John Gotti (Gotti, 1996)

Tosielämän mafiapomo John Gottin (Armand Assante) elämästä kertovassa elämässä emme näe mitään hänen lapsuudestaan, lähtökohdistaan, tai muusta menneisyydestä ennen 70-lukua jolloin hän jo on järjestäytyneessä rikollisuudessa Gambinon perheen pikkunurkkien pomo. Sieltä 90-luvullu tultaessa olemme nähneet kuinka Gotti nousee perheen johtoon ja päätyy vankilaan, josta tosin kielii jo aloitus joka sijoittuu ajallisesti elokuvan loppuun. Välissä koetaan mafiaperinteiden muokkaantumista kun huumeet saapuvat markkinoille, kuinka uusi sukupolvi ottaa johdon käsiinsä ja kaikkea muuta tuttua turinointia. Juonellisesti kiinnostavinta elokuvassa lienee se mafiasääntöjen merkityksen toistaminen, sillä itse Gottilla niiden noudattaminen osoittautui vaikeaksi ja vaikka mies itse lopussa korostaa niiden merkitystä, rikkoi hän niitä aiheuttaen perheen romahtamisen.

Mukana ovat siis leveät kaulukset, verkkarit, ruokaorgiat, capichen jankkaus, ihmisiä ammutaan hidastetuissa kohtauksissa autoihinsa ja näyttelijäkaarti on jälleen kuka on kukin mafiaelokuvissa (mm. William Forsythe, Anthony Quinn, Dominic Chianese, Scott Cohen, Vincent Pastore, Tony Sirico.)
Robert Harmonin (joka on näemmä pitänyt kahdesti merkitä ohjaajaksi) elokuva

Gottista on tasaisen varmaa työtä, joka ei siis yllätyksiä tarjoile, mutta Kova Laki-sarjastakin tuttu tarina (siellähän oli pitkään taustakertomuksena Gambinon perheen metsästys) tulee sopivan uskottavasti esille ja hyvät, taikka vähintäänkin lajityyppiinsä sopivat näyttelijät tekevät kukin sen verran onnistunutta jälkeä, että vaikka monien vastaavien elokuvien jälkeen ei Gotti tajuntaa räjäytä, niin se pitää mielenkiintoa yllä tarpeeksi pitkään, eli loppuun saakka.

Ajoittain Harmonin ihastuminen kaikenlaiseen savustukseen aiheuttaa tahatonta komiikkaa, sillä viemäreistä nousevat höyryt ja elokuvassa suoritettava ahkera tupakointi aiheuttavat sellaista sumua, että laivojen pitäisi soittaa kelloa jotta niitä osaisi varoa.
Lisäksi kun joka toisessa repliikissä sanotaan, että tämä on cosa nostra, niin sen merkitys katoaa toistossa yhtä sukkelasti kuin sen löysähousuisen pojan kirosanojen käyttäminen välimerkkeinä. 

Tähdet: ***
John Gotti