Kuolettavan kaunis (Drop Dead Gorgeous, 1999)

Sarah Rose kosmetiikka-yritys järjestää pieniä ja suuria teinimissikisoja ja päästäkseen osallistumaan sinne kisoista suurimpaan, on ensin voitettava ne pienemmät. Kuvausryhmä seuraa erästä tälläistä kisaa takahikiän peräkylällä, jossa kilpailemaan ryhtyvät kaikki mustiin pukeutuneista synkkistytöistä himokkaisiin bimboihin ja miehekkäisiin aseintoilijoihin. Mukana on myös rikkaan perheen Rebecca Ann (Denise Richards) jota on koko ikä koulittu voittamaan nämä nyt vuorossa olevat missikisat, sillä onhan hänen äitinsä Gladys (Kirstey Alley) entinen saman kylän missi ja muutoinkin he ovat voittoisaa parempaa väkeä, toisin kuin muut kylän luuserit.  Gladys on myös järjestämässä näitä kisoja, joten liekö muilla osallistujilla edes teoreettisia mahdollisuuksia saada tiaraa kutreilleen. Onneksi mukana on myös kiltti työväenluokan edustaja Amber (Kirsten Dunst), joka haluaa vain hyvää muille ja onnellisuutta päälle. Ja jos kilpailijoita pois karsivat salaperäiset puimuriräjähdykset eivät Amberia estä, niin ehkä sen tekevät Gladysin ostamat tuomarit, jotka koostuvat joko idiooteista, taikka sitten pedobearidiooteista. Luojan kiitos Gladysin omat toimet räjäyttävät myös Rebecca Leen tulimereksi, joten Amberilla on mahdollisuus nousta suurimmankin kisan voittajaksi. Tai sitten ei, sillä jos pikkukaupunkin kisoissa saa pelätä henkensä edestä, niin suuremmissa piireissä liikkuvat suuremmat verenhimoiset kalat.

Varsin mainio mustan huumorin siivittämä missikisakomedia, jossa kliseiset hahmot saavat sopivasti lihaa ja verta hyödynnettäväkseen etteivät tunnu pelkiltä missipinnallisuuksilta ja jos tuntuvatkin, niin sitä selkeän tarkoituksellisesti. Tietenkin jos on vahingossakaan nähnyt pätkänkin jostain missikisauutisoinnista, taikka seurannut kertaakaan jotain ihan mitä vain keinotekoista tositelevisio-ohjelmaa jossa pinta nousee aina sisältöä tärkeämmäksi, niin ei Kuolettavan kaunis aivan niin aihettaan sarkastisesti parodioivalta vaikuta kuin tarkoitus olisi, sillä ne kisat tekevät sen tosielämässä jo ihan itse ja vieläpä yleensä paljon mustemmalla komiikalla (joskin tahattomasti). Mutta jo ensimmäisen 30 minuutin aikana Kuolettavan kaunis onnistuu olemaan nokkelampi ja piikikkäämpi teinikomedia kuin valtaosa sielunsisaristaan. Tämä on hieman kuin karrelle palanut Clueless, joten se on leikkisä, tietää miten hyödyntää kliseitä, mutta on huumoriltaan synkempi, kuitenkaan ilman varsinaista ilkeilyä.

Näyttelijävalinnatkin ovat varsin oivaltavia, sillä jopa Dunst, jota en yleensä siedä on mielestäni erinomainen kiltin peräkylän tytön roolissaan.

Joten kaiken kaikkiaan Kuolettavan kaunis on miellyttävää katseltavaa, mutta se jatkuu vähän turhan pitkään. Loppupuolella on toki joitakin nokkelia kohtauksia, mutta kun ensin valtaosa elokuvasta keskittyy täysin sinne pikkukylään ja siellä järjestettäviin kisoihin, niin loppupuolen salamana läpi käydyt suuremmat kisat, niiden jälkeiset tapahtumat, etc. jäävät valitettavat irrallisiksi ja ikävän epätasapainoisiksi aiempaan osaan elokuvaa verrattuna. Siispä yksittäisistä hauskoista hetkistään huolimatta loppupuoli tuntuu välillä suossa tarpomiselta.
Lisäksi Moderni perhe-sarjan tavoin toteutettu dokumenttiryhmän mukana olo on yhtä unohdettavaaa kuin tuossa tv-sarjassakin, jossa ajoittainen kameralle puhuminen ei kyllä kerro laisinkaan sen takana olevan kuvaajaa.

Tähdet: ***
Kuolettavan kaunis