Movie monday: Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

"Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?"

Kuten varmasti moni muukin tekee, niin minä pyrin lukemaan kirjan ennen elokuvan katselua, vain jotta voisin antaa mielikuvitukseni tehdä työnsä, enkä näin ollen näkisi mielessäni esimerkiksi jotain Tom Cruise Lestatina. Tämä tietenkin silloin kun olen oikeasti kiinnostunut lukemaan saman kirjana, ylipäätäänsä tiedän elokuvan pohjautuvan kirjaan, tai vielä paremmin en edes tiedä lukuvuorossa olevasta kirjasta olevan edes suunnitteilla elokuvaa.
Muutamaan otteeseen olen lukenut kirjan vasta nähtyäni elokuvan, mutta muistini mukaan vain kolmasti on käynyt niin, että elokuvaa katsoessani tunsin polttavaa halua lukea sen kirjana. Muutoin kyseessä on enemmänkin sattuma, tai luen jos luen.
Mutta tosiaan, kolmasti olen elokuvaa katsellessani ruvennut himoitsemaan samaa kirjana jopa siinä määrin, että jokaisella kerralla piti lähteä heti elokuvan katselun jälkeen etsimään sitä kirjaa. Kahdessa tapauksessa kirja löytyikin heti samalla reissulla, mutta yhden kanssa sai nähdä hieman vaivaa.

Veren Vankien jälkeen piti saada Anne Ricen samanniminen kirja luettavaksi, mutta ei niinkään siksi että olisin intohimoisesti rakastunut esitettyyn tekstiin ja hahmoihin, vaan halusin tietää kuinka erilainen Lestat on kirjassa kuin elokuvassa, sillä siitä oli ollut etukäteen aika kova haloo, että Cruise oli saanut kyseisen roolin. Kirjaa lukiessani ymmärsin kyllä kritiikin, mutta ei se minua elokuvassa häirinnyt ja itse asiassa hän oli mielestäni roolissa parempi kuin Stuart Townsend. Mutta toisaalta, Kadotettujen Kuningatar nyt onkin aika kakka elokuva muutenkin.

Menetetty Maa oli elokuva jota katsoessani oli kirjaimellisesti huuli pyöreänä hämmästyksestä ja kaduin jo lopputekstien aikana etten tuntenut kirjailija Cormac McCarthya entuudestaan. Asia korjattiin heti ja No Country For Old Men-kirjan kohdalla ei muuten haitannut yhtään se, että näki mielessään Tommy Lee Jonesin ja iloiset veikot, sillä jokainen kirjan lukenut ja elokuvan nähnyt tietää niiden olevan sen verran yksi yhteen, että elokuvan näyttelijät kuvittelisi varmaan kuitenkin kirjaa lukiessaan. McCarthyn tekstiin rakastuin siis onnistuneen elokuvan ansioista.

Taistelijan, eli First Bloodin, eli Rambon jälkeen olin aivan ihmeissäni, että voiko tämä tosiaan olla kirjaan pohjautuva elokuva. Jotenkin en vain osannut nähdä sitä kirjana ja vieläkin mieleen tulee enemmän ne elokuvien pohjalta tehdyt kirjat, kuten alempana kuvassa oleva Batman. Mutta koska Taistelija oli ja on aivan he-le-ve-tin hyvä elokuva, niin pitihän se saada kirjanakin koettua ja toisin kuin noiden kahden muun tapauksen kohdalla, ei tätä löytynytkään aivan Barry Allen/Wally-West-vauhtia, vaan sitä sai muutamankin kirjakaupan ja divarin penkoa, ennen kuin kirja tarttui hyppysiini. Huvittavasti aikoinaan kun vein kirjoja divariin, niin vein First Bloodin samaiseen paikkaan josta olin sen vuosia aiemmin ostanut.
Niin usein kun on kuullut kommentin siitä, kuinka kirja on parempi kuin elokuva, niin David Morrellin First Blood todistaa päinvastaista. Eipä siis ollut kirjana kummoinen.

Nykyään tulee enimmäkseen luettua tietokirjoja, elämäkertoja, tms. Joten jotkut Michael Mooren kirjat ovat ehkä lähinnä niitä elokuviin yhdistettäviä, vaikka eipä niitä lukiessa koskaan tule samannimiset dokkarit mieleen. Eikä toisaalta niistä dokkareista kirjat.

Loppuun vielä väärä Spock