Toisaalla sitten poliisit George (Ed O'Neill) ja BIll (Daniel Roebuck) saavat lisätöitä kun Frank karkaa heidän huostastaan, ajatuksenaan yhyttää kokoamansa ryhmä. Seuraa väärinkäsityksiä, harharetkiä ja yhteentörmäyksiä.
Aika hauska komedia joka ei kuitenkaan aina tunnu oikein tietävän ollako vakava rikoselokuva, vaiko slapstickia. Etenkin Corbin Bernsen tuntuu uskoneen kyseessä olevan enemmänkin Tarkoituksena Tappaa kuin Alaston Ase (samoin tekee David Newmanin hieno musiikki). Bernsen on kyllä varsin hyvä ja niin ovat hekin jotka esiintyvät selkeän koomisesti, kuten Ed O'Neill ja Daniel Roebuck ääliömäisinä kyttinä, mutta puolien yhdistäminen ei oikein istu saumattomasti yhteen. Välillä tulee fiilis kuin mukana olisi ollut kaksi eri ohjaajaa, joista molemmilla olisi ollut eri näkemys elokuvan tyylistä. Jompaa kumpaa, ilmeettömyyttä taikka naaman vääntelyä olisi pitänyt olla hieman enemmän jotta kokonaisuus olisi luontevampi. Itse olisin ehkä vähentänyt niitä kermakakkua naamaan-tyylisiä vitsejä, sillä juuri Bernsenin ja esimerkiksi Fred Gwynnen vakavailmeisyyttä olisi kannattanut hyödyntää siten, että annetaan tilanteen olla hauska ilman silmäniskuja. Tästä huolimatta elokuva sisältää monia riemastuttavia hetkiä ja ajoittain ryhmätyöskentely toimii loistavasti, sattumankauppa synnyttää mainioita erehdyksiä ja dialogissa on aika ajoin mainiota pottuilua.
Parhaimmillaan Mieletön Keikka on erittäin hauska ja huonoimmillaan ei.
Tulen varmasti katsomaan uudestaan.
Muiden komedioiden sijaan mieleeni tulivat enemmänkin Reservoir Dogs ja Sonatine, mikä varmasti johtuu vain siitä odottelusta jota hahmot joutuvat harrastamaan.
Tähdet: ***
Mieletön Keikka
2 kommenttia:
Myytkö?
En voi, olen jo antanut elokuvan eteenpäin.
Lähetä kommentti