jatko-osa, alkoi Aliens Vs Predator vaikuttamaan jopa hyvältä elokuvalta.
AVPR, tai Aliens Vs Predator Requiem kuten se myös tunnetaan oli aivan uskomatonta sontaa. Annoin sille aikoinaan kaksi tähteä, mutta takaan että se oli aivan liian jalomielistä. Huh huh! Jos elokuvan parhaimmat seikat ovat sen musiikki ja muistutus siitä kuinka hyviä elokuvia on samoilla hahmoilla tehty ennen sitä, niin eihän siihen tarvita AVPR-elokuvaa laisinkaan. Senkun katselee niitä vanhoja elokuvia ja kuuntelee levyä.
Ja niin, vaikka AVPR oli elokuvana silkkaa roskaa, niin yllättävää kyllä Brian Tylerin elokuvaan säveltämä musiikki oli ja on silkkaa timanttia. Tyler oli mainiosti osannut yhdistää musiikissaan niin sekä Jerry Goldsmithin Alienin, James Hornerin Aliensin kuin Alan Silvestrin Predatorinkin ja kehtaa ylpeänä väittää kaiken olevan hänen omaa käsialaansa. Ja mikä ettei jos se kerran tehdään näin vaikuttavasti. Jos Tyler väittää keksineensä Kuun, en minä mene väittämään vastaan. Hienoa työtä.


Ei kommentteja: