Crazy/Beautiful (2001)

Wannabegangstojen joukossa on kiltti paremmasta haaveileva köyhälistön edustaja Carlos (Jay Hernandez), joka ihastuu rikkaaseen ongelmanuoreen Nicoleen (Kirsten Dunst) ja sitten ollaan rakastuneita, mutta kunhan ollaan ensin luotu se lämmin intohimoinen suhe, on jotain jota voi koettaa pilata, joko muiden taikka mielummin omasta tahosta.
Syvältä viiltäviä perheongelmia, jotka halaus parantaa.

Melkein tai ei laisinkaan kuin teiniversio Spike Leen Viidakkokuumeesta on huomattavasti mustavalkoisempi painotuksiltaan, jolloin väenväkisin pitää osoittaa päähenkilöiden olevan eri lähtökohdista, totaalisesti erilaisia, toisista maailmoista ja samanlaisia sydämiltään, mutta täysin toisistaan poikkeavia ja liiallinen alleviivaustussin käyttö aiheuttaa pienoisia oksennusrefleksejä. Vähemmälläkin nuijimisella asiat menevät perille, joten ihan onnistuneetkin seikat (siellä on niitäkin, mutta en nyt osaa Donald Sutherlandin tavoin sormella osoitaa mitkä) menevät siirappivirran myötä hieman hukkaan. Erityisen rasittavaa tässä mustavalkoisuudessa on se, että Dunstin hahmo vaikuttaa liiaksi vain huomionhakuiselta pissikseltä, kun ilmeisesti tarkoitus olisi osoittaa hänen olevan oikeasti henkisesti rikki ja tarvitsevan muutakin tasapainoa elämäänsä kuin selkäsaunan. Joten Prozac Nation- ja Vuosi Nuoruudestani-elokuvista pitävät varmasti nauttivat tästäkin elokuvasta.

Dunst ja Hernandez ovat hyvin yhteen pelaava pari, sillä jälkimmäinen ymmärtää pitää turpansa rullalla kun edellinen hoitaa draamakuningattaren elkeet.

Crazy/Beautiful on hyväosaisten silmalappuihmisten näkemys luokkaeroista ja erilaisuudesta, kuin Isac Elliotin pitäminen katu-uskottavana, tai edes jotenkin uskottavana.

No, verrattuna Justin Bieberiin hän onkin kuin William Blake ja Albert Einstein yhdistettynä, ja varmasti yhtä lahjakas muusikkokin.

Tähdet: **
Crazy/Beautiful