Salt (2010)

CIA:n tiloihin saapuu venäläisloikkari kertomaan, että neuvostoaikana koulutettiin salamurhaajia joiden tehtävänä on elää täysin amerikkalaisina, kunnes aika koittaa suorittaa perimmäinen tehtävä ja yksi näistä uinuvista on agentti Evelyn Salt (Angelina Jolie). On aivan sama onko Salt neuvostosalamurhaaja vai ei, sillä salaisen palvelun silmissä vastaus on heti on ja niinpä rouva saa paeta superagenttikykyjään käytellen ja mahdollisesti puhdistaa nimensä, sekä estää paljastettu murhasuunnitelma. Mutta kun jokainen vastaantulija ja selkääntaputtelija vaikuttaa olevan jotain muuta kuin miltä näyttää, niin oliko jo alussa kerrottu totuus? Ainakin näemme Jolien naamioituneena Jersey Shoren sylkiäiseksi:

Hmm,,, lähes yli-inhimillisiä taitoja omaava CIA:n agentti joutuu toimimaan omillaan, taistellen kollegoitaan vastaan ja mukana on salaliittoja ja vastaavia murhasuunnitelmia. Kun vielä lähitaistelukohtaukset ovat kuvattu siten, että kamera on hyvinkin läsnä, kuin kolmantena tappelun osapuolena, niin liekö se mikään ihme jos etenkin heti kolmen Jason Bourne-elokuvan jälkeen on valmis löytämään yhtäläisyyksiä (minkä tekijät itsekin myöntävät elokuvan ekstroissa). Kyseessä ei siis ole negatiivinen toteamus, tai ainakaan vain sellainen, sillä Salt on pääosin varsin mainiota agenttitoimintaa ja itse Evelyn Salt on hahmo jonka soisi saavan jonkinlaista jatkoelämää elokuvissa. Ymmärtääkseni jatko-osasta onkin ollut puhetta.

Salt ei kuitenkaan ole aivan tarpeeksi tiukaksi puserrettu pakkaus, jotta se oikein kunnolla tekisi vaikutusta. Etenkin Saltin ja nörttimiehensä suhde vaikuttaa koko ajan tarpeettomalta ja joka kerta kun siihen palataan tuntuu elokuva pysähtyvän, aivan kuin ei osattaisi tehdä kahta asiaa samanaikaisesti. Ja vaikka tämän miehen kohtalo toimiikin Saltin toimintojen henkilökohtaisuuden korostajana, niin pelkästään se sleeper cell-idea neuvostosalamurhaajista olisi riittänyt. Joskin sen suhteen on sanottava, että jossain vaiheessa joka puolelta esiin putkahtavat soluttautujat alkoivat käymään jo huvittaviksi, etenkin kun elokuvan viimeiset repliikitkin (ohjaajan versiossa) osoittavat kaiken edellä tapahtuneen toimineen vain vielä tärkeämmän soluttautujan päässeen päämääräänsä. Tai ainakin sen voi tulkita siten ja teatteriversiossa sitä ei edes ole (tämä levy sisältää kolme leikkausta, joista pidennettyä versiota en ole vielä katsonut). Mikä taas aiheuttaa sen, että vaikka elokuvassa onkin joitakin mainioita yllätyksen kaltaisia tapahtumia, niin Saw-elokuvien tapaan Salt pyrkii olemaan vähän turhankin nokkela käänteissään, aiheuttaen ajoittain kiusaantumista kun Jigsawin suunnitelmien tapaan niissä on vain tasan yksi vaihtoehto ja sen vuoksi siitä tulee lopulta turhan yksinkertaista. Huomautan siis uudemman kerran, että mukana on mainioita käänteitä, mutta ne ovat välillä laadittu siten kuin olisi piirretty 12 viivaa, joista yksi on punainen ja 11 sinisiä, mutta kaikkien 11 sinisen eteen olisi pystytetty muuri, jolloin ei voi valita kuin sen punaisen seurattavaksi. Jos meillä on elokuvassa salamurhaaja jonka koulutuksen tarkoitus hänen itsensä tietämättä onkin olla vain syntipukin teko ja sen avulla toinen soluttautuja pääsee ydinaseisiin käsiksi, niin monet elokuvan käänteistä toimivat sen suunnitelman estämiseksi ja ne käänteet tulevat juuri samassa suunnitelmissa mukana olevilta. Siellä olisi pitänyt olla huomioitu mahdolliset epäonnistumiset ja osoitettu jonkinlaisen B-suunnitelman olemassolo. Mutta tällä vain yhden vaihtoehdon tiellä on päätetty, että teki tielle mitä esteitä tahansa, niin ne ovat vain osia viemään juuri siihen tarkoitettuun lopetukseen. No, tekeehän Salt yhdessä vaiheessa toimistotuolista tykin, joten tottakai hänen MacGyverisminsa päihittää kaiken.

Halusi tai ei, niin The Bourne Identity nosti tämänkaltaisten elokuvien riman aika korkealle ja sinne Salt ei yllä kuin satunnaisesti. Ehkä elokuvassa hymyillään liikaa, ehkä siinä on liikaa rentoutta, ehkei tätä olisi pitänyt katsoa heti Bourne-trilogian perään, ehkä olisi pitänyt valita katsottavaksi vain se lyhyin leikkauksista (jotenkin sitä aina olettaa ohjaajan version olevan se se "oikea"), ehkä Salt tehtiin vain jotta saatiin markkinoille eräänlainen Jason Bournen naispuolinen versio. Aivan sama, sillä Salt olisi toiminut parhaiten jos ylimääräisiä ulokkeita olisi leikattu pois ja meno olisi ollut hektisempää, sillä etenkin siitä laivamassacresta alkaen elokuva pistää paljon energisemmän vaihteen päälle, mutta sen olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin.

Tähdet: ***
Salt