Tuo täälläkin päin maailmaa hyvin yleinen kysymys on yksi niistä joita Food, Inc.:ssa kysytään ja joihin vastataan.
Kyseessä on enimmäkseen asiallinen ja reilu dokumentti ruokateollisuuden järjestäytymisestä vain muutamaan isoon yritykseen jonka alaisuuteen lähes kaikki muut sitten kuuluvat, usein vastoin tahtoaan. Eli vertailun vuoksi voitaisiin ajatella kotimaamme ruokakauppojen rajoittuneisuutta joko S- tai K-kirjaimen alle. Joten vaikka dokumentti keskittyy jenkkilään, niin se on sovellettavissa koko maailmaan.
Alkupuolella Food, Inc. vaikuttaisi olevan hiukan yksipuolinen ja toki loppumetreilläkin tulee ajatelleeksi sen valinneen puolensa jo ennen alkutekstejä, ja se puoli on tietenkin isot yritykset ja teollinen ruoka on nou, luomu ja lähituotanto jees. Mutta toisin kuin erään Mooren kohdalla, tässä dokumentissa ei vain hyökätä agressiivisesti vastapuolen kimppuun ja Perussuomalaiseen tapaan olla uppiniskaisesti sokeita muille näkökulmille kuin omalleen. Vaan jos vastapuoli systemaattisesti kieltäytyy yhteistyöstä, niin syyttäköön itseään jos näkökulma jä yksisilmäiseksi. Mahdollisuuksia kertoa oma näkökanta annetaan ja mukana kuitenkin on muun muassa kanalan omistaja joka mielellään näyttäisi työtänsä ja on ylpeä ollessaan ison firman alaisuudessa. Kun kuvauskieltoja annetaan ja pukumiehet käskevät alaisiaan pitää turpansa rullalla, niin kysymyksiin jää vastaamaan vain kriitikot ja kapinoitsijat, jotka saavat sitten kokea etenkin rahallisesti miltä tuntuu vastustaa jättiyrityksiä.
Koska Food, Inc. esittelee maanviljelyn ohella esimerkiksi lihateollisuutta, niin tämä on niitä dokumentteja joita katsoessa saattaa joku vaihtaa lihansyöntinsä kasvisosastoon, sillä sen verran synkkää katseltavaa ruudulla ajoittain on. Tehotuotannon vuoksi painonsa alle romahtavat kanat esimerkiksi ovat sydämeen pistäviä kohtauksia. Tosin kuten sanoin, tämä on enimmäkseen asiallinen dokumentti, joten sisältö ei koostu pelkästään sormella osoittelusta ja shokkikuvista. Sitä paitsi jos joku on vielä nykyään sinisilmäinen esimerkiksi lihatuotteiden suhteen, niin ehkä silloin kannattaa aloittaa mielummin jostain The Coven kaltaisista dokkareista, jotka oikeasti pyrkivätkin repimään silmiä auki teurastukselle. Food, Inc. kun pikemmin keskittyy kertomaan siitä kuinka epäterveeksi ruokateollisuus on muuttunut tehokkuuden- ja rahanhimossaan ja tätä nimenomaan lahtauskuvien sijaan bisnesajattelun kautta. Siispä teuraaksi joutuvat enemmänkin pienyrittäjät, duunarit ja ostava kansa, eivätkä vain kanat ja lehmät.
Food, Inc. on niiden mainittujen shokkikuvien ohella aivan älyttömän kaunis ja lukuisat laajat ilmakuvat pelloista ja tehtaista ovat sen verran visuaalisesti miellyttäviä, että meinaa unohtaa niiden merkitsevän joka puolella ulottuvia lonkeroita kuin matkailuvideota. Siispä dokumentin näkyvä kauneus saattaa harhauttaa pääasian ohitse.
Kyseessä on tyylikäs, erittäin asiapitoinen ja tarpeen vaatiessa iskuvalmis dokumentti joka nolostuttaa vain lopputekstien saarnaamisellaan, jossa annetaan neuvoja joilla maailmaa parannetaan, mutta rukoileminen reilumman ruokabisneksen puolesta on vain häpeällistä tunteisiin vetoamista.
Se tunnepuoli toimii parhaiten kun annetaan terveellisemmän ruuan perään haikailevan, mutta taloudellisen tilanteen estämän perheen puhua vapaasti. Siinä palataan juuri siihen, että miksi kasvis on kalliimpi kuin hampurilainen.
Tähdet: ****
Food, Inc.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti