sunnuntai 22. elokuuta 2010

Faster Pussycat... Kill! Kill! (1965)

Liekö tässä sitten Russ Meyerin tunnetuin elokuva, jos ei nyt sisältönsä vuoksi niin vähintäänkin nimenä. Ainakin tuntuu siltä että nimenä tämä elokuva on lähes jokaiselle tuttu ja mikäpä siinä, onhan kyseessä onnistunut ja muistettava nimivalinta.

Faster Pussycat ei ole ensimmäinen näkemäni Meyer-elokuva, mutta se on ensimmäinen hänen tuotoksistaan joka jäi mieleeni ja teki jonkinlaisen vaikutuksen. Ensimmäinen Meyer jonka näin oli penskana salaa katseltu Up, joka menee sinne siedettävien Meyereiden joukkoon. Faster Pussycat saa kuitenkin tällä erää olla viimeinen Meyer joka putkeen ahtautuu, siitä yksinkertaisesta syystä ettei minulla taida olla kotioloissani odottamassa enempää herran elokuvia. Ja viimeiseksi Faster Pussycat sai jäädä myös siksi että ainakin muistelen sen olleen ohjaajansa tuotoksista miellyttävin ja halusin irtaantua Meyereista with a bang enkä with a whimperillä, mutta saatan muistella väärinkin, ellen sitten päätä valehdella, mutta tekisinkö minä niin?


Elokuva alkaa tutusti kertojaäänellä, mutta hiukan tyylikkäämpänä kuin muulloin. Kuvassa näkyy mikä se sana nyt onkaan, eräänlainen visuaalinen ääniraita, hieman kuin EKG-kuvajainen joka väreilee äänen tahtiin. Plussana kertojan pulinat on jätetty myös aika lyhyeksi ja vaikka sisältö on tyypillistä huttua niin se pysyy edes jotenkin jonkinlaisessa asiassa. Siinä kerrotaan vain että tervetuloa väkivallan pariin ja sitten näemmekin elokuvan pääosakolmikon, gogo-tanssijat Varla (Tura Satana), Rosie (Haji) ja Billie (Lori Williams.)
Neidot ajelevat aavikolla autoillaan tosi huisin kovaa ja tappelevat keskenään. Jep, he ovat eräänlainen prätkäjengi ilman moottoripyöriä ja partoja. Varla on ryhmän eräänlainen johtajahahmo, vaikka toki nämä kaksi muuta neitoa katsovat olevansa tasavertaisia, mutta kyllä Varla aina sen lopullisen sanan saa.
Hiukan jänistyskilpailua aavikolla ja sitten tanssitaan, kunnes paikalle saapuvat Tommy (Ray Barlow) ja Linda (Sue Bernard.) Tietenkin Tommy haluaa esitellä neidoille että osaa ajaa autollaan tosi lujaa ja Linda puolestaan teoillaan ja puheillaan osoittaa että ihminen voi elää vaikka pään sisällä on tyhjiö.
Varla, Rosie ja Billie haastavat Tommyn kilpa-ajoon ja ihan sairaan coolin jatsin tahtiin kierretään ympyrää, mutta kun Tommy vaikuttaa voittavan niin Varla kiukustuu ja on aiheuttaa tahallisen kolarin. Seuraavaksi voidaankin töniä Lindaa ja hakata Tommy. Joku voisi kutsua Varlaa huonoksi häviäjäksi kun hän ensin pilattuaan kilpailun vieläpä murtaa Tommyn niskan.
Linda huumataan, kaapataan mukaan ja neidot jatkavat matkaansa. Kolmikkomme miettii mitä tehdä Lindalle joka on todistaja Varlan suorittamalle Tommycidelle ja Varla keksiikin tarinan että sanotaan vaan että Linda karkasi kotoaan kun hänen poikaystävänsä kuoli rallionnettomuudessa ja Varla kumppaneineen pelasti seonneen Lindan tienposkesta. Samalla Varla suunnittelee alaraajahalvaantuneen vanhuksen The Old Manin (Stuart Lancaster) ryöstämistä.
The Old Man asuu ränsistyneellä maatilalla kahden poikansa kanssa. Vanhempi pojista, Kirk (Paul Trinka) on se näennäisen älykkäämpi ja nuorempi, The Vegetable (Dennis Busch) tyhmä mutta komea.
Tytöt esittävät eräänlaisia haaksirikkoutuneita ja lyöttäytyvät The Old Manin ja poikien seuraan. Mutta se mitä tytöt eivät tiedä, on se että The Old Man on naisvihaaja jolle neidot edustavat paholaisia joita tulee rangaista.
Linda koettaa karata mutta vastaantuleva Kirk tuo tytön takaisin isänsä tilalle. Kirk voi olla veljeksistä älykkäämpi mutta silti tyhmä kuin saapas kun ei tajua että hysteerinen Linda on tilalla vaaarassa kahdelta suunnalta.
Pikkuhiljaa Kirk alkaa kuitenkin huomata Lindan olevan vaarassa tilalla ja auttaa hänet pakoon.
Hiukan kyllä ihmetyttää The Old Manin motiivit, sillä rahallisesti hän ei pysty hyötymään paikalle saapuneista naisista ja jonkinlaisena naisvihaajana hän ei tietenkään tunnu etsivän itselleen panoseuraa. Vanhemmasta pojastaan The Old Man ei tunnu välittävän hevonpätkää ja nuoremman kohdalla hän tuntuu pikemminkin haluavan pitää tämän erossa naisista kuin työntävän siihen suuntaan. Toisaalta kuitenkin annetaan ymmärtää että The Old Man haluaa sukunsa jatkuvan ja joku naisista voitaisiin kenties suostutella, tai pakottaa suvunjatkamiseen. Mutta saattaa olla että The Old Man on vain kiusaaja.
No kuitenkin tässä vaiheessa nimensä mukainen The Vegetable on alkanut ihastua Billie'en ja päinvastoin, siispä Billie haluaa jättää The Old Manin ryöstön sikseen. Billien ratkaisu perääntyä ei miellytä Varlaa joka tappaa Billien ja tilanne alkaakin ryöstäytymään käsistä. Koska Varlan kärsivällisyys ei enää riitä, ajaa hän The Old Manin hengiltä ja saa huomata herran piilotelleen rahojaan pyörätuolissaan.
Billien kuolemasta masentunut The Vegetable puukottaa Rosien hengiltä.
Varla puolestaan koettaa ajaa myös The Vegetablen päälle autollaan, mutta kasvis onkin niin vahva heppu että pystyy käsivoimillaan estämään autoa ylittämästä häntä.
Jalan pakenevat Kirk ja Linda huomaavat auton lähestyvän heitä ja erehtyvät luulemaan kyseessä olevan The Vegetablen, mutta Varlahan se siellä.
Varla ja Kirk päätyvät tappelemaan ja Kirk jää pitkän punnertamisen jälkeen selkeään alakynteen. Onneksi kuitenkin Linda istuu auton ratin taakse ja ajaa Varlan päälle.
Linda ja Kirk poistuvat paikalta.


Jos Faster Pussycatin naiset eivät olisi painovoimaa uhkaavia ja tapahtumapaikkana oli kaupunkialue, niin tämä olisi pohjatarinansa ja yleistunnelmansa ansiosta aika lähellä jotain Nainen Ilman Omaatuntoa-elokuvaa ja muita sen tyylisiä film noir rikospätkiä. Faster Pussycatissa ei edes rikota tunnelmaan typerällä huumorilla, tai värisevillä rinnoilla, vaan paljas pinta pidetään hillittynä ja tyyli suhteellisen vakavana.
Elokuvana tämä on suhteellisen rauhallinen vakavamielinen rikoselokuva, jossa nyt vain sattuu olemaan isorintaisia naisia, mutta huomautettakoon näistä rinnoista että anteliaita kaula-aukkoja lukuunottamatta niitä ei käytetä samaan tapaan kuin millaiseen on Meyereiden kohdalla tottunut.


On todettava että elokuvan alussa mainittu "welcome to violence" on hyvin kuvaava lause Faster Pussycatin kohdalla, sillä elokuvan väkivalta on varmasti ollut poikkeuksellista 60-luvun puolivälin elokuvissa. Etenkin se että naista, eli Varlaa lyödään ja kovaa. Tosin elokuvassa Varlan saamat lyönnit ovat perusteltua itsepuolustusta, mutta silti elokuvat joissa ylipäätään nainen on iskujen ottavana kohteena ovat aika harvassa, saati sitten sellaiset joissa hakataan kuin vierasta sikaa. No, Varlan hahmo on fyysisesti vahvempi kuin elokuvan miehet, niinpä häntä ei kenties katso ns. heikkona naisena.
Muutoinkin elokuvassa esiintyvä väkivalta on agressiivista.

En nyt ihan uskalla mennä sanomaan tämän elokuvan näyttelijöiden olevan varsinaisesti hyviä, mutta he ovat sitä ainakin tämän elokuvan kohdalla. Tuntuu ehkä hölmöltä toteamukselta, mutta Tura Satana on Faster Pussycatin perusteella paras näyttelijä mitä on Meyerin elokuvissa ollut. Se tuskin pitää paikkaansa näyttelijöiden kokonaisuria ajatellen, mutta Varlan rooliin Tura Satana on aivan täydellinen. Hänen mustanpuhuva ulkoasunsa, julmat ilmeensä ja sadistinen luonteensa ovat sellaisia että monesti tuntuu kuin Tura Satana ei näyttelisi vaan olisi. Mutta ainakin neidin haastattelujen perusteella kyseessä on todellisuudessa iloinen ja lempeän oloinen neiti, mutta sitä ei elokuvasta huomaa. Varsin mainiota.

Tura satanan ansiosta Haji ja Lori Williams jäävät kolmikosta jokseekin varjoon, vaikka heistä jälkimmäisen huomaakin paremmin johtuen hahmon eloisuudesta. Haji puolestaan on koko ajan jonkinlaisessa huomaamattomuuden tilassa. Elokuvan aikana Lindaa esittävä Sue Bernard osoittautuu myös hyvin positiiviseksi tapaukseksi, sillä tullessaan mukaan kuvioihin hän vaikuttaa hyvin ärsyttävältä ja huonosti esiteltyä bilehahmolta, mutta mitä enemmän elokuva kasvaa sitä paremmin hän tuntuu eläytyvän uhrin asemaan.
Muutoin elokuvan esiintyjät ovat eivät kenties niin hyviä, mutta he ajavat asiansa tarpeeksi onnistuneesti.

Lindan pakeneminen ja takaisintuonti oli tunnelmaan erittäin toimiva ja on varmastikin toiminut jonkinlaisena esikuvana Teksasin Moottorisahamurhat-tyylisille elokuville. Tapahtumapaikkana toimiva ränsistynyt maatila ja sukurutsaisen oloinen The Old Manin perhe ovat juuri sellaisia jollaisia on sittemmin nähnyt monissa kauhuelokuvissa.
Oli muutoinkin hauskaa miten elokuva tuntui muuntuvan kauhutunnelmaiseksi siinä vaiheessa kun tarina siirtyi The Old Manin tilalle ja Linda-hahmon epätoivon pystyi tuntemaan varsin hyvin. Musiikissakin kuuli tässä vaiheessa muutoksen, sillä aiempi surfmusiikki tai Angelo Badalamentinen jatsi sai sävyihinsä enemmän Bernard Herrmanniaanisuutta.


Ainoa seikka, tai kohtaus elokuvassa joka oli jotenkin ärsyttävä, oli se kun Varla koettaa ajaa The Vegetablen päälle ja mies pystyy omilla voimillaan pitämään auton loitolla. Se oli hiukan liian ylivedetty ratkaisu kun ottaa huomioon kuinka realistisena elokuva muutoin pysyi. Kyllä, sanoin realistisena ja jos vastustaa sitä termiä niin keksiköön itse osuvamman.

Faster Pussycat on jopa erinomainen jännityselokuva joka mielestäni on ansainnut kulttistatuksensa ja on helppo huomata siitä syntyneitä vaikutteita monien nykyohjaajien elokuvissa. Esimerkiksi Kill Billien ollessa selkeitä Faster Pussycatin jälkeläisiä.


Jos aikoo katsoa eläissään vain yhden Russ Meyer-elokuvan niin sen tulisi olla tämä. Mutta jos haluaa katsoa jonkun Meyer-imagoon kuuluvan elokuvan, niin sitten se valinta kannattaa ehkä suunnata muualle. Sillä tämä elokuva ei ole täynnä pikkutuhmia puujalkavitsejä, seksisimulointia ja satunnaisia väliin leikattuja alastomien naisten välähdyksiä.


Tähdet: ****
Faster Pussycat... Kill! Kill!

...NOIR

Ei kommentteja: