The Body (2001)

Ei, ei Elle Macpherson.

Arkeologit löytävät Jerusalemista uuden haudan. Tai siis vanhan, mutta se löytyy vasta nyt. Haudasta löydetään ristiinnaulitun ihmisen jäännökset ja jos pelkästään tieto mahdollisesta haudan häpäisystä ei jo saisi kansalaisia kiukun partaalle, niin auta armias kun esiin nousee oletus, että tämä löydetty ruumis on itse Jeesus Nasaretilainen. Siispä vatikaani lähettää jesuiittapappi Matt Gutierrezin (Antonio Banderas) tutkimaan väitteen todenperäisyyttä. Kuten Da Vinci-koodissa, niin tässäkin tapauksessa kirkon johto painottaa ettei löytö saa pitää paikkaansa, edes sen ollessa totta, jotta usko ja kirkko eivät vaarantuisi. Tämä tietenkin aiheuttaa hämmennystä Gutierrezissa, sillä hartaana uskovaisena hän on heti valmis leimaamaan löydön pilaksi taikka erheeksi, mutta on kuitenkin sen verran avomielinen, ettei osaa ymmärtää kirkon kantaa asiaan.
Jerusalemissa Gutierrez tapaa löydön tehneen tohtori Sharon Golbanin (Olivia Williams) ja ymmärrettävästi tieteeseen pohjaava Golban epäilee Gutierrezin olevan mahdollisesti sabotoimassa tehtävää. Niin ja Golban on Israelilainen, joten hänen avullaan tehdään viittauksia kiistoihin Palestiinalaisten kanssa. Joten ymmärrettävästi sen ohella, että erinäiset uskonnolliset ryhmittymät ja tiedemaailma ovat kiinnostuneita löydöstä, niin sen merkitys maa-alueiden omistukseen herättää myös poliittisten osien huomion ja osa jälkimmäisistä on hyvinkin äärilaitaa.
Kaikki kuitenkin riippuu ruumiin henkilöllisyydestä.

Varsin mielenkiintoinen idea joka saa pohtimaan uskonnon ja tieteen suhdetta, ja itse elokuvassa onkin joitakin mainioita keskusteluja aiheesta. Hienoa on, ettei kummankaan anneta tyrmätä toista, vaan onnistutaan enimmäkseen tasapainoilemaan niiden välillä, antaen molemmille mahdollisuus perustella kantansa. Mahdollinen Jeesuksen ruumis toimii siis tässä tapauksessa eräänlaisena Torinon käärinliinana ja siihen tehdäänkin viittaus elokuvan edetessä. Puolueettomuus johtaa kyllä myös siihen, että lopussa ei ole ollut mahdollisesti rohkeutta päättää kumpi on mahdollisesti oikeasssa, vaan pystytetään eräänlainen seinä peittämään viimeistä näkymää. Toki lopetus on ymmärrettävä, oletuksena ettei oikeaa vastausta ole kenelläkään antaa, mutta samalla sitä olisi kaivannut rohkeutta ottaa askel mahdollisesti harhaan taikka oikeaan. Tämä pienoinen rohkeuden puute tulee esille myös siinä, että lopussa tieteeseen luottava alkaa uskomaan, kun taas uskon ihminen ei, sen sijaan että vain jompikumpi olisi muuttanut näkökantaansa. Siksi on myös oletettavaa, että tämä kompromissien teko piti tätä elokuvaa liian pienellä liekillä sisältönsä ohella myös katsojakunnassa ja toisin kuin jo mainitsemani Da Vinci-koodi, se ei aiheuttanut ainakaan minun ymmärtääkseni mitään haloota.

Tottakai siellä on mukana joitakin puolueellisiksi, taikka pikemmin stereotyyppisiksi luokiteltavia seikkoja, kuten esimerkiksi tietyn poliittisen kannan omaavien ihmisten kuvaaminen arpinaamaisina julmureina, taikka joidenkin uskonnollisten ryhmittymien esittäminen kiihkoilijoina, mutta pääosin The Body esittää kaiken ja kaikki yhtäläisinä. Toisin sanoen hieman tasapaksuina.

Näin ollen elokuva kyllä esittäytyy mielenkiintoisena aiheeltaan, mutta ei oikein pääse kunnolla vauhtiin. Lisäksi se mainitsemani seinän pystytys vastauksen eteen tehdään turhankin painokkaasti, eli räjähdyksellä, ettei se se todellakaan ole tarpeeksi tyydyttävä.

Tähdet: ***
The Body