Gothic Industrial Madness (2000)

Lähtöajatukseni musiikista pitämiselle on se, että ei ole olemassa huonoa lajityyppiä, mutta on huonoa musiikkia. Näin ollen jokaisesta lajityypistä löytyy jotain hyvää, joskus se vain on vaikeammin löydettävissä. Tämä on sitten johtanut siihen, että minulle on kertynyt levyjä tuhansissa laskettava määrä, koska en rajoita kuunteluani vain esimerkiksi synapoppiin ja oopperaan. Tämän todettuani myönnän auliisti että joitakin musiikillisia lajityyppejä kosketan harvemmin kuin muita ja esimerkiksi suomiräpistä löytyy sen verran paljon kuonaa, etten aina jaksa nähdä sitä vaivaa josko löytäisin niitä omasta mielestäni hyviä sieltä kaiken alta. Tälläisiä ajatuksia miettien kun edessäni on Katy Perrya, Beyoncea, Justin Bieberia ja muita vastaavia, ja taas toisella puolella on Pigfacea, Terminal Choicea ja Die Warzauta, niin tunnen sen verran suurta vetoa jälkimmäisten suuntaan, etteivät Bieberit ystävineen voi koskaan voittaa tätä voiman pimeää puolta.
Katsokaa nyt

Joten kun katseluvuoroon astuu jokin Gothic Industrial Madnessin kaltainen videokokoelma, olen tietenkin hieman innokkaammin sitä pistämässä koneeseen. Samalla tälläinen innostus johtaa siihen, että jos pettyy niin pettyy suuremmin kuin niiden kohdalla joita sortuu etukäteen vähättelemään. Tietenkin tämän nyt vuorossa olevan kokoelman olen katsonut jo moneen otteeseen läpi, ettei se enää yllätä suuntaan taikka toiseen.

Tässä vaiheessa pitää todeta, että tämä kokoelman kuvanlaatu on aivan kauhea ja ilmeisesti se vhs-versio jolta sisältö on levylle siirretty, ei ole ollut niitä kaikkein parhaimmassa kunnossa olevia. Tämä siis tosiaan on siirretty vhs:ltä, että se kannattaa ottaa huomioon teknistä puolta kritisoidessa. Siitä huolimatta on mainittava, että kyseessä ei ole vain ns. kasettilaatu, vaan sellainen moneen kertaan kopiotu kasettilaatu jossa värit alkavat valumaan ääriviivojen ylitse.

Videoiden lukumäärä puolestaan on ihan kiitettävä, sillä katseltavaa riittää 40 musiikkivideon edestä. Ja koska kokoelman nimen mukaisesti sisältö koostuu gootti- ja industrialmusiikista, niin lajityyppiystäville bändi- ja kappalevalikoimat ovat nannaa. Joskin on huomautettava, että Rammsteinin ja Nine Inch Nailsin kaltaisia suuren yleisön genre-edustajia on levyltä turha etsiä, koska niin isoja nimiä ei ole mukana. Pääosin sinne industrial puolelle kallistuva kokoelma kuitenkin tarjoilee ainakin kyseisen musiikkisuuntauksen ystäville vanhoja tuttuja, sillä mukana ovat esimerkiksi Einstürzende Neubauten, Frontline Assembly ja Throbbing Gristle. Kun taas gootin puolelta tunnetuimpana esille nousevat Christian Death ja Rosetta Stone. Eli ainakaan allekirjoittanut ei nurise jonkun The Curen uupumista, sillä kuten jo sanoin, 40 videota. Joten etenkin hieman vanhemman industrialin ystävien tulisi olla tyytyväisiä.

Pääosin heikko kuvanlaatu on jopa eduksi kokoelman videoille, sillä suurin osa niistä on muutoinkin sen verran rujon rähjäisiä tehdaskuvauksia, ettei niiden toivokaan loistavan kaikissa sateenkaaren väreissä. Vain ehkä jossain Frontline Assemblyn Plasticityssa toivoisi parempaa laatua, sen ollessa vahvasti tietokoneistettu animaatio. Joskin aikansa tietokonetuotteena se on sen verran vanhentuneen näköinen, että terävämpi kuva saattaisi paljastaa sen kömpelyyden nykyistä vahvemmin.
Kokoelman industrialmusiikkivideot noudattelevat aikalailla likaisia värejä, roskaestetiikkaa ja duunarilookkia, kun taas goottipuolen videot hyödyntävät enimmäkseen niitä röyhelöpaitoja ja mustia huulia joita odottaakin. Muutamassa videossa haetaan elokuvallisempaa ilmetta ja esimerkiksi Penal Colonyn videossa oleva Reservoir Dogs-kävely mustine pukuineen on veikeä, mutta sen symboliikka ei oikein uppoa. Kenties sen on vain tarkoitus olla coolia, eikä mitään muuta.
Spahn Ranchin Last House on the Left-video on oikeasti aika creepy, Chromen Kellopeli Appelsiini on silkkaa Jesus Lizardia ja William Burroughsin video (jep, juuri sen Burroughsin) video on mumiseva monologi, ei musiikkivideo laisinkaan.

Symboliikasta puheen ollen, se on jotain jota tälläiset bändit harrastavat ahkerasti. Etenkin industrialissa hyödynnetään paljon puhesämplejä joissa on usein vahvan poliittinen sävy ja välillä niiden merkitys muuttaa suuresti muotoaan irrotessaan asiayhteydestä. Eikä tule varmasti yllätyksenä kun mainitsen, että videoiden kuvastossa näkyy kaikenlaista illuminatia, uskonnollisia merkkejä ja muita symboleja. Osa niistä toimii, osa ei todellakaan.

Niin ja nahkaa, kumia ja piikkipantoja riittää. Kuten myös elokuvapätkiä.

Kokoelman edustaman musiikkisuuntauksen ystävänä tämä on tietenkin minulle suurta iloa tuottava ja sisällön puolesta se on siis lähes nappi otsaan. Tottakai voin aina nurista tiettyjen bändien puuttumisesta, mutta löytyneekö nyt sellaista kokoelmaa laisinkaan joka oli kaiken kattava. Joten eniten minua vaivaa Gothic Industrial Madnessissa sen tekninen laatu, joka ei nyt ehkä sen kuvapuolen kohdalla ole suurenmoinen ongelma, vaikka on selvästi jonkinlainen miinus. Äänenlaatu sen sijaan jättää paljon toivomisen varaa ja se melkein alkaa joissakin kohdin kiukuttamaan. Jos katsoisin tätä joltain itsenauhoitetulta kasetilta, niin sitten sekään ei haittaisi, mutta tälläisessä julkaisussa pitäisi pitää huoli äänen huippuunsa virittämisestä.
Ja levyn kappalejako on hiukan ärsyttävä, sillä se on jaettu kolmeen osaan (johtuen varmaan siitä, että sisältö koostuu kolmesta kasettikokoelmasta) ja ne ovat sitten omiin pilkottu kappalejakoihinsa. Ärsyttävää siinä on se, että yhdestä päävalikosta ei voi siirtyä suoraan seuraavaan, vaan sinne pitää mennä menuvalikon kautta. Tai siis se kyllä siirtyy päävalikosta toiseen, jos antaa levyn kulkea normaalisti loppuunsa, mutta päävalikosta toiseen ei voi siirtyä hyppäämällä. Eli niin kuin niissä monien levyen alussa olevien mainosten kanssa, jotka eivät anna siirtyä pois kuin kelaamalla.

Kuitenkin industrialin ystäville tämä kokoelma on erinomainen hankinta. Sillä on kurveja ja muita runsaita muotoja, eikä se sisällössään noudattele helpoimpia valintoja. Tietenkään lajityyppinsä vuoksi tämä tuskin tekee uusia faneja toisenlaisen musiikin ystävistä, sillä pelkän "erilaisen" musiikin ohella juuri ne ns. vaikeammat valinnat pitävät huolen siitä, ettei houkuttimena ole niitä kaikkein koukuttavimpia iskusävelmiä.

Mukavaa tässäkin kokoelmassa on se, ettei näitä videoita pyöritellä millään televisiokanavalla nyt tai juuri silloin ennenkään, joten Gothic Industrial Madnessin katsominen tuntuu oikeasti esimerkiksi jotain Madonnan dvd:tä vaihtoehtoisemmalta kokemukselta. Tietenkin nyt kun kaikki musiikkivideot ovat jonkun Youtuben taikka vastaavan kautta nähtävillä, niin tämänkin kokoelman sisältö on suht' helposti löydettävissä ja se on hyvä etteivät ne pääse täysin unholaan katoamaan, mutta samalla sitä hieman surettaa, että musiikkivideokokoelmien aika alkaa olla videovuokraamojen ohella hieman takanapäin. Itse olen kuitenkin iloinen, että minulla on tämäkin kokoelma, jossa moni pitämäni asia on koottuna yhteen paikkaan.

Huom. Älkää kuunnelko Psychic TV:n Godstaria. Se jää soimaan päähän, eikä sitä meinaa saada pois sieltä.

Tähdet: ****