Sharknado (2013)

Näin hieman jälkikäteen ajatellen olisin ehkä voinut nimetä tämän Beverly Hills 90210-näyttelijöiden putken jollain yhteneväisellä otsikolla ja tarkistaa onko minulla ylipäätään elokuvia kultakin sarjan päänäyttelijältä. Näin en tehnyt koska koko juttu oli muutoinkin hieman tajunnanvirran mukanaan tuoma. Otsikoinniksi tuumin kyllä hetken jotain sellaista kuten Elämää Beverly Hillsin jälkeen, mutta sitten ajattelin että jos siellä lukee jotain Elämää Beverly Hillsin jälkeen: Trapped: Buried Alive (2002) niin edes minä en jaksa lukea otsikkoa loppuun.

Valtaosa sarjan päänäyttelijöistä on kyllä päätynyt kokoelmiini jonkin elokuvan taikka useamman myötä ja esimerkiksi Luke Perrylta, Ian Zieringilta sekä Brian Austin Greenilta on tullut jostain mielenhäiriöisellisestä syystä hankittua muutamakin teos, mutta arvatenkin jotkut ovat jääneet tyystin paitsioon, jolloin kaikki eivät tule ainakaan tässä yhteydessä nyt saamaan valokeilaansa.

Se siitä sivuhuomautuksesta ja nyt seuraavan 90210-tähden eli Ian Zieringin seuraan.

Surffari/rantabaarinpitäjä Fin (Ian Ziering) saa eteensä auringonottoa suuremman haasteen kun merellä riehuva myrsky suuntaa tiensä kaupunkiin ja tuo tulvien ohella muassaan suuren määrän verenhimoisia haita. Kohta niitä uiskentelee kartanoissa ja hyppii esille viemäreitä, joten Fin koettaa saada perheensä sekä ystävänsä elävinä turvaan. Osan kohdalla se onnistuukin, mutta miten pysäyttää haihurrikaani lopullisesti? Siten miten pyörremyrskyt nyt aina pysäytetään eli räjäytetään se.

Sharknado on oikeastaan vain yksi hassu hai-aiheinen elokuva muiden lukuisten vastaavien seassa ja mitä tulee Asylum-tuotantoihin niin siitä näkökulmasta katsottunakaan kyseessä ei todellakaan ole mitään uutta tai erikoista. Näitä oli jo vuonna 2013 enemmän kun 13 tusinassa ja vaikka pyörretuulen mukanaan tuomat hait onkin hauska idea, silti se ei ainakaan omasta mielestäni ole edes huvittavin idea mitä näissä tarkoituksellisen huonoissa hai-elokuvissa on käytetty. Kyllä esimerkiksi hiekassa taikka lumessa uivat hait on edelleen mainiompi ajatus. Jokin Sharknadossa kuitenkin osui napakymppiin ja ilmeisesti se oli ajoitus, sillä esimerkiksi tähtivoimansa, budjettinsa, näyttävyytensä taikka sen edellä mainitun ideansa puolesta ei poiketa Asylumin normaalista liukuhihnalinjasta, mutta eivätpä ne muut ole saaneet samanlaista huomiota kuten jo pelkästään suomessakin useita televisioesityksiä osakseen, lukuisia jatko-osia peräänsä ja josta puhuvat jopa ihmiset jotka eivät koskaan, ikinä, milloinkaan katso niin huono että hyvä-elokuvia. Se ajoitus ei ollut aivan alunperin kohdannut yleisöä vaan mitä ilmeisemmin Sharknado oli ensiesityksellään kerännyt jopa normaalia Asylum-televisioelokuvaa huonommat katsojaluvut, mutta oli nähtävästi osunut tarpeeksi monen julkkiksen silmiin, jotka sitten näkemästään huvittuneina olivat samantien twiitanneet elokuvasta ja heidän seuraajiensa myötä oli Sharknado noussut viraaliksi hitiksi.

Sharknadon budjetti oli vaivaiset kaksi miljoonaa dollaria ja siten se todennäköisesti oli halvempi kuin yksikään tässä 90210-putkessani läpi käymäni elokuva, mutta se taatusti on myös suhteessa parhaiten tuottanut sekä tosiaan eniten näkyvyyttä kerännyt elokuva. Vai oletteko ikinä kuulleet kenenkään muun kuin nyt tässä tapauksessa minun maininneen jostain Trapped: Buried Alivesta?
Ansaitsiko Sharknado sukseensa? Se on halpa roskaelokuva joka on täysin laskelmoitu tuottamaan jonkinlaista voittoa, joten nyt ei ole paljoa väliä pidetäänkö siitä oikeasti. Sharknado on tietoisesti "huono" jotta voi piilottaa silmäniskujen alle todellisetkin mokat ja ei täten ole laisinkaan aidolla tavalla niin huono että hyvä-elokuva. Se sai huomionsa muutaman julkkisen tekemän silmää iskevän suosituksen vuoksi, minkä takia on syytä uskoa ettei se esimerkiksi olisi saanut jalansijaa aina jatko-osia myöten ilman niitä, koska sen katsoneet eivät kenties olisi huomioineet koko elokuvaa ilman että joku meni tyrkkimään oikeaan suuntaan. Porukka olisi taatusti pysytellyt perinteisissä TOP10-leffoissa (esim. Marvelit ja megatähdet kuten Sandra Bullock, tms.) koska ilman jotain Glee-tyyppejä olisi Sharknado kiertänyt heidän tutkansa. Ja tosiaan, olen sitä mieltä jotta lajityypissä on parempiakin huonoja leffoja tarjolla ja jos ylipäätään ajatellaan roskaleffoja ei Sharknado ole lähimaillakaan suosikkejani. Onko se siis ansainnut menestyksensä? Joo, on oikeastaan. Sharknado kuitenkin on mainiota roskaviihdettä jonka seurassa ei pitkästy ja jolle voi sekä nauraa että nauraa sen mukana. Tällaiset kun ansaitsisivat enemmänkin hyllytilaa. Ei se oikein tuntunut aiheuttavan mitään yleisöryntäystä katsomaan muita vastaavia elokuvia, mutta kyllä minä olin tyytyväinen että tätä kautta saatiin hieman vaihtelua ihmisille jotka eivät normaalista katso roskaelokuvia ja hyvällä säkällä joku Sharknadon ansiosta joku Jane Campion-fani osti hyllyynsä myös Piranhacondan tai Mega Shark vs Mecha Sharkin.

Koska kyseessä on roskaelokuva joka tarkoituksella tekee typeryyksiä on Sharknado tietenkin täynnä naurettavia hetkiä ja muistettavin näistä lienee tuo juoniselostuksen yhteydessäkin näkyvä tilanne jossa Fin hyppää moottorisahoineen hain sisään. Joskin oma suosikkini lienee ihan silkasta vahingosta, välinpitämättömyydestä ja jopa käytännön syistä johtuva eli emme vaan nyt voineet asialle mitään-naamapalmuilu: kun Fin pelastaa lapsia heidät nostetaan vinssillä yläilmoihin ja ensimmäinen lapsi on tietenkin kohtauksen alkaessa ihan vain lapsi, mutta muuttuu ainakin 15v vanhemmaksi aikuiseksi naiseksi kun köysi nostaa häntä ylös. Ei siis löytynyt esimerkiksi lyhyempää stunttia?

Lisäksi pidän kovasti siitä miten elokuvan myrsky vaikuttaa vain näyttelijöihin, jolloin esimerkiksi sade, tulviminen ja cg-hait vaivaavat vain heitä ja kaduilla kulkevat elokuvaan liittymättömät ihmiset ajavat rennosti autoillaan tietämättömänä, että nyt muka kadut ovat täynnänsä ihmissyöjähaita. Näissä on sitä aitoa tahatonta koomisuutta jota lajityypiltä eniten kaipaa.
Toki noista tarkoituksellisistakin heikotuksista löytyy ihan vekkuleita temppuja.

Sharknado on tavanomainen Asylum-elokuva, joka nyt vain sai muita enemmän huomiota. Surkeita tehosteita, suosionsa ohittaneita B-tähtiä, ei-hirveän-kehuttavaa-näyttelemistä, vinkeä idea ja tahallista kömpelyyttä joka tarjoaa viihdettä juuri sen verran kuin on tarkoituskin. Se on hyvä.

Ian Ziering ei alunperin edes halunnut tehdä Sharknadoa ja hän käytännössä suostui elokuvaan syystä joka kuulostaa siltä klassiselta vitsiltä kuinka oli pakko saada vuokrarahat kokoon, mutta sellaiseen liittyvää näkyvää vastenmielisyyden osoitusta taikka paperista lukemista ei Sharknadossa näy. Ziering varmasti ymmärsi heti alkujaan ettei tätä voi ottaa tosissaan, joten pidetään hauskaa ja se mielestäni näkyy roolisuorituksessa.
Sharknado taikka sen jatko-osat eivät nostanut Zieringia miksikään A-tähdeksi, mutta haastatteluiden ja jatko-osien perusteella hän pitää tekemästään sekä nykytilanteestaan ja verrattaessa muihin 90210-kollegoihinsa on hän selvästi saanut eniten huomiota nimenomaan työnsä kautta kuin muista syistä. Mikä on mukavaa sillä Beverly Hillsissa hän oli mielestäni aina jotenkin aliarvostettu, kuin jonkinlainen sarjan aisankannattaja muiden ollessa suositumpia, komeampia ja varmaan lihaksikkampiakin. No, missä Tori Spelling ja kaverinsa nyt ovat? Eivät ainakaan taistelemassa haiden kanssa.

Joskus päätyminen hittisarjasta/-elokuvasta halpoihin roskaelokuviin ei ole huono juttu.

Tähdet: ***

Sharknado

Trapped: Buried Alive (2002)

Kirjoitan tätä sunnuntaina 17.1 kun ulkona on vielä kuluneen viikon lumimyräkän seuraukset nähtävissä, joten on vain aiheellista katsoa elokuva lumivyörystä.

Michael (Jack Wagner) on arkkitehtinä suunnitellut laskettelukeskuksen uuden hotellin ja vienyt tyttärensä Paigen (Aubrey Dollar) sekä uuden vaimonsa Emilyn (Gabrielle Carteris) katsomaan kättensä jälkiä. Samaan aikaan eräs laskettelukeskuksen työntekijöistä varoittelee hotellinomistajaa potentiaalisesta lumivyörystä ja paikka tulisi siten sulkea jotta säästyttäisiin ihmisuhreilta, johon vastaus on tietenkin että raha puhuu, ole sinä hiljaa. Samaan aikaan kun Michael vierailee kaupungissa ja Paige angstailee kiltille äitipuolelleen, päättää se lumi vyöryä peittämään koko hotellin. Siispä lumen alla on jumissa perinteisiä katastrofielokuvan hahmoja kuten edellä mainitut uusioperheen jäsenet joiden tulee oppia sietämään toisiaan, raskaana oleva nainen jonka persoonallisuus on olla raskaana (siksi repliikkejä kuten "olen raskaana"), ahne paskiainen, sankarillinen teini, etc. Riidellään, joku tarjoutuu marttyyriksi, siellä täällä välikatot romahtelevat, sähkö koettaa antaa iskuja ja edessä on muutakin sellaista mitä olettaakin näkevänsä. Jep, uusi vyöry on luvassa ja aika tietenkin lopussa.

Niin ja tämähän on melkein kuin tuplaisku Beverly Hills 90210-sarjaa, ajatellen kun mukana on sekä emosarjasta tuttu Gabrielle Carteris että myöskin oheissarjaksi syntyneestä Melrose Placesta tuttu Jack Wagner. Tässä kuitenkin kuva L.A. Law-sarjan päähenkilöistä:

Mistä tulikin mieleeni kuinka Melrose Placea markkinoitiin jonkinlaisena aikuisempana versiona Beverly Hillsin maailmasta, että nyt ovat koululaiset kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa jolloin eteen tulee vastuu omasta elämästä, joka tarkoittaa tietenkin töissä käyntiä ja tukkeutuneen viemärin puhdistamista. Tiedättehän, Beverly Hills oli fantasiaa kun Melrose Place arkirealismia. Siksipä kaikki Melrose Placen hahmot olivat jotain kirurgeja sekä samaan aikaan mainostoimiston trendisettereitä ja näyttivät malleilta eivätkä Randy Quadilta (sori Randy). Näin ollen "aikuisuuden" vuoksi Melrose Placessa oli olevinaan vähän vanhempia näyttelijöitä kuin Beverly Hillsissä (aikalailla samaa ikäluokkaa molemmissa oli, se oli vain sosiaalinen status joka osoitti sarjojen välillä iän) ja tästä jaksettiin ajoittain sarjojen risteytyessä mainitakin kun esimerkiksi Melrose Placen Jakella oli ongelmia aloittaa suhde Beverly Hillsin Kellyn kanssa, koska jälkimmäinen oli sellainen pikkutyttö. Jaken roolissahan oli Grant Show, mies joka tunnetaan muun muassa sellaisista klassikoista kuten Coopersmith:

No kuitenkin, vaikka molemmissa sarjoissa esiintyi todellisuudessa samanikäisiä näyttelijöitä niin esimerkiksi Beverly Hillsissä ilman luokalle jääntiäkin samalla luokka-asteella oli esiintyjiä joiden iät vaihtelivat esimerkiksi syntymävuodesta 1972 niinkin kauas kuin 1961. Sarjan vanhin teini saattoikin olla Gabrielle Carteris joka edusti tuota vuotta 1961 ja muistaakseni taisi ajoittain haastatteluissa todetakin tuntevansa ikänsä vuoksi olevan hieman irrallaan nuoremmista näyttelijöistä ja jos rehellisiä ollaan niin vaikka nätti nainen onkin, kyllä hän näyttikin vanhemmalta kuin vauvanaamaiset kanssaesiintyjänsä. Aivan sama ongelma ei vaivannut Melrose Placea sillä siinä ei porukka ollut samalla luokalla ja täten sen määrittelemässä ikähaarukassa, mutta yhtään ns. aikuisempi se ei tuntunut kuitenkaan olevan, ei vaikka väriskaala olikin vähemmän pastelli, sillä samat itkupotkuraivaridraama sen sisältöä väritti. Carteris vaikutti aina näyttelijältä joka olisi sopinut paremmin johonkin vähän "vakavampaan" sarjaan ja ei varmastikaan olisi ollut väärässä paikassa jossain Teho-osaston kastissa, mutta vaikka Melrose Place oli olevinaan aikuisempi kuin Beverly Hills niin tuskin hän ainakaan saman hahmon muodossa olisi sopinut täysin senkään todellisuuteen ja siitä olisi ollut kiittäminen Darren Staria.

Melrose Place ei sekään synnyttänyt elokuvataivaalle kiintotähtiä vaikka sielläkin oli samanlaista yritystä, mutta osaa sarjan näyttelijöistä ainakin näkee edelleen aktiivisesti joissain televisiosarjoissa ja toisin kuin Beverly Hillsin kohdalla osan oletin saavan vahvempaakin näkyvyyttä elokuvien puolella. Tämä Trapped: Buried Alive on samaa sarjaa edellisten postausten Kohtalokkaan lööpin ja Impact Pointin kanssa, että ei se ainakaan Jack Wagnerilla suurempiin teoksiin johtanut.

Kyseessä on perinteinen (halvemman puolen) katastrofielokuva jossa hahmot ja tapahtumat pidetään tutun kaavan mukaisina eikä siten katsoja oikein pääse kokemaan vaaran tunnetta arvatessaan kuka selviää tai mitä nurkan takana odottaa. Kuten usein muulloinkin saman genren edustajien kohdalla, huomio siirtyy itse katastrofin kuvaamiseen ja siten sen vaikuttavuuteen tehosteena. Televisioelokuvana Trapped: Buried Alive ei tietenkään ole mikään Roland Emmerichin megalomaaninen tuotos, mutta ihan kelvollisen näyttävä niinä vähäisinä hetkinä kun jotain ylipäätään on ollut varaa tehdä. Edellinen tosin tarkoittaa arviolta kahta minuuttia. Pienet huolimattomuusvirheet kuten se miltä maisema näyttää lumivyöryn jälkeen (ts. huomaa ettei mitään ole tapahtunutkaan koska neitsytlumelle astellaan selvästikin ensimmäistä kertaa) vievät liiaksi pois tapahtumista ja se on ikävää kun nimenomaan katastrofin aidonoloisuuteen kiinnittää huomiota enemmän kuin hahmojen tekemisiin.

Elokuva ei välty tahattomalta koomisuudelta, joista suurin liene hetki kun Michael varoittaa ettei hotellia peittävää lunta saa kaivaa teollisuuskoneella koska rakennus ei tule kestämään sen aiheuttamaa lisäpainoa. Kun näin tapahtuukin, päättävä elin tulee pyytämään mieheltä julkisesti anteeksi, kertoen hänen käsinkaivuuajatuksensa olevan oikea ja samalla kieltää ketään kaivamasta käsin koska... no, vain koska.

Tähdet: **

Trapped: Buried Alive