Elokuvahaaste 2016: 29. Elokuva, jossa on taikuutta

Aladdin (1992)

Arvostan Poptoria siinä suhteessa, että he tarjoavat yksinomaan budjettituotteita ja ovat siten varallisuusasteesta riippumatta kaikkien saatavilla. Kaiken lisäksi heidän valikoimastaan voi löytää varsin nimekkäitäkin tapauksia, kuten musiikin puolelta Pelle Miljoonaa ja uskokaa tai älkää, Sex Pistolsia. Joskin se on huomioitava, että yleensä saa sitä mistä maksaa eikä täten Pelle Miljoonankaan kohdalla kuultavaksi saa sitä alkuperäistä kamaa. Ei remasteroitua, vaan uudelleen esitettyä. Pellen miljoonat ovat siis ruplia. Ja kuten kaikkien ns. halpatuotteiden julkaisijoiden kohdalla olivat ne sitten elintarvikkeita taikka ruumiinosia niiden originaalienkin kohdalla saa hyvää välillä etsimällä etsiä, koska vaikka ylihintaa ei pidäkään maksaa (Apple) niin tunnetusti halvalla ei saa hyvää. Joskus kylläkin, mutta kuten aina, timantit ovat selvästi harvemmassa. Ikävää Poptorin tuotteissa - ja tämä pätee etenkin heidän elokuvalikoimansa lastenosastoon - on se kuinka monet tuotteet tuntuvat olevan luotu harhauttamaan ostajaa, kun mockbusterien tavoin tuotteen nimellä ja ulkoasulla uskotellaan lompakon omistajalle että joo, kyllä tämä on ainakin melkein se sama kuin mainoksissa näkemäsi ja lapsenlapsesi toivoma nimekäs tuote on. Toki kuluttajalta odotetaan kriittistä silmää, mutta joka päivä (okei, viisi päivää viikossa) näen ihmisiä jotka ovat valmiita ostamaan vaikka kirjaimellista p*skaa jos sen päälle on isketty alelappu ja sitten ovat he jotka eivät niinkään pidän kynsi hampain kiinni rahoistaan, mutta eivät vain tunne asiaa, eivätkä täten näe eroa tälläisten välillä:

Valitettavasti näitä ihmisiä saalistetaan ja heidän tietämättömyyteensä luotetaan aivan liian usein. Ei nyt ehkä nimenomaan Poptorin, mutta yleensä ns. halpatuottajien puolelta. Siksi Lidl menestyy. Ei koska olisi oikeasti halvempi, sillä oikeasti hintavertailuja tekevä ei keskity vain yhteen paikkaan, vaan koska on luonut itsestään uskottavan kuvan muita edullisempana paikkana. Se on ollut heille helppoa koska ovat kuten Perussuomalaiset, eivät todellisuudessa mitään uutta, mutta liiaksi tuttujen, keskenään samanlaisina pidettyjen ja ajan myötä tylsiksikin käyneiden valintojen vuoksi ainakin jonkinlainen uusi vaihtoehto. Poptorin tuotteet ovat keskimääristä halvempia vain jos vertailuksi otetaan vaikkapa Scanboxin elokuvat, mutta kun vertailee elokuvia niin se on sama kuin sanoisi että Pirkka-maito on edullisempaa kuin Valion maito. No shit, Sherlock! Poptorin tuotteita tulisi verrata pikemminkin niihin kaupoissa myytäviin parin euron pahvikannellisiin elokuviin ja tehdä jonkinlaiset laatupäätöksensä sen perusteella, sillä sen tulisi olla merkittävämpi seikka kuin määrän tai hinnan. Vaikka mitä väliä sillä on, hyvää ja huonoa löytyy kaikkialla, oli kyseessä uusia taikka vanhoja elokuvia, isoja taikka pieniä elokuvia, alkuperäisiä taikka imitoivia elokuvia. Minä pidän Poptoria tarpeellisena siksi, että ilman kyseistä firmaa ei varmaan tätäkään Aladdinia olisi saatavilla, mutta yleisesti ottaen peräänkuulutan yrityksiltä eettistä selkärankaa ja kuluttajilta oman pään käyttöä. Joskin kukin tavallaan.

No, se siitä tuumailusta ja nyt itse elokuvan pariin.

Menuruutu ei ainakaan ole mieltä nostattava:

Teinipoika Aladdin on menettänyt isänsä, mutta surua hälventämään saapuu Ahmed Ahneelta näyttävä Hussein-setä:

Eikä vain näytä, sillä luonnekin on yhtä ilkeämielinen.

"Jokin kertoo minulle, että isäni ei leikkinyt tätä leikkiä että setäni ei olisi setäni lainkaan" tuumii Aladdin ja kun Hussein roudaa veljenpoikansa keskelle erämaata avatakseen taikavoimillaan helvetin lieskat sekä portin aarreluolaan ymmärtää sokeinkin katsoja Aladdinin olevansa vain jonkinlainen pahan voimien työkalu. Vaikka setä ei olekaan setä, suostuu Aladdin noutamaan ansoja täynnä olevasta luolasta (jossa jopa kura tappaa) taikalampun jonka avustuksella Hussein saisi mittaamattomat rikkaudet ja vallan itselleen. Aladdin vaarantaa henkensä koska... no, koska on aika helkkarinmoinen puupää joka sateen sattuessa varmaan hukkuisi jos pitäisi suutaan auki. Riitatilanne Husseinin kanssa johtaa siihen, että Aladdin ottaa taikalampun itselleen ja tutustuu sen Karnovilta näyttävän hengen kanssa:

Aikaa kuluu ja Husseinista ei kuulu pihahdustakaan, jolloin Aladdin voi jatkaa eloaan köyhyydessä, koska ei ilmeisesti ymmärrä hyödyntää taikalampun henkeä vaikka tietää sen olevan avain vaikka mihin. Vuosia Aladdin on piilotellut sieltä aarreluolasta kähveltämiään jalokiviä ja antanut äitinsä elää kengännauhabudjetilla aikana jolloin kengännauhat olivat vain eliitin hupsutuksia. Sitten eräänä päivänä sulttaani tai visiiri tuo kaupunkiin tyttärensä Jasminin esiteltäväksi sillä hän on suuresti ylpeä jälkikasvustaan ja haluaa kaikkien tietävän sen, mutta kukaan ei saa nähdä häntä pään menettämisen pelossa. Tietenkin Aladdin rakastuu Jasminiin ja käyttää nyt viimein  lampunhenkeä ostaakseen neidin itselleen. Vähän niin kuin Pretty Womanissa jossa Richard Gere menee maksullisen lihan äärelle. Romanttista.

Tässä vaiheessa arvaattekin Husseinin tekevän paluun kuvioihin. Hän huijaa taikalampun itselleen ja pakottaa hengen kaappaamaan palatsin sekä Jasminin, jonka vuoksi Aladdin päätyy kuolemantuomion äärelle. Siksipä Aladdin päästetään vapaaksi jolloin hän käy pelastamassa palatsin sekä Jasminin ja Hussein puukottaa itsensä hengiltä. "Ja niin Aladdin kukisti lopullisesti pahan Husseinin." Ei, hän puukotti itsensä.

Lopuksi lampunhenki kertoo päässeensä kylpylän johtajaksi.

Kansikuva ei nyt aivan Disneyta ole, mutta kyllä tässä on selvästi tuota isompaa Aladdinia muisteltu, sillä vain päähenkilö ei ehkä pohjaudu Tom Cruiseen, on hänessä jotain samaa kuin tuossa Disneyn versiossa:

Juonellisesti tämä on hyvin typistetty versio alkuperäistarinasta ja samalla niin vahvasti tyhmennetty ettei se ainakaan kehuja ansaitse.

Dubbaus on tavanomaisen monotonista paperista tavaamista, mutta se istuu yksinkertaistettuun piirrokseen ja liikkuvuuteen. Kyseessä kun on aika tavanomainen halpaimitointipiirretty joka jossain vaiheessa löytää tulevaisuutensa joltain jeesuskanavalta venäjäksi käännettynä.

Menee siis läpi sellainen puoliunisuuden utuisuudessa katsottuna sivusilmäilynä. Suurempi keskittyminen aiheuttaa tylsistymistä, koska tämä Aladdin on tylsä kuin tofusta tehty floretti.

Tähdet: *

Aladdin

Elokuvahaaste 2016: 28. Elokuva, jonka nimessä on väri

Goldie (Goldie: Abenteuer im Zauberwald, ?)

Oletin että tämä kertoo Goldiefingerista, miehestä joka maalaa naisia kultaiseksi.

Mutta ei, kyseessä onkin Dingo Picturesin versio Disneyn Bambista. Ja koska kyseessä on Dingo Pictures, niin eihän tällä ole mitään tekemistä Bambin kanssa.

Taikametsän eläimet kuten orava, kilpikonna ja puu elävät hermostuneen jännitteisiä aikoja sillä peura on paksuna ja odotus siitä minkälainen vasa sieltä on tulossa on kihelmöivä. Iso pää ja isot silmät. Goldie, eli kotimaisittain Kulti on saapunut.

Kulti näyttää vähän David Niveniltä:

Orava nimeltä Puski (alkuperäinen nimi Wuschel on parempi) saa tehtäväkseen olla Kultin paras ystävä ja katsoa ettei tämä ajaudu mihinkään ongelmiin, kuten vaikkapa katujengiin.

No kuitenkin, Kulti on kovasti pidetty muiden eläimien joukossa ja elämä on silkkaa auvoa. Kunnes eräänä päivänä käy niin, että Kultin äiti katoaa.

Metsässä oli nähty ihminen, joten kenties on hänellä on jotain tekemistä asian kanssa. Mihin ihminen tarvitse peuraa? Siis muuhun kuin romanttisiin iloihin. Onneksi karhulla on esittää lohdun sanoja: "kuten tiedätte, ihmiset tappavat meitä eläimiä... Mutta ei aina, monta kertaa ihmiset myös vangitsevat ja sulkevat meidät vankiloihin." Huh, ehdin jo huolestua.

Kultin äiti oli viety muutaman muun peuran kera eläintarhaan, joka tässä tapauksessa sijaitessaan maatilalla on siis jonkinlainen pieneläintarha. Tosin en minä peurana olisi kovin huolissani, sillä eipä tuo aita hirveästi eläimiä pidättele. Sitä kun ei näköjään ole meistä katsottuna vasemmalta edes rakennettu loppuun:

Tunneli aidan alitse ja eläimet pakoon. Taikametsässä on kaikki jälleen hyvin ja mitä hittoa karhu, äijä on iso ja vahva, mutta katsoit vain vierestä kun orava ja jänis nakersivat tunnelin vangituille eläimille. Mä en enää tunne sua.

"It's because I'm smarter than the average bear."

Goldie on taattua dingolaaduttomuutta. Tarkoittaen että se näyttää siltä kuin koko sonta olisi sutaistu kasaan parissa minuutissa ja siten siitä on missään vaiheessa vaikea löytää mitään ihmisarvolle sopivaa. Ruma kuin petolinnun peräaukko, animointi eläväistä kun kuolleen petolinnun peräaukko ja kaikki kieroutunut nautinto mitä Goldiesta voi saada on sieltä niin huono että hyvä-linjalta. Petolinnun peräaukko.

Olen jo aiemmin maininnut, että näistä Dingo-elokuvista alkaa olla vaikea keksiä mitään uutta sanottavaa ja totta onkin että jos on yhden niistä nähnyt on nähnyt oikeastaan kaikki. Minulla on äkkilaskemalta 12 heidän animaatioirvikuvaansa ja jokainen on laadun puutteeltaan niin samanlainen keskenään, että voisi melkein vannoa niiden kaikkien tehdyn yhdeltä istumalta ja sitten vain pilkottu eri elokuviksi. Siinä mielessä Dingo Pictures on tasalaatuisempi kuin esimerkiksi Asylum taikka Troma, joiden kohdalla myöskin tulee helposti todettua niiden kaikkien elokuvien olevan yhdestä puusta veistettyjä. Tosiasiassa noiden kahden firman teosten joukosta löytää aina välillä jotain joka ei sinne kuulu, eli jotain joka ei olekaan pelkkä isku sivistyksen ja inhimillisyyden kasvoja vasten. Toki se prosentti hyvistä taikka edes ok-tason elokuvista on sen verran minimaalinen, että niitä odotellessa ei kannata pidätellä henkeään, ellei siten väen väkisin tahdo kupsahtaa tajuttomana maahan. Eikä se mitään sillä eihän Troman elokuvia katsokaan löytääkseen sieltä gourmetia, vaan niitä mässäilee koska haluaakin valtimotukoksia rasvapurilaisilla. Mutta niiden kohdalla voi kuitenkin todeta jollekulle joka yhden, kahden tai viidennen pettymyksen kohdalla on valmis luovuttamaan, että älä vielä, ennemmin tai myöhemmin löydät jotain josta pidät muutoinkin kuin surkuhupaisan tahattoman komiikan vuoksi. Jos vain on kärsivällistä masokistista luonnetta tarpeeksi. Dingo Picturesin kohdalla en voi sanoa niin. Jos ei siitä ensimmäisestä pidä, ei taatusti pidä muistakaan. Joten kyllä se menee tyystin sen kannalle, että jos osaa nauttia siitä niin huonosta että hyvä on tulevillakin dingokokemuksilla annettavaa ainakin sillä saralla. Joskin huomioitavaa on se, että sitä nauraa joka ainoa kerta samoille dialogi-idiotismeille, animaatiovirheille ja yleiselle halvalle kömpelyydelle. Niissä Dingo Pictures loistaakin ja sitä arvostaville kyseessä on peukuttamisen arvoista roskaa.

Se on kyllä sanottava, että Goldie ansaitsee oudon plussan musiikistaan joka on ehdottomasti kehnoa, mutta jopa aiempiin dingokokemuksiini nähden erityisen outoa. Välillä se on jaa maan-reggaeta, sitten huuruilevan aavemaista ujellusta (tämä tietenkin silloin kun syntymän ihme koittaa), seuraavaksi romanttisen klassista ja uskomatonta kyllä, yhdessä vaiheessa aivan selvästi Day of the Deadin musiikkia lainaava. Freaky shit!

Niin ja voi olla että olen ihmetellyt tätä aiemminkin, mutta missä ihmeessä näitä on alunperin myyty ja millä hinnalla? Olettaisin näiden olevan Poptorin tuotteita, mutta itse en muista koskaan törmänneeni näihin Dingo Picturesin elokuviin missään muualla kuin kirppareilla ja silloin vaikka välillä olenkin tavannut mielestäni ylihinnoiteltuja elokuvia, ovat ne varmasti olleet edullisempia kuin kaupan hyllyllä. Mutta minkä kaupan hyllyllä?

Tähdet: ~ tai *****

Goldie