Murder.com, Feardotcom, Love.com, etc.
Tämänkaltaiset muka trendikkäät interwebnimet elokuvilla menettivät kiinnostavuutensa yhtä nopeasti kuin @junkmail, eli heti. Joten otetaanpa esille yksi heistä, euroalueella muka veikeän sanaleikin itseensä sisällyttänyt Dot Com Dot Gone.
Ja muuten, tämänkin elokuvan kirjoitusasu on oikeasti Dot.com - Dot.gone.
Miksi?
Eikö se siis olisi dot dot com - dot dot gone.
Mikä morseaakkossalaliitto tässä on takana?
Opiskelijapoika John (John Light) on mielestään keksinyt mullistavan internetkeksinnön. Jotain joka ulottuisi oikein Australiaan saakka. Mutta hänellä ei ole rahaa saada yritystään pystyyn ja rikas isä Bernard (Peter Coyote) ei halua poikansa keskeyttävän taivaanrannanmaalailun vuoksi opintojaan, joten hänestä ei ole apua. Mulkeromainen opiskelijatoveri Robert (Jeffrey Donovan) voisi kenties auttaa, mutta hän on mulkero. Onneksi kuitenkin se tosi alternativeopettaja (pitkä tukka ja kaikkea) Ben (Paul Reiser) lähettää Johnin ystävänsä, cowboymiljonääri Tomin (Hal Holbrook) puheille ja koska John pysyy hetken hevosen selässä, osoittaen näin olevansa mies, saa hän 1,5 miljoonaa dollaria yrityksensä perustamiseksi. Tottakai nyt kun John ei enää tarvitse enempää rahoitusta, päättää hän palkata sen mulkero-opiskelijatoveri Robertin yrityksensä markkinointijohtajaksi. Eihän tässä vain satu käymään niin, että menestys sekoittaa Johnin pään, hän ajaa ystävänsä luotaan ja menettää yrityksensä Robertille? No oh-ho!
Onneksi sitä voidaan lopussa vetää pultit, ajaa kovaa, kohdata ammuskelua, oppia jotain elämästä ja nousta tuhkasta voittajaksi.
Vaikka Dot Com Dot Gone koettaa ahkerasti olla internetajan Wall Street, niin sitä se ei ole. Hupsusti korostetut muka erikoiset hahmot, juonen rutiinikierto ja tietotekniikkajargon jonka kirjoittaja ei varmasti ole tiennyt edes mitä wysiwyg tarkoittaa aiheuttavat sen, että elokuva kuulostaa ja näyttää yksinkertaisesti nololta. Yritysmaailmassa nouseminen ja tuho on kyllä aiheena valettu sopivan tukevalle pohjalle, ja internetbuumi antoi kyllä mahdollisuuksia ottaa jokin tarina esille, mutta toivottavaa olisi että sellaisesta elokuvan kirjoittaja tietäisi oikeasti mistä puhuu. Tämän elokuvan kohdalla vaikuttaa yksinkertaisesti siltä, että käsikirjoittajat (kaikki neljä) olisivat vain halunneet hyödyntää hetken trendiä ja päättäneet, että kunhan mukaan laitetaan muutama maininta tietoverkosta ja pari hassua teknistä termiä, niin se riittää. Joten tämä elokuva on kuin se kupla joka puhjetessaan kaatoi rutosti internetyrityksiä ja mikään määrä teknomusiikkia ei sitä tyhjyyttä täytä.
Leffan paras juttu on salamannopeasti esitetty viittaus (ja 24 Hour Party People-leffassakin esitettyyn) Factory Recordsin rahankäyttöön ja sitä kautta Peter Savillen luomaan sisustukseen. Tai sitten vain itse luin tuon kohtauksen liian merkittäväksi.
Ja se elokuvassa moneen kertaan hehkutettu maailmaa mullistava keksintö näyttäisi olevan buginen QuickTime-kopio.
Missä kivikaudella Dot Com Dot Gonen tyypit oikein elävät?
Tähdet: *
Dot Com Dot Gone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti