The Changeling (1980)

Katselin tämän sairasloman innoittaman kauhuelokuvaputken satunnaisesti suoritetut valinnat jonkinlaisella almost non stop-meiningillä. Mikä pitkälti tarkoittaa että katsoin elokuvan, pidin noin tunnin tauon kirjoittaakseni elokuvasta ja sitten katsoin seuraavan elokuvan. Poikkeus tuohon edelliseen oli The Gate jonka kohdalla kirjoitin eränlaisen intron ennen elokuvan katselua ja loput sitten muiden kohdalla hyödyntämääni tapaa käyttäen. Jaoin näiden elokuvien katselun kahdelle päivälle ja meinasin pariin otteeseen simahtaa kesken jo silläkin keinoin. Valitsin elokuvat puhtaasti sokkona hyllyltä jonka tiesin sisältävän pelkästään kauhuelokuvia. Koska tämä hylly oli samalla myös se hylly joka ei sisältänyt mitään oikeasti arvostamiani elokuvia, johti se siihen että elokuvat olivat parhaimmillaankin vain ihan hyviä ja se jäi hieman vaivaamaan minua koska näin jälkikäteen ajateltua olisin halunnut kirjoittaa myös jostakin kauhuelokuvasta joka ei ole ns. peruskauhua ja jota voisi suositella myös enemmän draaman ystäville. (Poikkeuksena Komeromörkö, mutta syyt siihen selviävät tuon elokuvan arvostelusta.) En siis halunnut päättää The Gatesta alkanutta putkea Razor Blade Smileen, vaan päätin rikkoa satunnaisvalintoja ja poistaa jälkikäteen ajattelun jatkamalla putkea yhden harkitun ja erinomaisen elokuvan muodossa, joka on siis tämä Peter Medakin The Changeling.
Ennen The Changelingia palaan kuitenkin hieman takaisin putkeen mainitakseni sen, että osa kauhuputken elokuvista sai kohdalleen enemmän tai vähemmän väsyneinä tehtyjä kirjoituksia mikä oli osaltaan epäreilua kohtelua. Kun katselen että annoin 8 Legsille kolme tähteä, niin mietin jo nyt sen olleen vähintäänkin yksi tähti liikaa. Toisaalta ne ovat sen hetkiä ajatuksia, joten olkaamme korjaamatta niitä ja kantakaamme niitä risteinä selässä.
Kirjoitukset ovat tehty siis sitä tahtia kuin elokuvat ovat katseltu, mutta julkaistu täällä päivä kerrallaan, mikä mainittakoon vain siksi että jos joku nyt sattuu ihmettelemään sitä että miksi The Cavern-kirjoitus esiintyi Suomi24:lla muutamaa päivää aikaisemmin, niin tuossa syy. Se tosin päätyi Suomi24:lle vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli ainoa putken elokuvista jonka merkkimäärä alitti tuon sivuston rajan, eikä sitä täten tarvinnut muokata muodottomaksi. Haluan kuitenkin aina silloin tällöin pistää jonkun arvostelun myös Suomi24:lle, koska,,, en minä tiedä miksi.

Se siitä osuudesta joka tuntui tarpeelliselta jotta sain jonkinlaisen ympyrän suljettua ja voin siirtyä muualle ainakin hetkiseksi.

Nyt vuorossa on kuitenkin vielä The Changeling.

John Russell (George C. Scott) on vaimonsa ja tyttärensä auto-onnettomuudessa menettänyt tunnettu pianisti/säveltäjä. Elettyään useamman kuukauden turtumuksen tilassa, John päättää viimeinkin yrittää päästä elämässään eteenpäin ja hän yrittää aloittaa uuden elämänsä toisessa kaupungissa ja uudessa talossa.
Asuinpaikakseen John vuokraa iäkkään pitkään tyhjillään olleen kartanon, jossa kaikki ei olekaan ehkä niin rauhallista kuin miltä ensisilmäykseltä vaikuttaisi.
Yöllä talossa kuuluu kaikuvaa kolinaa ja päivällä John on kuulevinaan eräänlaista tuulenhuminaa, tai kuiskauksia. No, vanhassa hiukan työtä vaativassa talossa on omat äänensä, ei niistä kannata välittää, joten John keskittyy uuden sävellystyönsä seurassa työskentelyyn.
John ystävystyy asunnon hänelle välittäneeseen naiseen, Claireen (Trish Van Devere), mutta uusi asunto, kaupunki, tai tuttavuus ei saa Johnia unohtamaan kauhukuvia perheensä kuolemasta. Johnin hermoja eivät helpota öisin säännöllisesti toistuva meteli, itsekseen avautuvat kraanat, taikka muut ilmentyvät jotka viittaavat asunnossa olevan jonkun muunkin hänen itsensä lisäksi. Huoltomies vakuuttaa äänien johtuvat vanhan talon vanhoista putkista, mutta se ei selitä mksi john näkee itsekseen täyttyvässä ammeessa lapsen.
John alkaa kyselemään Clairelta syitä miksi talo oli ollut useamman vuoden tyhjillään ja että onko kukaan aiemmista asukkaista valittanut talon oudoista ilmiöistä. Claire vakuuttelee Johnin liioittelevan olettamuksiaan johtuen hänelle sattuneesta tragediasta, mutta Clairen avustaja varoittaa kryptisesti Johnia sillä perinteisellä tavalla, että talossa ei saisi asua, talo ei halua asukkaita.
Oudot tapahtumat eivät kuitenkaan pääty ja tutkiessaan tarkemmin taloa John löytää lukitun salahuoneen, ja murtaessaan lukon kumea meteli yltyy hiljentyen oven avaukseen. John astuu huoneeseen ja löytää pölyn ja seittien keskeltä soittorasian jonka soittama musiikki on identtinsä Johnin juuri työn alla olevan sävellyksen kanssa. John alkaa uskomaan jonkin koettavan kommunikoida hänen kanssaan ja toistuva äänet, hänen tietämättään kanavoimansa soittorasian musiikki ja muut ilmiöt ovat olleet jonkin keinoja ottaa yhteyttä Johniin.
John saa Clairen avukseen tutkimaan talon historiaa ja sitä kautta selviää talossa aikoinaan asuneen erään tohtori Barnardin joka oli kokenut samankaltaisen perhetragedian kuten John. Tohtori Barnardin tytär oli kuollut onnettomuudessa kuten Johnin tytär, joten päätelmä on että tuon tohtorin edesmennyt tytär ottaa yhteyttä Johniin samankaltaisuuden vuoksi. Siispä taloon kutsutaan paranormaalien ilmiöiden tutkijoita ja istunnon aikana saadaan selville että talossa on todellakin ns. levoton henki pyytämässä apua, mutta kyseessä ei olekaan tuon muinoin talossa eläneen tohtori Barnardin kuollut tytär, vaan lapsi nimeltä Joseph Carmichael (Voldi Way.) Näemme takauman jossa Josephin isä hukuttaa hänet ammeeseen. Ilmenee että jo ennen Barnardia talossa oli asunut aivan 1900-luvun alussa Carmichaelin teollisuusukua ja Joseph oli nimetty koko omaisuuden perijäksi, mutta jos Joseph sattuisi kuolemaan ennen kuin täyttäisi 21 vuotta, siirtyisi koko Carmichaelien omaisuus hyväntekeväisyyteen. Joseph oli pahasti sairas ja pyörätuoliin sidottu lapsi jonka isä pelkäsi ahneuksissaan kuolevan ennen 21 ikävuottaan, joten hän hukutti Josephin ja ilmoitti muulle maailmalle matkustavansa poikansa kanssa eurooppaan jotta hän saisi tarvitsemaansa hoitoa siellä. Euroopassa ollessaan Josephin isä haki orpokodista samanikäisen lapsen hukutetun Josephin korvikkeeksi ja yhdysvaltoihin palattuaan uskotteli orpopojan olevan euroopassa parannetun poikansa ja tätä kautta Josephin isä pääsi omaisuuten käsiksi.
John löytää Josephin ruumiin, mutta entäpä vaihdokas?
Joseph Carmichaelina kasvatettu orpopoika on nyttemmin iäkäs senaattori Joe Carmichael (Melvyn Douglas) joka haluaa pitää sukunsa maineen tahrattomana, vaikka se tarkoittaisi Johnin ja Clairen urien ja maineen tuhoamista. Senaattori suostuu kuitenkin tapaamaan Johnin, joka sitten kertoo senaattorille selville saamansa seikat, eli kuinka Joseph murhattiin ja kuinka senaattorista tuli Josephin korvike. Senaattori, eli väärä Joseph oli kuitenkin noiden tapahtumien aikaan niin pieni lapsi ettei voi tietää olevansä vaihdokas ja hän uskookin Johnin olevan vain jokin likasankokiristäjä.
Epäilykset alkavat kuitenkin kalvamaan senaattoria ja pian hän kokee eräänlaisen ruumiistairtautumisen ollen samanaikaisesti sukunsa entisessä kartanossa näkemässä aiemmin nähdyn Josephin hukuttamisen ja olemalla omassa kotonaan saamassa sydänkohtauksen. Vanha kartano palaa poroksi ja soittorasia aloittaa tuutulaulun.

The Changeling on erittäin hyvä elokuva. Se ei jostain syystä tule kauhuleffoista puhuttaessa yhtä usein mieleen kuin Hohto, Ennustus, Halloween, Manaaja, tai heikommat elokuvat kuten Kauna sun muut vastaavat, mutta The Changeling on ehdottomasti kauhugenren parhaimmistoa. Ei esimerkiksi suuremmin tule mieleen elokuvia joissa pelkkä pallon pomppiminen rappusia alas aiheuttaa pelkoa ja uskokaa pois, tämä elokuva onnistuu siinäkin.
Syy tämän elokuvan toimivuuteen lienee siinä ettei se yli- tai aliarvoi katsojaansa ja on kärsivällinen olematta pitkäpiimäinen. Siispä elokuvassa ei sorruta kissa ulos kaapista-säikyttelyyn, ei ole verenroiskutusta ja elokuvan molemmat kuolematkin tapahtuvat eri tavalla kuin yleensä olettaa. Ja kun kyseessä on kummitustaloelokuva, niin siinä olisi liiankin helppo ottaa Poltergeistin kulkema tie käyttöön ja tehdä elokuvaan runsaasti kohtauksia joiden ansiosta elokuvaa voisi kutsua efektipainotteiseksi. Tämä ei siis ole negatiivinen kommentti Poltergeistia kohtaan, koska sen toteutustapa on aivan sopiva siihen elokuvaan. Mutta The Changelingissa otetaan asiat rauhallisesti ja luotetaan siihen että katsoja ymmärtää hienovaraisista eleistä niiden merkityksen kokonaisuudelle. Pieniä ääniefektejä, edellämainittu pallon pomppiminen ja muuta sellaista, ja näiden avulla mielikuvitus laitetaan käymään ylikierroksilla jotta sitä kuvittelee näkevänsä enemmän kuin mitä todellisuudessa näytetään.

Näyttelijät tekevät erinomaista työtä ja etenkin elokuvan kantavana voimana oleva George C. Scott on loistava. Hän onnistuu luomaan itsestään uskottavan murtuneen miehen joka pääsee unohtamaan hieman itsensä kokemaa menetystä selvittäessään toisenlaista menetystä ja tähän Scottin surumieliset kasvot sopivat täydellisesti. Etenkin kohtaus jossa Scott kuuntelee nauhalta ”aaveääniä” on niin uskottava että silmistä ilmestyvien kyyneleiden lisäksi löysäthän siinä tulee housuun.

Erikseen on vielä mainittava Rick Wilkinsin elokuvaan luoma musiikki, jonka melankolinen pianopainotteisuus istuu hyvin sekä kuvaamaan Scottin hahmon ammattia, mutta myös hänen hahmonsa luonnetta.
Koska osa elokuvan kummitusääniefekteistä on myös tehty pianolla, luodaan sillä hyvä sekoitus ääniefektejä ja scorea, joista ei välillä uskalla sanoa kertooko kuultu musiikki Josephin yrityksistä ottaa yhteyttä, vai onko se vain tunnelmaa korostavaa musiikkia.

Erittäin hyvä huomio elokuvatekijöiltä oli se että tämä vaihdokas, eli senaattori Joe Carmichael ei ollut elokuvan pahis, sillä hän ei itsekään tiennyt olevansa väärä Joseph, koska oli lapsesta saakka elänyt väärää elämää. Joten elokuvan ns. pahis oli jo kauan ennen Johnin tarinaan kuollut Josephin isä.

The Changeling on erityisen suositeltava heille joiden käsitys kauhusta liikkuu enemmän Rosemaryn Painajaisessa, Kuudennessa Aistissa, tai Salaisuudessa Pinnan Alla, kuin veitsiä heiluttelevissa maskipäissä. Tämä on eräänlainen yliluonnollinen jännityselokuva, tai pikemmin yliluonnollinen draamaelokuva.

Two people live in this house. One of them has been dead for 70 years.

Tähdet: *****
The Changeling
...NOIR