Joukko siis koostuu henkilöistä joiden lempiohjelma ja harrastus on Pelkokerroin, paitsi että yksi heistä on nörtti ja mistäkö tämän nörtin tunnistaa? Silmälaseista ja kiharasta tukasta.
Kuulemme hieman perusteluja sille miksi luolat kiinnostavat tätä porukkaa. Joku on menettänyt ihastuksensa vesionnettomuudessa, yksi uskoo luolien olevan pyhiä Jeesustelupaikkoja ja joku kertoo kuinka luolat ovat viimeisiä kesyttämättömiä petoja. Öö, okei.
Aamun tultua joukkomme laskeutuu luolaan, jossa on näemmä savukone päällä, koska se vähän mitä näemme on kuin Sumujen Silta. No, heti alkajaisiksi yksi porukasta katoaa äänettömästi ja... hetkinen... ettemme vaan liikkuisi The Descentin ja The Caven luolastoissa. Tottahan toki täälläkin liikkuu mörkö jota sitten juostaan pimeydessä pakoon.
Ilmeisesti vuosi 2005 on ollut otollinen luola-aiheisille kauhisteluille kun silloin ovat ilmestyneet tämän elokuvan lisäksi nuo edellämainitut The Descent ja The Cave.
Siispä porukkamme juoksee pimeydessä mörköä pakoon ja matkalla kinastellaan, ollaan epätoivoisia, eksytään ja joku lausuu rohkaisun sanoja. Vaikka emmehän me toki oikein saa mitään selvää kuvasta, kun edelleen se hiton savukone peittää enemmän kuin luolaston pimeys. Asiaa ei auta huono valaistus. Ei huono siksi että ainoa valo tulee kypärälampuista, vaan huono siksi että ohjaajan valitsema pehmeä valosävy yhdistettynä siihen savukoneeseen tekee koko kuvasta epätarkan.
Mörköä emme juuri näe, mikä on hyvä idea sillä se vähä mitä näemme on kuin jonkinlainen karhu jolla on lehmänkallokypärä. No, tämä selittyy lopussa.
Jäljellä ovat kaksi naista ja loukkaantunut mies. Toinen naisista haluaa jättää loukkaantuneen miehen taakseen, hänen hidastaessaan matkaa, mutta ei hätää tämä nainen jää luolamörön uhriksi. Toinen nainen pääsee ainoana elossaolijana ulos luolasta, vain huomatakseen ettei päässytkään kun sekä hän että tuo äsken kuolleeksi olettamamme toinen nainen heräävät jostain luolasta puolialastomina ja meille paljastetaan että luolamörkö on parikymmentä vuotta sitten pakkolaskun tehnyt Venäläinen lapsi, nyt siis aikuinen mies joka on elänyt luolissa ja nappaa sinne itselleen naisia raiskattavaksi ja miehiä ruuaksi. Öö, okei.
Hitto tämä oli huono elokuva. Se oli jopa niin huono että kun se ns. lopputwisti tuli eteen niin se tuntui jopa hyvältä idealta, vaikka saakin katsojansa tukehtumaan nauruun.
En nyt suuremmin kritisoi muuta varsinaista tarinaa, sillä kun kyse on luolaan sijoittuvasta kauhuelokuvasta niin se että siellä on joukko eripuraista porukkaa eksymässä riittää ihan ihan tällekin elokuvalle, mutta hyvä luoja millaista sontaa nämä näyttelijät on pistetty puhumaan.
”Luolissa tapahtuu asioita, joita ei tapahdu missään muualla. Kun on siellä pimeydessä, ikuisessa, loputtomassa yössä. Kun on kilometrejä maanpinnan alapuolella ja kun ympärillä on kilometreittäin kalliota...
...Luolassa voi selvitä yhä uudelleen vain, jos kunnioittaa sitä. Jos kunnioittaa sitä, missä on. Ja jos kunnioittaa sitä, mitä se on.” (Ja perään Kova Laki-tyylinen dum duh-ääniefekti.) Ilmeisesti Ed Wood nousi kuolleista kirjoittamaan elokuvaa.
Mutta mitäpä tuosta kun näyttelijät ovat tätä luokkaa, jossa luokaton olisi kuvaavampi sana. Jos ei ylinäytellä väärissä kohdin, niin sitten ollaan eleettömiä ja ilmeettömiä silloin kuin ei kuuluisi.
Asiaa ei todellakaan auta huonosti suunniteltu valaisu ja se hiton savukone, joka aiheuttaa sen ettei luola vaikuta luolalta ja se on ongelma jos elokuva sijoittuu luolaan. Tälläisissä elokuvissa oikeanlainen pimeys ja ahtauden tunne on hyvin tärkeää, ja The Cavern tuntuu ahdistavalta vain kömpelyytensä vuoksi.
Toisaalta kuvan eräänlainen epätarkkuus tavallaan auttaa sen luolamörön kohdalla, koska se tuleekin esittää mahdollisena hirviönä joka vasta lopussa paljastuu ihmiseksi, mutta se vähä mitä ”olennosta” näytetään on näytetty väärin, sillä missään vaiheessa ei oikein usko paettavan mitään uhkaa.
Älä tuhlaa aikaasi.
Tähdet: ~
The Cavern
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti