Reeker (2005)

Jotain mätää muuallakin kuin Tanskanmaalla.

Kunhan olemme aluksi tavanneet huonosti näyttelevän perheen kohtaamassa kuolettavan hajun keskellä periferiaa, voimmekin siirtyä elokuvan sankareiden, huonosti näyttelevien opiskelijaääliöiden seuraan. Viiden kliseehahmon ryhmä sieltä fiksusta tytöstä pilleripäähän on matkalla kaikkien aikojen reiveihin tai jotain, kun he ei-niin-yllättäen päätyvät samalle alueelle kuin tuo epäonninen perhe. Kohta alueella alkaa haisemaan ja yksi kerrallaan nuoriso, kuten myös muutama muu aluelle sattunut henkilö sulaa pois. Siinä ohessa nähdään pakolliset puolikaspää-efektit ja alusvaatteissa hillumiset, kunnes lopussa Bobby Ewing toteaa että kaikki olikin vain...

Jos unohdetaan kehno ohjaus ja todella huonot näyttelijät (hyvä luoja kuinka huonoja näyttelijöitä tämä elokuva muassaan kuljettaakaan. Eivät varmasti pistä Reekeria CV:nsä kärkisijoille), niin tässä on jopa kaksi hiukan normaalia kiinnostavampaa ideaa käytössä. Tietenkään kumpaakaan ei käytetä kovinkaan onnistuneesti, mutta ainakin niissä on jonkinlaista ajatusta.

Idea siitä, että elokuvan pahis onkin vain haju joka syövyttää hengiltä ja tällöin pahaa ei näe, vaan sen haistaa on mielestäni oikeasti aika hauska idea ja mukavaa vaihtelua tyypillisille monsterimutanteilla jotka haluvat lapsesi. Ymmärrän toki, että tälläisen hajupahiksen esittäminen pitää toteuttaa jollakin muulla efektillä kuin nenän liikkeillä ja ilman väreily on ihan tarpeeksi onnistunut tehoste sellaiseen. Mutta miksi pirussa se hajuolento pitääkin esittää kaapuveikkona joka tappaa uhrinsa jollain puutarhatyökaluilla?
Se näkymätön haju on hyvä idea, tyypillinen Jason-kopio ei ole.
Siispä elokuva onkin käytännössä pelkkää tavanomaista teinislasheria, jolla olisi ollut mahdollisuuksia olla ainakin idealtaan massasta poikkeava.
Kaikkihan me olemme kokeneet tilanteen jossa menemme saniteettitiloihin sen jälkeen kun joku on purkanut suolistostaan muumioituneet pahat henget ja kaasutus saa pelkäämään jotain kuolemaakin pahempaa, joten miksei sellaisen uskallettu luottaa Reekerissä?
Olisivat vain suosiolla antaneet hajun olla pahis ja jättäneet sen syövyttäväksi löyhkäksi ihmishahmon sijaan.

Toinen Reekerin hieman paremmista ideoista on lopun liian usein käytetty twisti, että kaikki edeltävä olikin vain kuvitelmaa ja kyseessä olikin vain pelkkä tavallinen kolari, eikä mitään yliluonnollista näin ollen tapahtunutkaan. Jipon kuluneisuus ei minua niinkään häiritse, vaan se miten se on yhdistetty elokuvaan. Ensin esitetään koko leffa tavanomaisesti tappaja pilkkoo ihmisiä yksi kerrallaan-metodilla ja sitten loppuun laitetaankin huomautus, että ai niin se olikin kuvitelmaa. Tälläiset hölmöydet kuuluvat Lostiin, eivät hajuhirviölle.

Tämä elokuvahan on saanut jatkoa ja näkemättä sitä uskaltaudun olettamaan, että siinä jätetään hajuhirviön kuvittelu pois ja lihallistetaan se oikeaksi olennoksi Tiedän Mitä Teit-sarjan kolmannen osan tavoin.

Ja hei, lopputekstien kommentti "if you're a film reviewer and you're unispired enough to use the phrase 'this movie stinks' or any other lame pun/riff on the title - ha ha ha" on vain surullinen.

Joten Reeker on yhdellä lähes uniikilla ja toisella kuluneella mutta oikeissa käsissä loistavalla idealla maustettu elokuva, joka kuitenkin suihkii ilmoille jotain sellaista joka haiskahtaa liiankin turvalliselta teinislasherilta ja kiitos maailman surkeimpien näyttelijöiden sekä ponnettoman ohjauksen, tämä haju pitää ehkä pestä pois polttamalla.

HETKINEN! Huomasinpa juuri Reekerin ohjaajan Dave Paynen filmografiaa selaillessani, että mies on ohjannut vuonna 2012 osia tv-sarjasta nimeltä Fred: The Show ja ajattelin ettei se voi tarkoittaa sitä, eihän? Mutta kyllä, Youtuben oksettavin ilmiö Fred on saanut oman tv-sarjansa. Se on sitten niin, että Helvetti on saapunut, sillä vain Saatana voi olla tälläisen takana.

Tähdet: *
Reeker