Planet of the Apes Collection, osa 3

Nyt kun on alkuperäinen elokuvasarja käytynä lävitse, niin vuoroon saavat astella remake ja reboot.

PLANET OF THE APES (2001)

Astronautti Davidson (Mark Wahlberg) lähtee vastoin komentajansa käskyä avaruuteen pelastamaan kollega-apinaa ja päätyy valoefektimyrskyn heittämänä planeetalle, jota ei-niin-yllättäen kansoittavat ihmismäisiksi kehittyneet apinat. Ihmiset ovat villieläinten asemassa ja kun katsoo Kris Kristofferssonin hämmentynyttä katsetta, niin näyttelijät eläytyvät hyvin rooleihinsa idiootteina. Ilkeät gorillat johtajanaan ilkeä Thade (Tim Roth) haluavat tehdä ihmisistä kebabia, mutta kiltti apina Ari (Helena Bonham Carter) tuntee sympatiaa lihakasoja kohtaan. Sitten Wahlberg matkustaa ajassa taaksepäin huomaamaan, että olikin koko ajan vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa ihminen ei koskaan ole ollutkaan muuta kuin naku petoeläin. Eri planeetasta puhutaan, mutta millä todennäköisyydellä lopun muuten täsmälleen sama kehitys mutta apinoilla olisi tapahtunut muualla? Joten ajatellaan sitä mielummin vaihtoehtotodellisuutena.
Alun meidän tuntemastamme maailmasta matkattiin todellisuuteen jossa ihmiset olivat olleet vallassa, mutta osat olivat vaihtuneet, sitten astroapina pelastaa päivän ja menemme lopulta maailmaan jossa odottaa tämä

ja te jotka ette ole elokuvaa aiemmin nähneet, saatte olla kiitollisia ettette joudu kärsimään lopetusta yllätyksenä, vaan osaatte varautua sen ulostetuoksuihin.

Paperilla tämä on varmasti kuulostanut loistavalta ajatukselta. Otetaan merkittävä tieteiselokuva jossa on yksi kaikkien aikojen muistettavimpia twistejä, otetaan ohjaaja jolla on hyvin tunnistettava persoonallinen tyyli, otetaan muutama loistava näyttelijä, yksi tuolloin kovassa huudossa oleva näyttelijä ja jostain syystä Helena Bonham Carter ja kun tuo klassikkoelokuva tehdään nykytekniikalla, niin näiden tekijöiden ansiosta lopputuloksen tulisi olla vähintäänkin loistava.
Ehkä se olisi ollutkin jos ei oltaisi kajottu merkittävään tieteiselokuvaan jossa on yksi kaikkien aikojen muistettavimpia twistejä, jos tuo ohjaaja olisi tuonut elokuvaan sen tunnistettavan persoonallisen tyylinsä, jos mukana ei olisi Helena Bonham Carteria ja jos sen nykytekniikan ei oltaisi annettu päästä pääosaan.
Ehkä se pahin virhe oli kuitenkin siinä, että on yksinkertaisesti olemassa elokuvia joihin ei tulisi missään nimessä kajota uusintatarkoituksessa, ainakaan jos ei uskalleta kunnolla poiketa tieltä ja tehdä jotain todella rohkeaa ja erilaista. Tim Burtonin olisi kuulunut olla ohjaaja jonka olisi pitänyt pystyä tekemään Apinoiden Planeetasta jotain erilaista, mutta sen sijaan hän tarjoilee lautasella kylmän aterian jossa ei ole persoonallisuuden häivääkään. Tähän elokuvaan mennessä en olisi ikinä uskonut Burtonin tekevän elokuvaa jostaa ei tunnista ohjaajaansa ja joka tuntuu pelkältä palkkatyöltä.
Surullista on, että tässä remakessa kuitenkin koetettiin olla ovelia ja tehdä lopetuksesta alkuperäisen kaltainen yllätys, mutta toistamatta sitä. Kuitenkin jokainen tämän elokuvan nähnyt tietää, että elokuvan yllätyslopu näyttää aivan Mad-lehden parodialta ja saa jopa sen Taistelu Apinoiden Planeetasta-elokuvan itkevän patsaan vaikuttamaan nerokkuuden huipentumalta. En nyt väitä olevani mitenkään fiksumpi kuin tämän elokuvan tekijät, mutta väitän kuitenkin, että elokuva olisi ollut parempi jos ei oltaisi yritetty tehdä jotain yhtä erikoista lopetusta kuin alkuperäisessä elokuvassa, vaan oltaisiin vaikka vain yksinkertaisesti katkaistu elokuva siihen kun Wahlbergin hahmo käynnistää lopussa aluksensa, ilman että oltaisiin näytetty mihin se päätyi.
Niin ja tottakai sekä päänäyttelijä, että Estella Warren olisi pitänyt heivata ajoissa mäkeen. On aivan uskomatonta, miten paljon uskottavampi Linda Harrison oli äänettömänä ja käytännössä lähes ilmeettömänä Novana alkuperäisessä Apinoiden Planeetassa, mutta tässä elokuvassa vastaavassa roolissa olevan Warrenin tyhjäpäisyys ilmenee jo ennen suun avaamista. Tässä remakessa on kyllä erikseen Nova niminen hahmo (jota esittää Lisa Marie), mutta Warrenin pässi on se sankarin silmien pilke.
Ja meikatut apinat näyttävät hölmöiltä. Bonham Carterkin näyttää siltä kuin kuuluisi New York Dollseihin.

Jos Planet of the Apes-remakea kritisoi kiltisti, niin se on loistava epäonnistuminen jossa on ajoittain aika tehokasta toimintaa, nättejä värejä, Tim Roth on hyvin energinen (voiko apinaa esittää kritisoida ylinäyttelemisestä?), apinat eivät ole kumimaisia ja perustarina on sisältä kunnossa. Mukavaa on kuinka pari näyttelijää saa hieman pelastettua tilannetta pelkällä olemassaolollaan (mm. David Warner) ja pari apinadesignia on onnistunutta (etenkin Thade näyttää hyvältä) ja apinoilla on ymmärrettävästi visuaalisestikin tunnistettavia persoonallisuuksia. Samalla lopputulos kuitenkin on tylsä, liikaa keskinkertaisten efektiensä lumoissa oleva elokuva (eli se tuttu kun jotain voidaan laittaa mukaan paljon, niin tehdään) joka koettaa olla katsojaansa fiksumpi, mutta osoittaa sillä vain tyhmyytensä. Mark Wahlbergin voisi sanoa olevan yhtä ilmeetön ja jäykkä kuin Charlton Hestonin, mutta Wahlberg on vain ja pelkästään tönkkö, kun Hestonilla sentään oli Bronsonmaista kivikasvon karismaa ja siinä missä Heston sai hölmöimmätkin repliikit kuulostamaan uskottavilta, ei Wahlberg tee muuta kuin näyttää hämmentyneeltä kuin olisi juuri saanut alasimen päähänsä.

Jos Planet of the Apes-remakea kritisoi ilkeästi, niin se on oksettava jäteläjä joka saa kiukkuiseksi ja toivomaan, että voisi matkustaa ajassa taaksepäin tappamaan Tim Burton äitinsä kohtuun. Mutta mitäpä sitä ilkeilemään.

Niin ja jos luulitte, että aiemmissa elokuvissa on hölmöjä apinaideoita aina sinne saunomiseen saakka, niin tässä elokuvassa on hippiapinastonerbändi.

RISE OF THE PLANET OF THE APES (2011)

Tiedemies Will (James Franco) koettaa löytää parannuskeinoa Alzheimerin tautiin, joka onkin miehelle tärkeää jo siksikin että oma isä Charles (John Lithgow) sairastaa sitä. Viimein Will uskoo löytäneensä apinakokeiden avulla vastauksen, mutta projekti haudataan kun koe-eläin raivostuu puolustaessaan poikastaan. Tuo poikanen päätyy Willin hoitoon ja kehittyvässä eläimessä, Caesarissa (elehtimässä Andy Serkis)  alkavat näkyä emonsa saamat injektiot. Samalla isästään huolissaan oleva Will pistää keksimäänsä lääkettä häneen ja myös Charlesissa alkaa pian näkymään toivottuja merkkejä, ainakin hetken ajan.
Siispä kuten kaikissa muissakin elokuvissa joissa tiedemies kokeilee lääkettä jonka vaikutuksista ei olla varmoja, myös tälläkin kertaa asiat alkavat mennä käsille. Niinpä tottakai lääkehoitoja ruvetaan antamaan esimerkiksi apinalle jonka pelkkä ilme huutaa armageddonia (selvästi tulevan elokuvan Aldo Taistelusta taikka Thade remakesta).
Caesar ei aluksi ymmärrä olevansa erilainen, vaan haluaa samaa mitä muutkin ihmiset ja kun näin ei tapahdu, vaan ihmisistä alkaa paljastumaan suoranaista vihaa häntä ja muita apinoita kohtaan, alkaa kapina joka voi johtaa vain taisteluun ihmiskuntaa vastaan.

Toisin kuin Burtonin apinaelokuva, Rise keräsi ilmestyessään aika lailla kehuja ja silmiinpistävin kritiikki kohdistui elokuvan nimeen, kun yleisesti ilmeisesti toivottiin typistettyä The Rise of the Apes-nimeä. Höh, kun ottaa huomioon, että kyllä aiemmillekin elokuville kelpasivat pitkät apinanimet, niin hittoakos tässä.

Rise välttelee Burtonin elokuvaa ja ei näin ollen ole jatkoa sille, mutta kenties onneksi se ei myöskään ole remake Apinoiden Planeetasta, vaan jonkinlainen uusiosynnytys. Vaikka remaketunteelta ei voi tälläkään kertaa välttyä, sillä kovastipa tästä elokuvasta tulee mieleen eräskin Apinoiden Planeetan Valloitus. Kun jätetään pois se fasistinen futuyhteiskunta, mutta pidetään täydennettynä apinoiden kehitys lemmikeistä orjiksi, kapinaan ja voittoon, ja vieläpä annetaan juuri yhden muita fiksumman apinan toimia johtajana, niin kyllähän se Valloitukselta maistuu.
Kuitenkin koska tässä elokuvassa näytetään kuinka nykyajassa apinat nousevat ihmisten isänniksi ja emänniksi, voisi Rise siis ollakin Burtonin Planeetan esiosa, mutta sovitaan ettei näin ole, varsinkin kun ensi vuodelle lupailtu Dawn of the Planet of Apesin pitäisi olla oikea jatko-osa Riselle.

Kun aiemmin apinoiden kehittyminen esitettiin luonnollisen (joskin aika pikaisen) evoluution kautta, niin nyt asialla on ihmisen itsensä suorittama geenimanipulaatio, joka sopii ainakin tämän elokuvan tarkoitukseen siinä suhteessa että sillä saadaan nopeutettua tarinankerrontaa, joka tulee tarpeeseen jotta päästään yhden elokuvan aikana jo täysin ihmismäisiksi kasvaneisiin apinoihin. Tai siis ihmismäinen ja ihmismäinen, sillä nythän apinat kuitenkin jäävät  ruumiinrakenteeltaan ns. normaaleiksi apinoiksi ja kehitys tapahtuu aivoissa. Ilman nykyajan tietokonetekniikkaa tämänkin elokuvan apinat olisivat varmasti muistuttaneet vielä aiempien elokuvien vastaavia, joskin ehkä tarkemmin tehdyillä kuminaamoilla. Toisaalta on hyvin oletettavaa, että jos jo ihka ensimmäinen Apinoiden Planeetan aikana olisi ollut käytössä nykytekniikka niin siinäkin apinat olisivat olleet visuaalisesti enemmän eläinapinoita eivätkä ihmisapinoita.
Ja tietokonetehosteet ovatkin tässä elokuvassa hyvin vahvasti näkyvillä, joka etenkin loppupuolen apinasodassa tulee ehkä hieman liiankin innokkaasti päälle. Tottakai sitä voi ajatella, että kun kyse on jonkinlaisesta kapinasta, niin hupsultahan se näyttäisi jos kädellisiä olisi vain pari, kymmenien, satojen, tai tuhansien sijaan ja kyllähän tämän elokuvan efektit ovat huippuluokkaa, että ei siinä mitään. Mutta edelleen tietokone-efekteissä on ajoittain sellaista muovimaisuutta ja ilmavuutta, joka ihan pikkiriikkisinäkin annoksina voi pahimmillaan pilata koko kohtauksen.

Pidän siitä kuinka tässä elokuvassa käytetään eräänlaista Frankensteinin hirviö-tapaa jonka vuoksi kaikki sympatiat ovat "hirviön" puolella ja tokihan se lääketeollisuusidea on mukava tapa vaihtaa selitystä kun aloitetaan sarja uudestaan. Myöskin on mielestäni aika nokkelaa pohjustaa sitä miten apinat voivat tulevissa osissa kokonaan muuttua vähemmistöstä enemmistöksi ja alistaa täysin ihmiset valtaansa, vaikka se tapahtuukin aika helpolla virusepidemiaselityksellä.
Erityisen tehokas oli kohtaus jossa Caesar joutuu eläintarhaan muiden simpassien seuraan ja häntä pelottaa, koska kyseessä on pikemminkin ihminen suljettuna eläinten seuraan.
Hyvin vaikuttava oli myös se pieni kohtaus jossa Charles alkoi jälleen taantumaan ja piti haarukkaa väärin päin, ja Caesar auttoi häntä.

Se ihme apinoiden vankilakahakka on kyllä aika typerä vitsi. Ja ehkä ne repliikkiviittaukset alkuperäiseen Apinoiden Planeettaan olisi voitu jättää pois, sillä ne eivät huvittaneet laisinkaan.
Synkempi musiikki olisi ollut myös ehkä tarpeen, sillä varsinkin itse kapinoinnin aikana soiva musiikki on turhan kevyttä osoittaakseen kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Eihän esimerkiksi Nik Kershawin The Riddlessakaan ole samaa synkkyyttä kuin vaikkapa jossain Punish Yourselfin Dead Hillsissa.

James Francossa on jotain todella ärsyttävää, mutta se ilmenee vain kun mies hymyilee, sillä muutoin hän on varsin pätevä näyttelijä ja sopii tähänkin elokuvaan mainiosti. Muutoinkin elokuva on hyvin roolitettu ja etenkin Lithgow näyttelee sydäntäsärkevästi sairastunutta isää. Freida Pinto Willin tyttöystävänä on kyllä ajatuksena perusteltu, sillä sen avulla näytetään mitä Caesar ei voi saada, mutta lopulta neidille on annettu aka ontto rooli esitettäväksi ja samat asiat oltaisiin voitu näyttää vaikka joidenkin statistien avustuksella. Varsinkin kun jossain vaiheessa elokuvaa Pinto vain katoaa pois.
Mutta ainoa todella huono roolisuoritus saadaan ilkeää eläintarhanhoitajaa esittävältä Tom Feltonilta, jonka pahisrooli on jo itsessään todella kliseiseksi kirjoitettu, mutta poika vielä näyttelee sen kuin surkeimmankin B-rainan kiiluvasilmäinen hullu natsitohtoripsyko.

Suositeltava elokuva ja uskallan väittää, että kyseessä on alkuperäisen elokuvan jälkeen paras sarjassaan. Mikä hienointa, tässä ei tehdä sitä virhettä kuin Burtonin elokuvassa, että koettattaisiin käyttää jotain yllätystä jonka tulisi yltää jonkin muun tasolle, vaan luotetaan siihen, että kun muu osa elokuvasta toimii, niin se ei tarvitse loppuun yksittäistä piikkiä.

Nyt pitää vielä hankkia se vanha animaatiosarja kokoelmiin.

Tähdet:
Planet of the Apes *
Rise of the Planet of the Apes ****