Ostin tämän elokuvan, 8 Legsin herra ties kuinka kauan sitten jostain alelaarista, mutta muoveissa se pysyi vielä tähän päivään saakka.
Ostin myös aikoinaan jostain toisesta alelaarista leffascoren elokuvaan nimeltä Arachnid, jota toisin kuin 8 Legsia pyörittelin soittimessa kerta toisensa jälkeen ja on edelleenkin mielestäni ns. kova sana.
Arvannette mihin olen matkalla, sillä 8 Legs on yhtä kuin Arachnid, mutta ennen tätä päivää minä en sitä tiennyt koska en ollut aiemmin vaivautunut lukemaan 8 Legsista muuta kuin takakannen juonikuvauksen, enkä pyrkinyt missään vaiheessa etsimään soundtrackin perusteella elokuvaa nimeltä Arachnid. Jos olisin tiennyt 8 Legsin olevan Arachnid, niin olisin varmaan katsonut sen aiemmin.
Seurattuaan puolinäkymätöntä tunnistamatonta objektia, tekee sotapoika pakkolaskun viidakkoon jossain päin Guamia. Seuraavaksi hän näkee puolinäkymättömän avaruusolennon jonka seivästää jokin vastaavasti huomaamaton olento. Sotapojan kimppuun hyökkää iso hämähäkki, sotapojasta ei enää kuulla.
Siirrymme sairaalaan jossa lääkärit kiinnostuvat erään potilaan oudoista purentajäljistä, jotka muistuttava hämähäkin aikaansaannoksia, mutta ovat kooltaan ennenkuulumattomia. Siispä tohtori Leon (José Sancho) kokoaa tutkimusryhmän etsimään tätä uudentyyppistä hämähäkkiä. Paikka sattuu olemaan sama kuin minne se sotapoika oli tehnyt pakkolaskun.
Mukaan lähtevät tietenkin lääkärikollegojen lisäksi palkkasoturit joita johtaa hymypoika Valentine (Chris Potter) ja nörtti hämähäkki-intoilija Henri (Ravil Isyanov.) Koska meillä on koossa nyt aseintoilijat, tiedepöpit ja nörtti, niin joukosta puuttuu vielä joku. Kukakohan hän joku on? Ai niin, tietenkin se ns. seksikäs beibi joka saa myös edustaa hämähäkkipelkoisia ihmisiä ja hän on luonnollisestikin samalla myös se sankarillisen nykynaisen malli, lentäjä Mercer (Alex Reid.) Tosin se varsinainen virallinen elokuvan seksikäs beibi on tohtori Leonin turbohuulinen kollega, jonka kohdalla tosin pidetään pitkä monologi siitä kuinka pätevä hän niin kovin monella eri alalla, jotta emme muka ajattelisi häntä vain nivusissamme.
Arvatkaa vaan onko jo ensiminuuteilta selvää että Mercer ja Valentine pariutuvat. Todisteeksi siitä he riisuvat paitansa, koska Mercerin kenkä jäi johonkin kuoppaan hänen astuessaan siihen. No, kyllä se syy on ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin.
Yksi palkkasotilaista saa punkkitartunnan ja nämä ovatkin jotain superpunkkeja jotka hiipivät ihon alle (kuten X-Ray Spex) ja kulkevat siellä. Eräässä vaiheessä nämä siedettävän kokoisen omenan kokoiset punkit sitten kaivautuvat poloisesta palkkasotilaasta ulos ja silmähän siinä mukana pulpahtaa.
Joukkiomme kuluttaa aikaa jossain alkuasukaskylässä ja yön aikana sinne hyökkää jokin,,, en minä tiedä,,, avaruussisilisko? Ai sori, se onkin kuulemma mutanttiliskohämähäkki. My mistake.
Selviää että se alussa kadonnut sotapoika oli Mercerin veli ja siksi Mercer oli suostunut tähän missioon, löytääkseen veljensä. Löytyyhän se veli, tai ainakin hänen jäännöksensä.
Välillä metsässä myllertää jokin olento joka sylkee ilmeisesti hapokasta siemennestettä tutkimusryhmän päälle.
Henri eksyy muusta ryhmästä ja päätyy koteloitavaksi. Ryhmä löytää Henrin joka kertoo että etsittävä olento on hämähäkin kaltainen, mutta ehdottomasti kotoisin muualta kuin Maapallolta. Olento koettaa keksiä keinoa lisääntyä meidän ekosysteemiimme sopivasti ja siksi on aiheuttanut kaikenmaailman mutaatioita kunnes löytää sen sopivan yhdistelmän jonka avulla jatkaa sukuaan. Öö, okei.
Avaruushämähäkki tulee ja tutkismusryhmän jäsenet pakenevat, mutta poloinen tohtori Leon saa päälleen hapokasta siemennestettä.
Jäljellä ovat se tohtori Leonin hottis kollega jonka voin nimetäkin, eli hän on Susana (Neus Asensi), sekä Mercer että Valentine. Missä vaiheessa kaikki muut ovat kadonneet, en tiedä.
Kolmikko päätyy keskellä viidakkoa sijaitsevaan romuvarastoon, koska minne muuallekaan he olisivat menneet. Hmm, jostain syystä seuraava kohtaus tuo elävästi mieleen Aliensin lopun. Valentine (Hicks) on loukkaantunut ja toimii enemmän painolastina kuin apuna, jättihämähäkki (kuningatar-Alien) laskeutuu hidastetusti yläpuolelta ja seivästää selkäpuolelta Susanan (Bishop), kun taas Mercer imitoi toimillaan ketäs muuta kuin Ripleyta. Mercer ja Valentine pääsevät ulos, kun Mercer näkee edesmenneen veljensä joka onkin pelkkä iho ja sisällä on mutanttimörkö. Tuo viimeinen osuus osoittautuu uneksi ja hänen herättyään saapuvat paikalle muutkin palkkasotilaat. No, okei yksi heistä ja eräs alkuasukasopas.
Sitten onkin aika mennä luoliin etsimään avaruushämistä, koska nyt se on henkilökohtaista. Hämähäkki ei arvosta kotihäirintää ja tappaa sen paikalle saapuneen palkkasotilaan ja rupeaa koteloimaan Merceriä. Onneksi Valentine ilmestyy paikalle ampumaan ja alkuasukasopas puhaltaa avaruushämistä myrkkynuolella takapuoleen. Avaruushämähäkki päätyy tippukivimuodostelman seivästämäksi. Öö, hei Mercer näit juuri hetki sitten että luola oli täynnä avaruushämiksen munia. Ett viittis tehdä jotain muutakin asialle kuin sanoa ”painutaan helkkariin täältä.”
Loppukuvaksi vielä vilautus toisesta isosta avaruushämähäkistä seuraamassa tilannetta.
8 Legs on roskaelokuva, mutta jotenkin tuntuu että elokuvan tekijät ovat itsekin tienneet sen ja silti halunneet tehdä parhaimpansa ilman että koettaisivat olla tekonokkelan itseironisia ja sillä tavoin peitellä sisältönsä huttua. Siispä tarjolla on tarina joka on vain tekosyy päästä näyttämään ajoittain ihan onnistuneitakin ällötyskohtauksia, näyttelijöitä joiden oikea paikka olisi takassa ja efektejä jotka ovat enimmäkseen niin huonoja että ne ovat Huonoja.
Ollaanpa kuitenkin rehellisiä, sillä otimme katseltavaksi elokuvan jossa on jättiläismäinen avaruushämähäkki, emme siis varmaankaan odottaneet mitään suurestikaan vakavaa elokuvaa. Tämä seikka huomioon ottaen onkin yllättävää kuinka asiallisesti elokuva on tehty. Ei siis heiluvia tissejä ja yletöntä goreilua, vaan pikemminkin eräänlainen halpahämähäkkiversio Aliensista ja Predatorista. Edellinen tulee mieleen tavasta millä hämähäkin liikkeitä kuvataan ja etenkin siinä viidakon romuvarasto-kohtauksessa joka on selkeästi hakenut innoitusta Aliensista, vaikka tuota ei ehkä ylimalkaisesta kuvauksestani huomaakaan. Predator puolestaan tulee mieleen tietenkin miljööstä, mutta myös tavasta jolla elokuvan alussa näytetään otuksia eräänlaisen näkymättömyysverhon takana.
8 Legs on varsin viihdyttävää roskaa. Se ei saa roikkumaan sohvan reunalla, eikä anna edes kunnon syitä valita sitä katsottavaksi alunperinkään. Mutta jos sen sattuu koneeseensa laittamaan, niin tarjolla on ihan hyvä hirviöelokuva ajantappamiseksi, jossa on aivan liian hyvä musiikki sisältöönsä nähden.
Dark Label-julkaisuksi se on yllättävän hyvä, sillä tuolla nimikkeellä ei kannata pahemmin kehuskella kun katsoo millaista sontaa suurin osa Dark Labeleista on.
Jotta tekin kuulisitte 8 Legsin, tai paremminkin Arachnidin musiikkia joka siis on eittämättä elokuvan paras puoli, niin olkaa hyvät.
Tähdet: ***
8 Legs: Kuoleman Verkko
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti