Joten joo, ei ehkä se kaikkein loogisin syy valita elokuvaa, mutta parempaa seuraa.
Aluksi en mitenkään ajatellut asiaa sen enempää, mutta pian rupesin ihmettelemään, että jos tämä elokuva on tehty vuonnan 1968, niin sehän meinaa Youngin olleen vain 11-vuotias tehdessään elokuvan musiikin (syntynyt 1957). Häh? Tässä täytyy olla jotain muutakin mätää kuin ohjaaja Ralph C. Bluemke, joka ei sanonut nimenä minulle yhtikäs mitään ja nyt tuumin, että olisi kenties parempi jos se ei sanoisi tulevaisuudessakaan. Bluemkesta ei tunnu löytyvän tarmokkaallakaan etsinnällä oikeastaan mitään informaatiota, kuin ne vähäiset elokuvat joita hän on ollut tekemässä ja ainoa vähänkin suurempi tieto kertoo, että Ralph C. Bluemke-niminen henkilö on tuomittu vankilaan lapsen hyväksikäytöstä. Sitä en tiedä onko kyseessä sama henkilö ja en tietenkään tahtoisi tuomita ohjaaja Ralph C. Bluemkea ilman syvempää tietämystä, mutta nyt oletus siitä että kyseessä on sama henkilö ja tieto elokuvasta jonka pääosassa ovat kaksi vähän väliä alastomina kekkuilevaa muksua heittää kyllä varjon elokuvan päälle ja ilman sitä olisin mieluusti.
Mutta kun en tiedä niin en tiedä ja tämä Rotten Tomatoesin profiili Bluemkesta on niitä kattavimpia tietolähteitä kyseisestä ohjaajasta, kun muutoin haut tuottavat tälläisiä tuloksia: "Did you mean: ralph blues." Öö, okei.Siispä katson elokuvan sellaisenaan, ilman sen synkempiä spekulaatioita.
Kuitenkin palatakseni Christopher Youngiin, ihmettelen edelleenkin mikä juttu tässä on takana. Vaikka millainen lapsinero olisi kyseessä, niin olen aika skeptinen sen suhteen, ettäkö hän tosiaankin olisi säveltänyt elokuvan musiikin 11-vuotiaana. Alkuteksteissä osoitetaan tämän vhs-julkaisun olevan vuodelta 1983, joten oletan että Young oli palkattu säveltämään uusi musiikki elokuvaan ja näin ollen tämän tulisi näkyä hänen sävellystöissään ajallisesti aivan eri paikassa kuin missä se nyt on. Wikipediassa ei ole ole tätä elokuvaa edes kreditoitu hänelle, kun taas herran virallisilta sivuilta kyllä löytyy maininta elokuvasta, mutta sekin vain ranskalaisena viivana filmografiassa.
No olkoon, mutta ainain elokuvan musiikki on aivan sairaan nättiä, hieman kuin Vangeliksen Oceanic-levyn laineen liplatukset.
Niin ja sitten se itse elokuva tarinoineen? Robinson Crusoe lapsilla. Keep it simple stupid.
Robby (Warren Raum) on pieni valkohiuksinen poika joka haaksirikkoutuu autiolle paratiisisaarelle, tapaa siellä Perjantain (Ryp Siani) ja aluksi Robbya hieman nolostuttaa Perjantain alkukantaisuus, sillä eihän poika edes puhu englantia, saati pidä vaatteita päällä. Pian sitä kuitenkin leikitään iloisesti juosten ja imaginaarisia pyssysormia heilutellen, tehdään Perjantaille paidasta housut ja opetetaan puhumaan sivistyneiden valloittajaihmisten kieltä.
Jossain vaiheessa saarelle haaksirikkoutuu uusi henkilö, Hank (John Woodbridge). Tai Hank ei oikeastaan haaksirikkoudu, vaan on vain simahtanut rannalle kännissä, joten ystävyyshän siinä syntyy kolmikon välile ja Hank vie lapset takaisin betoniviidakkoon ja siellä Robby voi Perjantain kanssa kuunnella kuinka meri solisee simpukassa.
Niin tosiaan, kannessa lukee Warren Baum, mutta takakannessa ja IMDb:ssä se on Raum, joten luotetaan lukumäärältään dominoivaan vaihtoehtoon. Toisaalta Hankia esittävä John Woodbridge on listattu esittämään Simmonsia, mutta kun piru vie, Simmonsia ei elokuvassa ole, vaan se on eräänlainen Hankin mielikuvitusystävä jota hän voi syyttää negatiisivisista ajatuksista.
Kuka Pelastaa Hänet? on elokuva jonka pelastajiksi meinaavat nousta nätti musiikki ja ajoittaiset kauniit maisemat, mutta tuhoksi koituvat näyttelijät jotka esiintyvät kuin eivät tietäisi mitä tehdä, draaman korvaaminen pelkällä leikkimisellä ja äkkilopetus jossa mahdollisuudet murehtia elämän kurjuuttu katoavat nopeammin kuin ehtii stop-näppäintä painaa.
On tavallaan mukavaa, että elokuvat lapsien on annettu olla ihan pelkkiä lapsia, mutta samalla se osoittaa myös kuinka tärkeää olisi antaa jonkinlaista ohjausta. Toki muksut ovat aika vapautuneet oloisia, mutta he ovat sitä samalla tavalla kuin ne kakarat jotka uutislähetyksissä ilveilevät toimittajan takana ja näin ollen elokuvan eristyneisyyttä kuvaava tarina ei saa minkäänlaista painoarvoa. Pari kertaa Robby itkeä tirauttaa tajutessaan olevansa yksin jopa Perjantain seurassa, mutta sitten taas loiskitaan vettä ja hymyillään niin, että aivan kuin joku olisi sivellyt viagralla huulet. Tietenkin tämä on tarkoitettu perhe-elokuvaksi, joten hirveää, taikka poromaista synkistelyä ei ole varmasti ollut tarkoituskaan harrastaa, mutta nyt jopa vain 60 minuuttisena se on aivan turhan pitkäksi venytetty leikkimiskohtaus. Vähän niin kuin Brad Jonesin elokuva-arvostelut, jotka ovat jostain syystä alkaneet olemaan toistuvasti aivan julmetun pitkiä jaarituksia, aivan kuin hän ei enää osaisi karsia ylimääräistä tyhjäkäyntiä pois. Joten joko lisää sisältöä, taikka ylimääräiset ulokkeet huis hittoon.
Tähdet: *
Kuka Pelastaa Hänet? No, se on Hank.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti