perjantai 9. marraskuuta 2012

Hondo (1953)

Jos Hondo kuulostaa jotenkin tutulta, mutta olet varma ettet ole nähnyt sitä, niin syy saattaa löytyä tv-sarjasta Pulmuset. Parissakin jaksossa annettiin ymmärtää juuri Hondon olevan Al Bundyn suosikkielokuva ja ainakin yksi jakso pyöri pitkälti sen ympärillä kun Al pyrki näkemään elokuvan televisiosta, muistaakseni epäonnistuen missiossaan.

Pyssysankari ja ratsuväen kuriiri Hondo (John Wayne) joutuu apassien hyökkäyksen kohteeksi ja menettää hevosensa. Kävelymatkallaan Hondo päätyy ärhäkän koiransa Samin kanssa sivistyksessä erossa olevalle maatilalle jota ylläpitää energinen Angie (Geraldine Page).
Rouva on hiukan epäileväinen Hondon suhteen, kun taas Angien poika Johnny (Lee Aaker) on hyvinkin innoissaan Hondon kaltaisesta miehisestä esikuvasta. Hondossa onkin isämallia tarjolla, kun Johnnyn isä ja näin ollen myös Angien mies on ollut jo hyvän tovin kadoksissa ja vaikka Angie jaksaa sinnikkäästi uskoa herran paluuseen, niin Hondo on sitä mieltä että kyllä hän varmaan kuollut on.
Hondo varoittelee Angieta kiukkuisista apasseista, mutta rouva uskoo heidän vain haluavan olla ystäviä, kunnes sotamaalit nousevat kasvoille ja hiustenleikkuu uhkaa ulottua ihoon saakka. Siispä Hondo tuntee velvollisuutta jäädä Angien suojaksi, joten hän lähtee jatkamaan viestinkuljetustaan ja tapaa ratsuväen majapaikassa tuon Angien kadoksissa olevan aviomiehen, mulkeromaisen vastuunvälttelijä Edin (Leo Gordon). Ja kun Ed kokee nöyryytyksen baaritappelussa, päättää hän kostaa Hondolle, vain päätyäkseen itse puskemaan koiranputkea.
Hondon hengaillessa muualla ja Angien ollessa tilallaan kahdestaan Johnnyn kanssa, tekevät apassit tuttavuutta rouvan kanssa ja haluavat omia naisen itselleen, osaksi omaa heimoaan.
Sankarimme palatessa Angien luokse, tappelee hän apassien kanssa, opettaa kakaraa kalastamaan, opettaa kakaran uimaan heittämällä hänet jokeen ja lopuksi kuoletetaan hieman punanahkoja ja kalpeanaamoja.

On helppo ymmärtää miksi juuri Hondon päätettiin olevan Al Bundyn suosikkielokuva, sillä Hondo on juuri sellainen jämäkkä amerikkalainen sankarimies jollainen Alin kaltainen hahmo varmasti haaveilisi olevansa. Opetukset ovat sarjaa anna koiran purra, niin sitten tiedät ettei tuntematonta hauvaa kannata silittää, kiistat ratkaistaan nyrkein, nukutaan revolveri kädessä ja repliikit koostuvat tämänkaltaisista miehuuden osoituksista: "everybody gets dead. It was his turn."
Ja toisin kuin esimerkiksi Etäisten Laaksojen Miehessä, taikka Sheriffissä, ei Hondossa ole sellaista mikä Alin silmissä olisi liberaalia hippimeininkiä taikka neitimäisyyttä, vaan vanhaa kunnon republikaanijäykkyyttä joka on silkkaa Bundyismia, vaikka se sitten johtaisikin Tedin luokse.

Westernspesialisti Louis L'Amourin kirjaan pohjautuva Hondo on juuri sellainen klassinen länkkäri jollaisena ne haluaa mielessään ja ruudulla nähdä. Maalauksellisia maisemia, juhlalllista musiikkia, suoraselkäinen sankari joka pelastaa päivän, mutta ei jää paistattelemaan glooriassa ja hiukan mustavalkoisia luonteita. Kyseessä on sujuvasti näytelty, mukavan näköinen ja ylipäätään varsin viihdyttävä elokuva, joka toisin kuin Leonard Maltin esipuhessaan sanoo, ei nouse muiden John Wayne-westernien joukosta mitenkään näkyvästi esille. Sillä loppujen lopuksi kyseessä on peruslänkkäri joka toki on mainiota ajankulua, niin kuitenkin vain rutiinikamaa jollaisen Wayne pystyi punnertamaan kasaan yhtä helposti kuin laukomaan McCarthyistisia kommentteja Gary Cooperista.

Tähdet: ***
Hondo

Ei kommentteja: