Star Trek (2009)

Jos olette huomioineet aiemmat Star Trek-arvosteluni, niin saatoitte lukea muualtakin kuin rivien välistä että olen sarjan ystävä. Niinpä kun Nemesis ilmestyi, en lainkaan epäillyt etteikö uutta Trek-elokuvaa olisi luvassa jossain vaiheessa. Joten kun ensimmäiset tiedot tästä vuoden 2009 Trekista ilmaantuivat, olin lievästi innossani. Ohjaajanimi J.J. Abrams kyllä laski innostusta hieman. Abrams oli tässä vaiheessa tietenkin tunnetuin tv-sarjojen Lost ja Alias luojana, joista kumpikaan ei ole tehnyt minuun vaikutusta. Alias on mielestäni vain päivitetty Vaarallinen Tehtävä, johon on tungettu mukaan värikkäämpiä peruukkeja ja Dawson's Creek-tyylistä ihmissuhdevonkunaa. Lost puolestaan toimi ensimmäisen kauden verran varsin mallikkaasti, ollen suht' hyvä Twin Peaks in Fantasy Island. Sitten Lost rupesi sortumaan omaan näppäryyteensä ja autio saari rupesi kärsimään liikakansoituksesta. Joten J.J. Abrams rupesi tuntumaan minusta vain ohimenevältä trendi-ilmiöltä, vähän niin kuin Tokio Hotel, ja tuollainen tekijä olisi lopulta vain haitaksi pitkät perinteet omaavalle tieteiseepokselle. Pelkäsin että Abrams tekisi Trekkinsa vain siten että väitetty uudistushalukkuus olisi vain heiluvia kameroita, hirveää meteliä, pop-tähtiä ja efektiä toisensa perään. Fiilikseni rupesivat latistumaan entisestään kun uuden Trekin tekijät toistuvasti selittivät haluavansa vältellä vanhaa Trekfiilistä ja tuoda tilalle Tähtien Sodan kaltaista vauhtia. Nyt näin silmissäni naurettavaa lapsille suunnattua tietokonepaskaa jossa legoukkelit hyppivät ympäriinsä ja puhuivat savolaisittain.
En siis mennyt katsomaan vuoden 2009 Star Trekia teatteriin, koska pelkäsin sen vain masentavan minua. Ostin kuitenkin DVD:n heti sen ilmestyttyä, mutta eiliseen saakka se oli vielä muoveissa. Nyt kun olen käynyt läpi Trek-elokuvia, niin päätin olevan viimeinkin aika kohdata myös tuo J.J. Abramsin versio.

En pettynyt.

Uusi Star Trek kohtelee alkuperäistä lähdettään kunnioittaen, olematta silti mitään pelkkää vanhan toistoa. ST09 on kuin onnistunut remixkokoelma. Se saa vanhat kappaleet kuulostamaan uusilta, mutta muistuttaa silti siitä mistä alunperin pidimme.
Elokuvassa on toki useampikin juttu jotka olisin mieluusti nähnyt leikkaushuoneen lattialla, mutta kokonaisuutena se on varsin maittava tieteisseikkailu.
Ja luojan kiitos se ei muistuta ainakaan näitä kolmea tuoreinta Tähtien Sotaa, vaan jos siinä on Tähtien Sotaa mukana, niin taidetaan mennä sinne Jedin Paluuseen saakka.
Minua vaivasi hieman se, että uusi Trek on jälleen näitä aikamatkailuun liittyviä elokuvia ja niitä on Trekeissä nähny jo aika usein aiemminkin,,, vai pitäisikö sanoa myöhemmin?
Kun vielä elokuvan päähenkilöinä ovat James T. Kirk (Christopher Pine), Spock (Zachary Quinto) ja vieläpä Christopher Pike (Bruce Greenwood), niin tuumin että eikö nyt voitu keksiä kokonaan uusia hahmoja, vaan miksi piti riskeerata vanhat klassikot. Joten miten he aikovat selittää kaiken jo tehtyjen, mutta jatkumossa vasta tulevien Trekien tapahtumat, jos kerran tässä mennään Kirkin ja kumppaneiden nuoruuteen. Eli pelkäsin uuden Trekin olevan niin muka-uudistava, että se kumoaa kaikki jo tehdyt ja väittää tämän nyt olevan ainoa oikea tarina. Tässähän juuri tuoreimmat Tähtien Sodat pilasivat itsensä.

Miten saada aikaan nykyaikainen Trek-elokuva joka sijoittuu aikaan ennen alkuperäistä Trekia? Enterprise-sarjahan kärsi samasta ongelmasta, mutta jaksomäärällään auttoi itseään.
No, uusi Trek on tietenkin visuaalisesti kehittynein elokuva ja sen voisi luulla haittavaan sarjan kehitysjatkumoa. Mutta onneksi uudessa Trekissä on ymmärretty ottaa käyttöön eräänlainen retrofuturistinen look joka on siis samalla vanhahtava, mutta selkeästi nykyisyyden huomioon ottava.
Aikamatkustuksen aiheuttamat ongelmatkin ratkotaan pitkälti sillä, että puhutaan rinnakkaisista tulevaisuuksista. Joten aiemmat Trekit tapahtuvat eri tulevaisuudessa kuin mitä tämä uusi luo, mutta vaikka sillä perustellaan tämän elokuvan tarinaa, niin se myös kehittää sen pulman että tämän elokuvan luoma tulevaisuus on nyt se oikea ja ne aiempien elokuvien on tavallaan väärä.
Hitto vie! No, koetetaan vältellä noita aikaparadokseja ja siirrytään itse elokuvan tarinaan.

Kaukana tulevaisuudessa, kun esimerkiksi Kirk on ollut jo kauan haudan pohjalla (Star Trek: Sukupolvet tosin todistaa sen virheelliseksi) ja Spock (Leonard Nimoy) on jo vanha mies, ilmaantuu supernova joka tuhoaa planeettoja matkallaan. Yksi supernovan kulkureitillä oleva planeetta on Romulus ja Spock on lähetetty pelastamaan tuo planeetta. Spockilla on apunaan ns. Punainen Aine, joka on CG-nestettä jonka avulla voi luoda mustia aukkoja. Ajatus on luoda musta aukko supernovan sisään ja imaista supernova itseensä, ja näin pelastaa Romulus ja muut planeetat. Spock myöhästyy ja Romulus tuhoutuu. Syntynyt musta aukko kuitenkin imaisee itseensä supernovan, kuten myös Spockin ja Romusluslaisen kaivostyöaluksen jota johtaa ilkeä Romulan, Nero (Eric Bana). Supernovan ja mustan aukon yhdistelmä syöksee Spockin ja Neron eri aikoihin menneisyyteen, mutta sopivasti niin että he tulevat vielä kohtaamaan.
Nero syyttää Spockia Romuluksen tuhosta ja vannoo Vulcanuksen kokevan saman kohtalon. Kaikki Tähtiliittoon kuuluvat planeetat kohtaisivat samanlaisen kärsimyksen kuin mitä Nero jäljellä olevien miehistön jäsenien kanssa joutui kokemaan.
Nero kohtaa menneisyydessä (meille tulevaisuutta tietenkin) Tähtiliiton aluksen, Kelvinin ja pistää sen päreiksi. Sopivasti tuossa aluksessa oli James Kirkin isä joka itsensä uhraten pelastaa lukuisia miehistön jäseniä, mukaanlukien juuri syntymässä olevan Jamesin.
Siirrymme kuvaamaan kuinka sankari-isänsä painolastia kantava James Kirk kasvaa lapsihuligaanista nuorisohuligaaniksi ja lopulta liittyy Tähtiliittoon melkein pelkästä uhmasta.
Samaan aikaan näemme kuinka Spock, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi Vulcanuslainen joutuu kasvamaan koulukiusattuna ja liittyy myöhemmin Tähtiliittoon lähes samoin perustein kuin Kirk.
Kirk ja Spock eivät tule toimeen keskenään, mutta molemmat päätyvät Enterpriselle jonka kapteenina toimii Christopher Pike. Tässä vaiheessa olemme jo tavanneet lahjakkaan superbeibi Uhuran (Zoe Saldana) ja kärttyisän lääkäri McCoyn (Karl Urban.) Aluksella mukaan kuvaan tulevat Chekov (Anton Yelchin) ja Sulu (John Cho.)
Enterprise lähetään muiden alusten mukana auttamaan outojen maanjäristysten kourissa olevaa Vulcanusta. Paikalla selviää että siellä on Nero aluksensa kanssa poraamassa reikää Vulcanukseen, jotta voisi pudottaa sinne Punaista Ainetta jolla luoda musta aukko ja tuhota Vulcanus. Nero onnistuukin aikeissaan.
Pike on tässä välissä siirtynyt Neron vangiksi.
Nyt Enterprise on Spockin komennossa ja Spock haluaa mennä hakemaan apua ja varoittamaan Maata Neron aikeista. Kirk puolestaan vaatii, että he menevät tappelemaan Neron kanssa ja pelastamaan Piken. Spock pudottaa Kirkin jääplaneetta Hothille,,, sori, siis Delta Vegalle.
Juostuaan ensin pakoon jotain jääkarhumurmelia, juoksee Kirk pakoon jotain jääsauvasirkkaskorpionia. Sitten sopivasti tulevaisuuden Spock tulee pelastaa Kirkin. Seuraavaksi tavataankin Scotty (Simon Pegg) ja supersiirtäjämekanismilla Kirk ja Scotty siirtyvät takaisin Enterpriselle. Spock jäi Delta Vegalle ja vannotti Kirkia lupaamaan ettei tämä kerro nykyajan Spockille tulevaisuuden Spockista.
Kirk raivostuttaa Spockin ja ottaa Enterprisen haltuunsa, ja nyt mennään tappelemaan Neron kanssa.
Kirk ja Spock siirtyvät Neron alukseen ja hetken päästä saavat luotua sinne Punaisen Aineen avulla mustan aukon joka imee Neroa aluksineen sisäänsä.
Pike on pelastettu, Enterprise on turvassa ja Maa samaten.
Kirk ja Spock ystävystyvät.
Spock tapaa Spockin.
Ja sitten se onkin että boldly go where no-one has gone before.

Asiat joista en pitänyt Star Trekissa vuosimallia 2009.
-Vaikka hyväksynkin sen että Kirkia kuvattiin nuorisohuligaanina, niin varsinkin se jotain 10 vuotias kakara oli ärsyttävä. Sen ikäinen muksu ajamassa autolla ja olemassa tosi bad ass. Hölmö kohtaus.
-Samaisessa kohtauksessa kakaraKirk kuuntelee Beastie Boysia. Minäkin pidän Beastie Boysista, mutta mielestäni Sabotage, joka on jo aika kliseinen valintanakin, ei sovi futuristiseen elokuvaan.
-Sululla on kokoontaitettava miekka joka on naurettavan näköinen avautuessaan. Se muistuttaa aivan liikaa siitä Milla Jovovichin hölmöstä Ultravioletista.
-Ne jääplaneetalla tavatut ökkömönkiäiset olivat liikaa George Lucasin episodi yksi-kamaa.
-Samalla planeetalla tapahtuva tulevaisuuden Spockin ilmaantuminen on aivan liian helppo ratkaisu. Kuten myös se että heti perään ilmaantuu Scotty jonkun ihme lemmikkiolioapulaisensa kanssa. Pidän Simon Peggista, mutta mielestäni hänen valintansa tähän elokuvaan oli virhe. Tai ei ehkä niinkään suoranaisesti hänen valintansa, vaan se että Pegg esiintyy tässä tyypillisellä koomisella tavallaan ja täten jokainen kohtaus jossa Scotty on, on aivan liian bojojoing-humoristinen.
-Vaikka oli sydäntälämmittävää nähdä molempien Spockien kohtaaminen ja vaikka tulevaisuuden Spock perustelee heidän tapaamistaan, niin aiempi kohtaus jossa Spock kertoi Kirkille ettei tämä saa puhua nyky-Spockille tapaamisestaan tulevaisuuden Spockin kanssa, menettää merkityksensä.
-Elokuvan valaisussa käytetyt heijastumat käyvät välillä hieman hermoille liian suuren käyttömääränsä vuoksi.
-Kuten myös se pelkäämäni kameratärinä oli välillä tarpeetonta. Etenkin kun siihen lisätään ne lukuisat vinot kuvakulmat.
-Ja kuinka monta kertaa joku voi pelastua jäämällä roikkumaan jonkin kielekkeen, tms. reunalle?

Tämä asia ei hirveästi minua vaivaa jos ajattelen pelkästään tätä elokuvaa ilman seuraavia tarinoita.
Vulcanuksen tuho sopii kyllä tähän nimenomaiseen elokuvaan, niin siltikin vaikka kuinka puhutaan vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, tämän elokuvan ratkaisut vaikuttavat jo tapahtuneiden elokuvien tarinoiden kulkuun jos huomioi kokonaisuuden ja silloin tämä käänteineen aiheuttaa liikaa päänvaivaa.

Asiat joista pidin.
-Näyttelijävalinnat olivat (kenties poislukien Simon Pegg) aivan loistavia. Pine, Quinto, Greenwood ja muut (kenties poislukien Simon Pegg) olivat omaksuneet alkuperäisten hahmojen luonteet aivan loistavasti. He muistuttivat alkuperäisistä näyttelijöistä, mutta olivat selkeästi omia itsejään. Aivan loistavia.
Oli myös todella mukava nähdä Ben Cross, jonka kasvot tuovat aina mieleeni Dark Shadowsin 90-luvun inkarnaation. Ja uusista hahmoista Neroa esittävä Eric Bana oli aivan oikeassa roolissa. Oli muutenkin mukavaa että Romulanit muistuttivat etenkin aliarvostetun Nemesiksen versioistaan, mutta olivat päivitetyt tähän elokuvaan sopiviksi.
Ja Leonard Nimoy. Hitto, ainoa jonka fani olen jopa Facebookissa. Aivan loistava.
-Jo aiemmin mainitsemani retrolook oli mieltälämmittävää. Tämä näkyi etenkin univormuissa.
-Punapaitavitsi oli mainio.
-Pidin siitä että Nero ei ollut periaatteessa mikään maailmantuhoa janoava pahis, vaan näki kostonsa oikeutettuna ja uskon monen pystyvän ymmärtämään sen olleenkin. Nerohan oli vain kaivostyöläinen joka oli nähnyt maailmansa tuhoutuvan ja mielestään syyt siihen.
-Michael Giacchinon musiikki ei oikein tunnu toimivan pelkästään levyltä kuunneltuna, mutta elokuvassa se on aivan oikeassa paikassa. Oli mielestäni oikea ratkaisu unohtaa lähes kokonaan alkuperäiset jo tunnetut musiikit ja tehdä täysin omanlaisensa musiikki. Ilman kuitenkaan että olisi unohdettu muutamaa muistutusta alkuperästä.
-Elokuvassa on myös aivan uskomaton määrä muitakin pieniä muistutuksia Star Trekin historiasta. On Sulun miekkailuharrastus, Kobayashi Maru-tehtävä, Klingonit, Uhuran etunimi, Khanin vihaan viittaavat mielenhallintaötököt, Spockin kulmakarvan nosto, kapteeni Archer ja jopa Pikebox tulevat esille. Unohtamatta niitä lukuisia muitakaan. Joten Trek-faneille tässä riittää bongattavaa.

Star Trek 2009 on näyttävä ja viihdyttävä tieteisseikkailu joka tarjoaa faneille paljon tuttua, mutta myös uutta. Myös uusille katsojille elokuva toimii hyvänä tutustumiskierroksena, että hillittömänä avaruusräiskintänä.
Virheistään huolimatta yksi parhaimpia päivityksiä mitä olen koskaan nähnyt. Mutta ei kuitenkaan sarjansa paras.

Tähdet: ****
Star Trek
...NOIR