Paras isä - kuollut isä (Daddy's dyin'...who's got the will?, 1990)

Kuten se arvatenkin on jo tullut hetkittäin selväksi, niin ajoittain syyni valita elokuva katseluun ja etenkin tähän blogiin esitettäväksi johtuu esimerkiksi jostain mielestäni hölmön hauskasta jutusta joka saattaa näkyä kannessa vaikkapa mainiona kirjoitusvirheenä, tms. Paras isä on yksi niitä elokuvia jonka sisällöstä en sitä ostaessani välittänyt tuon taivaallista, minulle nimittäin riitti se, että Judge Reinholdilla on Eraserhead-paita päällään. Sehän on kuin selviäisi, että Pekka Pouta olisi metallimusiikin ystävä.

...Hetkinen?

Turnoverin perheen patriarkka Buford (Bert Remsen) vetelee viimeisiä henkäyksiään ja näin ollen perheen aikuiset lapset saapuvat todennäköisesti viimeiseen perhekokoontumiseen. Siellä on sovinistinen poika Orville (Beau Bridges), seksuaalisesti vapautunut ja täten muiden silmissä hutsu alkoholistitytär Evalita (Beverly D'Angelo) uuden hevirokkaripoikaystävänsä Harmonyn (Judge Reinhold) kanssa, suhteellinen väritön tytär Sara Lee (Tess Harper) ja takakireä uskovainen tytär Lurlene (Amy Wright).
Kun Teksasissa kerran ollaan, niin kummastusta herättävät Harmonyn kasvissyönti ja pitkät hiukset, mutta Orvillen tapa alistaa vaimoaan Marlenea (Patrika Darbo) on silkkaa normaaliutta. Harmony jota Orville kutsuu biseksualistihomo hippikommariksi onkin se hahmo, jonka jonkinlainen erilaisuus on lopulta se vapautta antava tekijä, mutta se olikin ennustettavissa varsinkin kun heti alusta asti on selvää, että poikkeavasta ulkomuodostaan huolimatta Harmony on elokuvan järkevin ja ystävällisin hahmo.
Perinteiseen tapaan sisarukset rupeavat kinastelemaan keskenään, kun joku pitää itseään ulkopuolisena, kun jotain pidetään hemmoteltuna, kun jonkun valintoja pidetään väärinä, etc. Evalita vikittelee Sara Leen miesystävää Clarencea (Keith Carradine), joka ymmärrettävästi herättää pahaa verta sisarusten välillä ja kun Buford ei muista minne on testamenttinsa piilottanut, johtaa se ahneisiin riitoihin. Kun testamentti löydetään, ei se ainakaan paranna välejä. Suhteita hajoaa ja uusia syntyy.

Tästä elokuvasta näkemäni traileri viittasi jonkinlaiseen kreisikomediaan ja samaa kuvitelmaa ruokkivat kansikuva, hahmogalleria, elokuvan nimi  ja ajatus testamentin etsinnästä. Joten siinä mielessä Paras isä vetää hieman mattoa jalkojen alta sen osoittautuessa enemmänkin Ron Howardin Perhe on Paras-tyyliseksi lämminsydämiseksi komedialla höystetyksi perhedraamaksi, jossa draama ei viittaa mihinkään synkistelyyn.
Paras isä on miellyttävä ihmissuhde-elokuva jossa näyttelijät tekevät erinomaista työtä ja jopa he joiden olettaisi roolihahmonsa vuoksi olevan poissa paikoiltaan (eli Judge Reinhold, jonka kohdalla tehtiin fiksusti kun annettiin hänen esiintyä itselleen tyypillisesti kilttinä, eikä väkinäisenä hevikoviksena) suorittavat esiintymisensä uskottavasti. Eikä näin ollen tämänkään kaltainen kohtaus tunnu elokuvassa olevan väärässä kohdin

Vaikka lopputulos ei taivaisiin ylläkään, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että mielummin näin kuin sinä kreisikomediana jona tätä lähdin katsomaan. Nyt ainakin hetkittäisten oletettujen naurahduksien sijaan tulee toviksi lämmin olotila, joka kylmässä päivässä on enemmän kuin tervetullutta. Ja mikä parasta, ei pakotettua onnellista loppua, mutta ei myöskään tarvitse surupukua päälleen laittaa.

Tähdet: ***
Paras isä - kuollut isä