Elokuvakokoelmani, osa. 5

Kannattaa kelata sinne vhs-jutusteluun. Se on kiinnostavampaa.

Kun bluray iskeytyi hd-dvd:n kanssa markkinoille, niin oma reaktioni niihin oli "meh!" Sillä jos dvd:n tulo ei saanut minua hylkäämään kasetteja, vaan yksinkertaisesti valikoimani rupesi kasvamaan toisellakin formaatilla, niin eipä bluray vaikuttanut senkään vertaa. Joten aivan kuten vinyylin oheen tuli c-kasetit ja sitten cd:t, niin ainoastaan käytännön syyt saattoivat saada muuttamaan ostotottumuksia. Eli esimerkiksi kun muutin omilleni, pois mamman padalta, niin ymmärrettävästi muuttokuormaa pienentääkseni luovuin suuresta määrästä kasetteja, koska ne veivät tilaa. Seikka jota olen sittemmin katunut suunnattomasti, sillä sen yhteydessä menetin monia elokuvia jotka olen sittemmin joutunut ostamaan uudelleen kokoelmiini ja samalla tiellä olen edelleenkin. Vieläkin minulla on rutoittain kasetteja ja siellä on joukossa elokuvia jotka olisi kenties pitänyt päivittää jo ajat sitten. Mutta minä kasvoin kasettien seurassa, enkä näe mitään syytä vaihtaa kasettia levyyn vain koska sellainen mahdollisuus on.

Kuitenkin kun dvd tuli markkinoille, niin pidin sitä varsin mainiona asiana. En niinkään ollut palavasti innostunut paremmasta äänestä ja kuvasta, eli niistä seikoista joilla dvd:n ylivertaisuutta mainostettiin, sillä kuten saimme kerta toisensa jälkeen nähdä, niin dvd:t eivät pelkästään kolmella kirjaimellaan olleet mikään todiste teknologisesta ylivoimasta. Kuten tuolla spessulevyjen kohdalla mainitsinkin, niin Army of Darknessin levyversio on heikompilaatuinen kuin kasettini. Samoin kun tuttuni lainasi minulle Elviksen Charro-elokuvan sekä dvd:nä, että kasettina, uskoen dvd-soittimensa olevan jotenkin viallinen, niin lopulta katsoin loppuun vain kasettiversion, sillä hänen soittimensa ei ollut viallinen, vaan elokuvan dvd-julkaisu oli nolostuttavan heikkolaatuinen. Joten jos edes dvd:llä ei tajuttu pitää lupauksia, niin miksi iloita bluraysta. Sillä se mikä minua innostutti dvd-levyissä oli mahdollisuus ekstroihin ja kuten senkin kohdalla tiedämme, liian usein ne ekstrat jäivät johonkin trailer showhun ja mitä hiton iloa siitä on. Ja kun mahdollisuus on pistää jotain elokuvaa syventävää mukaan, niin miksei sitä mahdollisuutta käytetä. Siispä kun superbit-levyt alkoivat tekemään tuloaan, mainostaen itseään normaali dvd-levyä parempilaatuiseksi, sillä levyn tila on käytetty täysin kuvan ja äänen parannukseen, ja tällöin ei mahdollisuutta ekstramateriaalille ole, oli reaktioni kuten John Matrixilla: "bullshit!"
Ensinnäkin hyvin harvoin levyiltä käytetään muutenkaan koko sen potentiaalia ja toisekseen, ne ekstrat voi laittaa tarvittaessa kakkoslevyllekin, taikka tehdä levystä flipperi. Nolointa oli kun tavallisellakin dvd:llä elokuva saattoi olla jaettu kahteen puoleen ja ilman ekstroja, kun sitten myöhemmin sama leffa mahtui levylle yhdelle puolelle ja sai vielä seurakseen läjän bonuksia. Mutta tokihan se elokuva itsessään on tärkein ja siihenhän sitä panostetaan. No, miksi hitossa se Army of Darkness on niin pirun heikkolaatuinen? Eli oli levyllä ekstroja tai ei, niin eipä dvd:llä oleva elokuvakaan ole aina parempi kuin väheksytty kasetti.
Toki siellä oli paljon hyvälaatuisia levyjä ja esimerkiksi bluray-aikakin huomioiden Rambon dvd on laadullisesti aivan uskomattoman kaunis ja ilman tekstityksen kulmikkuutta se menisi varmasti monella läpi hd-elokuvana.
Siirtyminen kasetista levyyn oli selvästi näkyvä muutos, kun taas levystä levyyn ei niinkään. Joten kun se edellä mainittu superbit koetti päästä esille, niin se yksinkertaisesti jäi huomaamatta, koska se ei missään vaiheessa vaikuttanut erilaiselta. Ja kun bluray hyppäsi esille, niin popula humisi siitä kuinka nyt näki kaikki Sho Kosugin ihohuokosetkin, mutta jo parin ensimmäisen levyjulkaisun jälkeen sitä rupesi näkemään kuinka, samoin kuin dvd:n kohdalla, blurayna ruvettiin julkaisemaan elokuvia pikaruokaversioita ja näin ollen liian moni bluray-levy ei myöskään hyödynnä koko potentiaaliaan. On levy johon saa mahtumaan vaikka koko Galactuksen ja sitten kuva ja ääni jäävät Stephen Hawkinsin tasolla ja ekstratkin trailershowhun. Vaikka samapa tuo, vaikka pistäisivät Jeesuksen uudelleensyntymän bluraylle. Jos itse elokuva on huono, on se sitä vaikka savikiekolta katsottaessa. Joten tekninen paremmuus ei hyvää elokuvaa tee. Toisaalta jos kyseessä on jokin Skylinen kaltainen sisällöllisesti ontto elokuva, niin tekninen ylivoima voi olla hyvinkin puolustava tekijä, kun tarkoitus onkin katsoa vain kuvia. Skylinen bluray ei tosin ole niin hyväkuvainen, että sitä kannattaisi suositella dvd-version ylitse, ellei se nyt satu olemaan halvempi.

Joten bluray ei saa minua automaattisesti muuttamaan ostotottumuksiani, taikka vaihtamaan aiemmin ostettua uuteen. Kuten spessuversioiden kanssa, jos blurayversio tarjoaa jotain oleellisesti uutta, taikka kyseessä on ohittamaton tarjous, niin okei, hyvä on. Olenkin siis ostanut muutaman jo entuudestaan valikoimistani löytyvän elokuvan uudestaan blurayna, kun hinta on ollut niin kohdallaan, taikka kuten Superman 3:n kohdalla, ekstrat kiinnostivat.
Ja jos astelen kauppaan, nähden vierekkäin sekä dvd- että bluray-version samasta elokuvasta, joissa molemmissa on täysin identtinen sisältö, hintakin aivan sama, niin todennäköisesti ostan sen blurayn. Jos bluray-versio on halvempi, mutta dvd:llä on paremmat ekstrat, niin ne ekstrat voittavat.
Jos bluray todellakin systemaattisesti pitäisi lupauksensa kokonaisvaltaisemmasta elokuvakokemuksesta, niin tuolloin saattaisin ruveta suosimaan sitä muiden formaattien ylitse. Mutta kuten Findusin pakasteet, niin sisältö ei aina ole sitä mitä kansi väittää.

Minua huvittaakin eräs ystäväni joka ei voi sietää kun elokuva ei ole blurayna, taikka widescreenina saatavissa. Se ei mitään auta kun koettaa selittää, että jos se leffa on hyvä, niin se on hyvä dvd:näkin ja jos elokuva on tarkoitettu täyskuvaiseksi, niin laajakuvasta on vain haittaa.
Eikä minun ole tarkoitus kuulostaa miltään blurayn vastustajalta. Se ei vain juuri liikuta minua.

Kun käyn kirppareilla ja etsin elokuvia, niin vaikka kuinka löytäisin dvd- ja bluray-levyjä, niin olen aina hieman pettynyt jos en löydä kasetteja. Tottakai kyse on nostalgiasta, sillä kun pistän kasetin koneeseen saan mieleeni muistoja siitä kunka säikähdin Alienia niin, että annoin kasetin kaverilleni lainaksi koska en uskaltanut pitää sitä kotona. Tai kuinka videonauhurissa oli letkuohjain, tappinäppäimet ja se aukesi päältä kuin DeLorean. Kuinka ostin Vigilante Copin ja söin sitä katsellessani sisareni kanssa valkosukalaanalleja. Kuinka Time Trax-kasetti hyppi alussa ja kuinka Tulileikki-kasetin iskeminen pöydän kulmaan ja sen pamahtaminen tuhannen päreiksi sai mieleni nousemaan. Kuinka sitä laski tarkalleen mitkä elokuvat sai mahtumaan kolmen tai neljän tunnin kasetille. Kuinka Bloodsportin yli 20 minuutin sensurointi aiheutti naurunpurskahduksia. Kuinka Liljan kioskilta vuokraamassani Bruce Lee-kasetissa oli alussa pornoelokuvan mainos. Kuinka rohkenin ostaa antikvariaatti Lukevasta Crocodile Blondee-pornokasetin kauan ennen kuin ikäni siihen laillisesti riitti. Kuinka Jammin videovuokraamo joutui lopettamaan toimintansa Arto Käckin kadottua (muistatteko? Se oli aikoinaan tosi iso juttu. Heppu löytyi myöhemmin jostain pohjoisen baarista yläosattomana tarjoilijana. Hahaha! Voi luoja). Kuinka samaisessa videovuokraamossa ihailin The Stuffin, Lötköjen Yön ja America 3000:n kansia. Kuinka katsellessani Väristyksiä-elokuvaa nostin jalkani ylös lattialta.
Kaikki nämä ja monet muut tarinat olen kokenut nimenomaan kasettien kultakaudella ja saan tälläisiä muistoja lapsuudestani mieleen kun otan käsiini vanhan Wedlockin, taikka Kadun Haukat.
Löydän kyllä mieleni arkistoista tarinoita uudemmaltakin ajalta, mutta niissä ei ole sitä tunnetta joka kasettikaudesta löytyy. Voisi siis sanoa, että uudemmat muistoni ovat kuin uudemmat elokuvaformaatit. Teknisesti parempilaatuisia, mutta ihan p*skoja.

Sitä paitsi, suurimmat yllätykset, taikka helmet, löytää parhaiten kasettien joukosta. Kuka hullu muka julkaisisi Ritari Ässä 2000-elokuvaa uudestaan missään muodossa? Joten kasettiversio voi olla ainoa keino nähdä se.

Jossain vaiheessa pitänee ostaa uusia hyllyjä, jotta saan nuo kaappeihin kasatut lukuisat videokasetit kunnolla esille (niitä on "muutama" enemmän kuin kuvassa näkyy). Tai ainakin tuollaiset mestariteokset kuin kuvassa esiintyvät.

Seuraavaksi jonkinlaista bonusmateriaalia. Eli jutustelua leffanörtteydestä ja muuta sellaista shittiä.