Elokuvakokoelmani, osa. 6: bonusmateriaali

Ajattelin hemmotella, taikka kiusata Teitä eräänlaisella, sanoisimmeko special feature-osuudella.

Nuo edelliset osuudet käsittelivät selvästi ns. ostoelokuvia, mutta vhs-kirjoituksen kohdalla rupesin ajattelemaan televisiosta nauhoitettuja elokuvia ja tv-sarjoja. Vaikka olinkin ajan saatossa päässyt/joutunut eroon suuresta määrästä kasetteja, niin edelleenkin minulla on niitä jäljellä aivan demonisesti ja vaikka monet ovatkin ostoelokuvia, niin siellä on vielä pari sataa itsenauhoitettuakin jäljellä. Ja ihan samanlaista roskaa kaikki!
Siispä tv-sarjoja, elokuvia ja kaikkea muuta. Hankala niistä on ruveta ottamaan mitään kattavaa kuvaa, sillä ne ovat tungettu kaappeihin, pinottu päällekkäin ja peräkkäin, että jonkun tietyn kasetin etsiminen vaatii pyhimyksen ja Simon Templarin kärsivällisyyttä.
Joten otetaan esille vain etummaisia. Ihan vain näyttääkseni, ettei niistäkään meinaa raaskia hellittää otettaan.

Vaikka noissa nimenomaisissa kaseteissa kaikissa onkin juuri sitä mitä niissä lukeekin, niin olen ajoittain unohtanut korjata sisältöilmoituksen, joka sitten aiheuttaa jonkinmoisia yllätyksiä. Eikä aina iin iloisia.
Osa kaseteista on jäljellä vain siksi, että vaikka minulla olisikin muussa muodossa (dvd, bluray) toinen kasetin elokuvista, niin toinen vielä uupuu. En ole tietenkään enää moniin vuosiin nauhoittanut mitään kaseteille, joten jotkut Die Hardit ja muut ovat jääneet sinne ylimääräiseksi painolastiksi. Nosferatun kohdalla syy jättää nauhoitus tallelle johtuu siitä, että tuossa kasetilla on aikalailla erilainen versio kuin dvd:llä.

Ennen kovalevyllisiä laitteita (digiboksia, televisiota) tallensin kasettien jälkeen elokuvia polttavalla dvd-soittimella ja niitä ehti kertyä aikamoinen määrä. Nyttemmin en ole enää pitkiin aikoihin tallentanut mitään edes television omalle levylle, sillä ei näitä fyysisiä versioitakaan meinaa ehtiä katsomaan.

Nuo kuvan tornit eivät sisällä pelkästään itse tallennettuja elokuvia, vaikka niitä onkin ehkä puolet levyjen lukumäärästä. Loppuosa koostuu saaduista, kirppareilta/huutokaupoista ostetuista bulkkimääristä kannettomia elokuvia ja niiden kohdalla en ole tietenkään päässyt pahemmin vaikuttamaan valikoiman sisältöön. Joten sieltä löytyy aika tuskallistakin tavaraa, kuten Meg Ryanin The Women. Auts! Kuitenkin, jos yhdessä kakussa on 25 leffaa ja noita on,,, no,,, muutama, niin ajatelkaa kuinka helvetin ison tilan nuo veisivät normaali dvd-koteloissa. Koska ne ovat kannettomia ja en itsekään meinaa muistaa mitä kaikkea siellä on, niin en yleensä edes laske niitä elokuvakokoelmaani mukaan. Näin ollen niiden sijaintikin on muualla (kaapissa kasettien seurana).

Ja ei, en ollut mikään yksinäinen lapsi. Olen vain aina ollut populaarikulttuuririippuvainen, eli tässä tapauksessa esittelyssä leffafriikkiys ja kun ikääkin on jo löytyy muutaman vuoden yli 30, niin on tässä ollutkin aikaa keräillä. Kyllä minä penskana pelasin pesäpalloa ja tykkäsin juosta metsässä pimeällä (hei, ettekö te muka tehneet niin), että ihan samoja ns. ulkoiluharrastuksia minulla oli kuin muillakin. Lisäksi ravasin kaikenmaailman valokuva- ja taidekerhoissa, mutta kuten mummoni sanoi kun olimme kesämökillä: "tänne saakka tullaan ja sitten Teemu istuu vaan sisällä lukemassa." Hahaha! Siispä pidän kuitenkin eniten sisäkissana olosta, musiikin kuuntelusta, elokuvien katselusta ja lukemisesta. Joskus penskana keräilyinnostukseni kyllä aiheutti jonkinasteisia kiistoja kotona ja vanha viisaus, eli äitini sanat kuuluivatkin: "aiotsä pukee noi elokuvat päällesi?"
Kyllä minulla oli ja on ystäviä, sekä mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta kun olen luonteeltani erakko, en tunne tarvetta liikuskella ihmisten ilmoilla. Tämä on sellaista jota työtoverini ja asiakkaani eivät meinaa uskoa, mutta oikeasti saan ihan tarpeekseni ihmiskontakteista töissä ollessani. Minulle täydellinen päivä on kotona olo ja rauhallisuus, ei baarireissu, tai edes kahvilassa istuminen. Mikä sitten piirtyy muiden silmiin antisosiaalisena.
Toivottavasti tämä ei nyt kuulosta siltä, kuinka koettaisin jotenkin puolustella itseäni, tms. sillä näin ei ole, koska minulla on hauskaa, enkä tahtoisi muuttaa tapojani.

Näiden sivuraiteiden innoittamana kysyin sisareltani, olisiko hänellä mitään kuvaa lapsuudenkotimme huoneestani. Minulla kun oli ennen muinoin seinät vuorattuna julisteilla ja lähestulkoon vain elokuva-aiheisilla sellaisilla. Pari kuvaa hän ensihätään löysikin, mutta valitettavasti molemmat vain huoneeni oven luota kuvattuna. Niinpä niissä ei näy varsinaista huonetta, vain ovi ja ja vierellä olevat kaapit.Tässä kuvassa olevan sisareni ystävän ymmärrettävästi sumensin.

Ilmeisesti en ollut vielä täysin hurahtanut, sillä jossain vaiheessa se sinusta katsoen oikella olevan valokatkaisijan sisältävä reunuskin oli ylhäältä alas täytetty leffa-aiheisilla postikorteilla. Ja vaikka siinä ei nyt itse huone näykään, niin voitte varmasti tuosta päätellä, että jos oven suu on noin täysi, niin sitä se oli kyllä muuallakin. Oven toisella puolella oleva käytävä joka vei huoneeseeni oli myöskin vuorattu julisteilla ja siitä ei äitini oikein pitänyt, sillä kyseinen tila kun ei enää varsinaisesti ollut minun. Ehkä se oli se Aivokuollut-elokuvan juliste oveni ulkopuolella joka ei suuremmin iloa vieraissa herättänyt.
Ja joo, se valokuvan heppu olen minä.

Ja tähän loppuun ajattelin ja teenkin sen, että laitan kuvan soundtrack-kokoelmastani. No, ainakin melkein kokonaisesta kokoelmasta, sillä osa levyistä on eri hyllyissä (esim. Tangerine Dreamin soundtrackit ovat muiden TD-levyjen luona, etc.)

Olette varmasti huomanneet kuinka aina silloin tällöin kehuskelen jonkin elokuvan musiikkia ja olenkin jotain heikkolahjaista kirjoitusta elokuvamusiikista pistänyt tänne aiemminkin. Tämä vain osoittaakseni, että elokuvien musiikki on erittäin tärkeä osa kokonaisuutta ja usein syyni valita jokin elokuva katseluun on sen säveltäjä. En nyt aio aiheesta sen syvällisempiä turinoita, kunhan vain ajattelin näyttää, että elokuvainnostukseni ei jää vain niiden katseluun. Siispä tässä pienoinen läpileikkaus siitä, minkälaisia elokuvamusiikkielevyjä kokoelmastani läytyykään. Ihan samaa roskaa kuin ne itse elokuvatkin.

Niin ja näiden soundtrackien tahtiin tein koko tämän elokuvakokoelma-sepustukseni.

Toivottavasti joku sai jotain näistä irti ja jos ei kukaan muu, niin minä ainakin sain, sillä tätä oli kiva kirjoittaa.

Jos joku kuitenkin aikoo jossain vaiheessa jonkinlaista ruumiinavausta omista kokoelmistaan tehdä, niin arvostaisin jos siitä mainittaisiin minullekin. Tiedä sitten mitä ostoslistaa sitä voisi muiden kokoelmia tutkiessa tehdä.