The Protector (Tom Yum Goong, 2005)

"Quentin Tarantino presents."
Hmm, ei lupaa hyvää, sillä vaikka Tarantino onkin ohjaajana mestarillinen, niin aikamoisiin kakkatuotoksiin on mies promootiomielessä taikka ihan oikeanakin tuottajana pistänyt nimensä (terve John Woo ja Wes Craven). 

Pienenä poikana Kham (Tony Jaa) unelmoi olevansa norsu, mutta kun siitä ei sitten oikein tullut mitään, niin ainakin sellaisesta syntyi perhe. Joten kun ronsu varastetaan ja viedään Australiaan saakka ravintolan ruokalistalle, niin mies matkaa perässä estämään tuollaiset Pellefanttien uhat. Samalla voidaankin sotkeentua poliitikkomurhiin ja transseksuaaliseen tasa-arvoon rikollissuvussa (ihan oikeasti). Koska Khamin läsnäolo ausseissa ei miellytä paikallisia ilkimyksiä, niin he tarjoavat kasvojaan Khamin rajua rakkautta harrastaville nyrkeille. Eivätkä jalatkaan suostu jäämään ilman haleja ja halattavaa riittääkin täältä ikuisuuteen

Elokuvateollisuudessa on sanonta jonka mukaan koskaan ei tulisi työskennellä lasten taikka eläinten kanssa ja en  tiedä kuinka Val Kilmereitä tämän elokuvan Babarit ovat olleet, mutta vautsi vau, näin onnistunutta norsukuvausta ei saisi edes Tarzan aikaiseksi. Ihan oikeasti, kun elokuvassa kuvataan Dumboja, niin heidät esitetään inhimillisempinä kuin mukana olevat ihmiset ja kun norsu suree toisen syöksyhampaan kuolettavaa kohtaloa, on ilmeessä syvempää tunnetta kuin Disney-elokuvan menetyksen esityksessä. Joten jo pelkästään siksi suosittelen The Protectoria katsottavaksi.

Hienon fanttikuvauksen ohella elokuvan toimintaosuudet ovat erittäin onnistuneita ja kungfuilun rennosta ilmavuudesta nousee vahvasti mieleen Jackie Chanin elokuvat, jota etenkin ympäristön käyttö apuna tappelussa vain vahvistaa. Samalla on kuitenkin kerrottava, että elokuvan väkivalta ei ole Chanin kaltaista Charlie Chaplinismia, vaan lähempänä Van Dammen Bloodsportmaista luiden murtamista. Etenkin ääniefektien rusahdukset aiheuttavat usein mielleyhtymiä Chanin brutaalimpiin kollegoihin.
Toiminta on kuitenkin erittäin tyylikästä, notkeaa ja vauhdikasta. Välillä sitä voi vain ihmetellä, että kuinka Jaa voi ollakin niin ketterä. Elokuvassa on pitkä yhtenäinen tappelu jossa noustaan ravintolabordellin kerroksia ylöspäin ja siinä näkee kuinka Jaa liikkuu kuin pantteri yössä joka on päivänvalossa. Hieman Hard Boiledin sairaalajuoksua muistuttavassa mätkimisessä voi myös huomata, että osa stunteista sai selvästi oikeasti kipeää, sillä pariin otteeseen ilmeet ja eleet paljastavat pitkällisenkin harjoittelun vaativan uhreja.

Palatakseni Jackie Chaniin, niin sen lisäksi, että elokuvan alkuun on tehty Chan-cameo ilman Chania (ihan oikeasti), elokuvan englanninkielinen nimi tuo mieleen samannimisen Chan-elokuvan ja mukana on Chanmaista tappelua, niin myöskin elokuvan tapahtumien siirtyminen Bangokista Australiaan tuo mieleen joitakin Chanin elokuvia kuten Taistele, Älä Kysele! ja Bronxin Hurrikaani, jotka ovat varsin miellyttäviä, mutta samalla hiukan hassuja kosiskeluja kielialueiden ylitse. Etenkin The Protectorin paksua aksenttia vääntävät pahikset (joskin hauskasti Tony Jaa itse ei puhu englantia elokuvassa) ja se, että suurinpiirtein joka toinen mukana oleva tyyppi on jonkinlainen koominen sivuhahmo muistuttavat noista edellä mainituista Chanin elokuvista. Rajansa kunnianosoituksillakin, sillä ne ylimääräiset hassut sivuhahmot alkavat elokuvan aikana käydä hermoille jo siksikin, ettei heillä tunnu olevan kertaakaan mitä hauskaa sanottavaa taikka tehtävää. Sen sijaan Pahiksien transseksuaalipomoa esittävä oikeastikin vaihtoehtosukupuolinen Jin Xing on kyllä erinomaisen julma ja hahmojen suhteen olisikin kannattanut painottaa enemmän hänen kaltaisiaan henkilöitä, eikä katso kuinka hassu olen-tyyppejä.

Elokuvan huumori ei kuitenkaan ole aina pelkkää hutiammuntaa, sillä mukana on pari hämmentävällä tavalla hauskaa kohtausta. Esimerkiksi se jo mainitsemani Jackie Chan-cameo ilman Jackie Chania ja se yksi statisti joka näyttää dokaavan yskänlääkettä. Häh?
Lisäksi se varastotappelu niiden bmx-pahisten kanssa toi hauskasti mieleen Turtles-leffan nuorisohuligaanit ja jostain syystä pelin nimeltä RollerGames, jota joskus penskana taoin Nintendolla aika ahkerasti. 

Erinomaisen tyylikästä toimintaa ja hienoja norsuja, mutta tarinasta ei välitä enää 20 minuutin jälkeen pätkääkään ja monen sivuhahmon toivoisi päätyvän oksasilppuriin.

Tähdet: ***
The Protector